Euroopan Nato-maiden vaatimus: Ukrainan taisteltava Euroopan puolesta viimeiseen mieheen

Puheenvuoro – Punamusta Liekki #19/joulukuu 2025

Kirjoittaja: Jouko Jokisalo

Venäjä hyökkäsi 24. helmikuuta 2022 Ukrainaan. Ukrainan sodassa taistellaan Ukrainan suvereniteetin lisäksi tulevasta uudesta maailmanjärjestyksen rakenteesta.¹ Sota kytkeytyy suoraan kamppailuun maailman johtajuudesta ja suurvallan asemasta maailmanjärjestelmässä. Venäjän hyökkäyksen taustalla on se, että ”sodalla Venäjä halusi laskevana suurvaltana osoittaa, että sitä ei voida sivuuttaa rakennettaessa kolmannen vuosituhannen maailmanjärjestystä tai maailmanjärjestelmän kuudetta valtasykliä.”²

Ukrainan oikeutettu puolustus on sodan nykyvaiheen myötä muuttumassa entistä enemmän imperialistien voimien väliseksi sijaissodaksi.³ Sota on myös saanut kulutussodan luonteen, jonka alttarille ollaan uhraamassa niin Ukrainan yhteiskunta kuin satojatuhansia nuoria ukrainalaisia ja venäläisiä miehiä. Ukrainassa käynnissä oleva sota on alueen ihmisille ja rakenteille tuhoisa.

Ukrainan kasvava kaaos

Ukrainan nykyinen korruptioskandaali lähestyy jo presidentti Zelenskyin lähipiiriä. Ukrainan korruptionvastainen virasto NABU tutkii laajamittaista korruptioepäilyä maan energiasektorilla.⁴ Skandaalin vuoksi Ukrainan presidentti oli aluksi sanaton. Ensimmäistä kertaa hän perui öisen puheensa kansakunnalle.

Korruptioskandaali ei ole ainoa huoli ja ongelma. Lännen aseapu Ukrainaan valuu osittain Euroopan organisoituneelle rikollisuudelle. Rikollisjärjestöihin perehtyneet asiantuntijat arvioivat, että Ukrainasta on jo myyty rikollisjärjestöille 500 000 ampuma-asetta – pääasiassa konepistooleja ja pikakiväärejä. Asiantuntijat arvioivat, että 60 prosenttia Ukrainaan toimitetuista aseista on jo kadonnut maasta.⁵

Samaan aikaan rintamatilanne on Ukrainalle vaikea. Maa pitää viimeiset asemansa Pokrovskissa; Venäjä on läpimurron partaalla. Kiova on strategisen dilemman edessä. Toisaalta se haluaa ylläpitää puolustustaan mahdollisimman pitkään saadakseen aikaa rakentaa uusia puolustuslinjoja sisämaahan, toisaalta yksiköiden yhteyksien katkeamisen riski kasvaa. Tällaisia tilanteita on jo tapahtunut Bahmutissa ja Avdijivkassa. Tämä on toistuva kaava Ukrainan puolustuksessa – kaupunkia pidetään tarkoituksella hallussa viimeiseen asti vihollisen etenemisen hidastamiseksi, jopa merkittävien tappioiden kustannuksella.⁶

Ukrainan armeijalle rintamakarkuruus on kasvava ongelma. Yhä useammat ukrainalaiset sotilaat karkaavat, monista tapauksista ei edes ilmoiteta. Ainakin 142 000 sotilasta karkasi tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana. Luku perustuu virallisiin tietoihin. Kanadalais-ukrainalainen tutkija Ivan Katchanovskin mukaan luvut ovat vain jäävuoren huippu. Ilmoitetut ja syytteeseen asetetut tapaukset ovat noin 30 prosenttia etulinjan joukkojen kohdevahvuudesta olettaen, että toinen puoli sotilaista ovat asemissa selustassa. Selustan joukoilla on vähemmän syytä laiminlyödä palvelusta ja tilapäinen poissaolo joukoista on siellä vähempää.

