Otettu Punamusta Liekki #6:sta
Kirjoittaja: Onni Leskelä
Maanantaina 20. toukokuuta Tanssivassa Emmassa järjestettiin keskustelutilaisuus CNT-FAI:sta ja Espanjan vallankumouksesta. Vuonna 1936 syttyneen Espanjan sisällissodan tiimellyksessä käynnistetty anarkosyndikalistinen vallankumous on yksi anarkismin historian merkittävimmistä hetkistä, jolloin valtavat määrät tasavaltalaisten hallitseman Espanjan maataloudesta ja teollisuudesta kollektivoitiin ja tuotiin työläisneuvostojen johtamiksi. Vallankumous tunnetaan myös naisten huomattavan yhdenvertaisesta roolista rintamalla ja kollektiiveissa.
Espanjan sisällissota käynnistyi heinäkuussa 1936, kun Francisco Francon johtamat fasistit aloittivat vallankaappausyrityksensä. Vasemmistolainen kansanrintamahallitus ei kyennyt organisoimaan merkityksellistä vastarintaa kapinallisia vastaan valtaosan armeijasta asettuessa Francon puolelle. Puolustus järjestettiin työläisten aloitteesta ruohonjuuritasolla, kun erilaiset vasemmistoliikkeet mobilisoivat työläisiä miliiseihin. Kataloniassa keskeisin työläisiä liikekannalle sysännyt järjestö oli anarkosyndikalististen ammattiliittojen keskusjärjestö CNT yhteistyössä anarkistijärjestö FAI:n kanssa; näihin viitataan usein yhteisnimellä CNT-FAI. Antifasistinen taistelu oli työläisten asia, eikä minkään valtion johtaman asevelvollisuusarmeijan. Lisäksi oli ilmiselvää että naiset osallistuivat taisteluun ja vallankumoukseen yhdenvertaisina miesten rinnalla. Työläiset kävivät erityisen menestyksekkääseen taistoon vapauttaen nopeasti Katalonian, Madridin, Valencian ja Aragonian itäosan fasisteilta.
Anarkisteille taistelussa ei ollut kuitenkaan kyse pelkästään fasistien kukistamisesta; kyseessä oli vallankumouksen alku. Edetessään anarkistiset miliisit käynnistivät maaseudulla ja kaupungeissa laajamittaisen kollektivoinnin anarkosyndikalististen periaatteiden mukaisesti. Noin 2/3 tasavaltalaisten hallitseman maaseudun tiloista tuotiin työläisten omistukseen, mihin osallistui arviolta 5‒7 miljoonaa talonpoikaa. Kollektivointi johti tuottavuuden ja työolosuhteiden huomattavaan kasvuun, ja lisäksi pääsääntöisesti lukutaidottomille maaseudun työläisille järjestettiin ensimmäistä kertaa koulutusta, anarkistisen pedagogin Francisco Ferrerin periaatteiden mukaisesti. Naisten asema koheni huomattavasti; naiset tulivat yhdenvertaisiksi taistelijoiksi miesten rinnalle, sukupuolten välisiä palkkaeroja alettiin korjata, abortti laillistettiin ja avioliitto korvattiin monissa paikoissa libertaarisella vapaan liiton käsitteellä.
CNT:n organisaatiosta on tarjolla vain rajoitetusti tietoa, joka perustuu ensikädessä paikalla olleiden anarkistien kertomuksiin. Tämä johtuu siitä, että CNT:n arkistot poltettiin vuonna 1939. Mutta organisaatiosta saatavilla oleva tieto on kuitenkin erittäin mielenkiintoista. Otettakoon esimerkiksi salaiset, yleensä kuudesta jäsenestä koostuneet puolustuskomiteat. Jokaisella jäsenellä oli oma tehtävänsä: erään tehtävä oli selvittää vihollisen aiheuttamaa uhkaa, toisen tehtävä oli määritellä strategisia kohteita ja taktiikoita katutaisteluja varten, kolmannen tehtävä selvittää, mistä löytää aseita ja tarvikkeita jne. [1] Tällainen organisaatio mahdollisti miliisien nopean vastauksen fasistien vallankaappausyritykseen.
Vallankumous ei kuitenkaan kestänyt. Syy tälle ei ollut itse vallankumouksessa eikä taistelussa fasisteja vastaan, vaan tasavaltalaisten puolella vallinneessa vastakkainasettelussa. Neuvostoliiton tukema Kommunistinen puolue nousi valtaan ja järjesti uudelleen armeijan ja poliisin, jotka olivat murentuneet fasistien vallankaappauksen alettua. Stalinin tavoitteiden mukaisesti armeijasta ja poliisista tuli vastavallankumouksellinen voima, jotka lopulta kukistivat vallankumouksen syksyyn 1937 mennessä yrittäessään mielistellä Britannialle ja Ranskalle, joilta tukea ei kuitenkaan tämänkään jälkeen saatu. Toisaalta vastuussa vallankumouksen kukistumisesta olivat myös CNT:n johto, jotka myöntyivät yhteistyöhön kommunistien, sosialidemokraattien ja porvarillisten republikaanien kanssa. Sota päättyi lopulta vuonna 1939 fasistien voittoon ja Francon diktatuurin perustamiseen.
Francon diktatuurin aikana CNT ja FAI olivat laittomia järjestöjä, ja niiden jäsenet joutuivat laajan sorron kohteeksi. Arviolta 160 000‒180 000 CNT:n jäsentä tapettiin Francon hallinnon toimesta. Demokratian palauduttua Espanjaan vuonna 1975 myös CNT ja FAI aktivoituivat uudestaan. Ne ovat edelleen toiminnassa olevia järjestöjä, vaikkakin niiden toiminta on paljon pienimuotoisempaa kuin 1900-luvun alussa ja sisällissodan aikana.
Anarkistisen vallankumouksen saavutukset ovat yksi suurimmista inspiraationlähteistä nykypäivän vasemmistoliikkeille maailmanlaajuisesti. Vallankumous ei ollut ongelmaton, mutta se oli erittäin optimistinen osoitus anarkistisen yhteiskunnan potentiaalista.
[1] Suositeltavaa lukemistoa: artikkeli The CNT defense committees in Barcelona 1933‒1938: An interview with Agustín Guillamón. www.libcom.org.
Korjaus 4.6.2024: työläisten omistukseen siirrettiin 2/3 tasavaltalaisten hallitseman maaseudun tiloista. Aikaisempi muotoilu oli epäselvä, ja saattoi antaa kuvan, että tämä olisi koskenut kaikkia Espanjan maatiloja.