Rintamalle lähtemisen ja asepalveluksen epäsuosio jäljellä olevan miesväestön keskuudessa heijastuu epäsuorasti kutsuntalautakunnissa vaadittujen ja ainakin osittain maksettujen lahjusten dynamiikkaan. Yksi isänmaallisesti närkästynyt ukrainalainen sotilas julkaisi äskettäin, että “maksu” on nyt 8 000 dollaria valitsemaansa yksikköön sijoittamisesta – ja 30 000 dollaria siitä, että kutsuntalautakunta “palauttaa kotiin”. Mahdolliset välttämättömyystodistukset “välttämättömien sotaan liittyvien toimien” vuoksi selustassa maksavat ylimääräistä. Rintamakarkuruus ja luvattomat poissaolot voivat merkittävissä määrin selittää Ukrainalaisten komentajien dramaattisia kertomuksia yksiköiden alimiehityksestä.⁷

Saksalainen Berliner Zeitung kirjoittaa, että “Ukrainan suurin taakka ei välttämättä ole tilanne rintamalla tai korruptioskandaali, vaan nuorten ukrainalaisten miesten pako maasta”. Lehden mukaan sen jälkeen, kun Ukrainan hallitus lievensi 18–22-vuotiaiden miesten maastapoistumisrajoituksia elokuun lopussa, ovat Puolan rajaviranomaiset kertoneet lähes 100 000 ukrainalaisen tässä ikäryhmässä lähteneen maasta syyskuun jälkeen. Puolaan ja Saksaan on saapunut uusi aalto ukrainalaisia pakolaisia. Nuoret miehet etsivät turvallisuutta, vapautta ja tulevaisuudennäkymiä ja vievät samalla Ukrainalta sen tulevaisuuden.⁸

Sotilas- ja politiikka-analyytikko Oleksandr Kovalenko Information Resistance -ryhmästä pitää rajan avaamista nuorille miehille vakavana virheenä. ”Nämä nuoret miehet eivät tule takaisin, eivät edes sodan päätyttyä. Tämä on menetetty sukupolvi.” Tuhannet ukrainalaiset miehet eivät siis ole vain poissa Ukrainan armeijasta, vaan – mikä on vielä pahempaa, Kovalenkon mukaan – he eivät myöskään ole enää potentiaalisia veronmaksajia. Ukrainan taloudelle tämä on katastrofi. Analyytikko kuvaa kasvavaa sosiaalista epätasapainoa: ”Äidit ovat tietysti onnellisia, että heidän poikansa ovat nyt turvassa. Mutta maa menettää näin paljon lahjakkaita ihmisiä. Itä-Ukrainasta pakenevat ihmiset muuttavat Länsi-Ukrainaan, jossa he maksavat ylihintaisia vuokria. Näiden asuntojen omistajat asuvat usein Saksassa ja saavat kaksinkertaisen tulon – vuokran Ukrainasta ja sosiaalituen Saksasta.” Kovalenkon mukaan tämä ei toimi Ukrainassa pitkällä aikavälillä. Yhteiskunta jakautuu entisestään – niihin, jotka jäävät, ja niihin, jotka lähtevät. Ja mitä kauemmin sota kestää, sitä vaikeampaa on koskaan sulkea tätä kuilua.

Viimeiseen ukrainalaisen sotilaaseen asti Naton ja Euroopan puolesta

Ukrainan sodan sijaissodan luonne tulee entistä selvemmin ilmi Saksan liittokansleri Merzin vaatiessa Ukrainan presidentti Zelenskya varmistamaan, että nuoret miehet eivät enää lähde EU-maihin pakolaisina, vaan suorittavat ”asepalveluksen”. Merzin mukaan heitä tarvitaan sotaan. Tätä täydentää, että Saksan liittohallitus aikoo jatkaa investointeja Ukrainan sotaan ja käyttää vuonna 2026 11,5 miljardia euroa pääasiassa aseiden toimituksiin. Ja niiden käyttö vaatii nuoria miehiä.

Liittokansleri Merz ei ole kiinnostunut siitä, mikä nuoria miehiä odottaa, eikä hän ole myöskään pohtinut kovinkaan paljon, miten sota voitaisiin lopettaa. Ukraina ei saa hävitä, muuten miljardien eurojen tuki, ukrainalaisten kymmenien tuhansien sotilaiden kaatuminen ja tuho olisi ollut turhaa. Venäjä ei saa voittaa, niin on ollut sanonta alusta asti.⁹ Aikoinaan Sanna Marinin hallituksen linja oli, ettei neuvotteluja, vaan ”meidän täytyy varmistaa, että Ukraina voittaa sodan, ja myös auttaa ukrainalaisia jälleenrakentamaan maatansa sodan jälkeen ja sodan aikana”.¹⁰

Trumpin presidenttikaudella ja transatlanttisen yhteyden hajottua on EU-johdon taholta korostettu yhä voimakkaammin, että kyse ei ole pelkästään suvereenin Ukrainan puolustamisesta, vaan että Ukrainassa käydään sijaissotaa: kyse on myös Euroopan puolustamisesta Ukrainassa.

Saksalainen Süddeutsche Zeitung antaa täyden tuen Merzin linjaukselle. Samalla lehden mukaan eurooppalaiset eivät saisi unohtaa, että niin kauan kuin rintama kulkee Donbassissa, se ei kulje Baltian maissa. Artikkelin kirjoittaja vaatii jatkamaan Ukrainan tukemista sodassa aseilla ja rahalla kaikesta korruptiosta huolimatta, jotta voitaisiin suojella Eurooppaa. Nimittäin jos Ukraina tai ukrainalaiset eivät sodi vapaaehtoisesti tai pakotettuna, marssivat venäläiset välittömästi Baltiaan, kuuluu teesi. Näin vaikka Naton pääsihteeri Mark Rutte ylpeili Naton parlamentaarisen yleiskokouksen vuosikokouksessa 13.10.2025 sillä, että Nato on sotilaallisesti ”äärettömän ylivoimainen” Venäjään nähden, taloudellisesti 25 kertaa suurempi ja että Venäjän ilmavoimat eivät pysty edes lähellekään kilpailemaan Naton ilmavoimien kanssa.¹¹

Süddeutsche Zeitungin toimittaja toteaa, että eihän korruptioskandaali suinkaan niin paha ole kuin miltä näyttää. Hänen laskelmiensa mukaan Ukraina on saanut viime vuosina vähintään 300 miljardia euroa. Siihen verrattuna siis 100 miljoonaa on pikkuraha: ”Kokeneet asiantuntijat pitäisivät korruption aiheuttamaa 0,03 prosentin häviämisastetta mahdollisesti jopa melko pienenä.” Hän jatkaa: “Riippumatta siitä, kuinka korruptoitunut Ukraina on, maa on tällä hetkellä Euroopan strategis-sotilaallinen linnoitus aggressiivista, imperialistista Venäjää vastaan. EU ei tue Ukrainaa – tai ainakaan pelkästään – humanitaarisista tai moraalisista syistä. Se tekee niin ennen kaikkea hyvin selkeän turvallisuuspoliittisen oman edun vuoksi: niin kauan kuin rintama kulkee Donbassissa, se ei kulje Baltian maissa tai Puolassa. Niin kauan kuin venäläiset sotilaat taistelevat Itä-Ukrainassa, he eivät taistele Suomessa tai Romaniassa. Jokainen Ukrainaan menevä euro on siis euro, joka investoidaan Euroopan puolustukseen.” Ja vielä kyynisesti: ”Eurooppa on – onneksi vielä – tilanteessa, jossa se voi ostaa turvallisuutensa rahalla. Ukrainan kansa maksaa turvallisuudestaan verellä. Yksi euro, joka siirtyy tililtä toiselle, on jotain aivan muuta kuin ihminen, joka siirtyy elämästä kuolemaan. Tätä ei pidä unohtaa kaikesta perustellusta suuttumuksesta huolimatta.”¹²

Saksalainen toimittaja Florian Rötzer puolestaan toteaa: “Ukrainalaisten kuoleminen on siis hyväksyttävää, vaikka se tapahtuukin muiden maiden edun vuoksi. Veronmaksajien miljoonat voivat kadota pimeisiin kanaviin, kunhan taistelut ja kuolemat vain jatkuvat.”¹³

Euroopassa tulisi suhtautua vakavasti Ukrainan kaaokseen ja ponnistella asetoimitusten sijaan diplomaattisen ratkaisun puolesta. Presidentti Sauli Niinistön vaatimus, että Euroopan pitäisi käydä myös suoria keskusteluja Venäjän kanssa Ukrainan sodan lopettamiseksi¹⁴, on oikean suuntainen. Suomessa esitys on monelta taholta ammuttu alas ”isolla tykillä”¹⁵. Kriitikkojen ainoa vaihtoehto on asetuki Ukrainalle ja taistelu Euroopan puolesta viimeiseen ukrainalaiseen asti. Heitä ei kiinnosta Ukrainan ja ukrainalaisten kohtalo.

Lähteet

Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!

Ukrainan kasvava kaaos

Viimeiseen ukrainalaisen sotilaaseen asti Naton ja Euroopan puolesta

Lähteet

Ota yhteyttä!