Lähtökohtia sosialistiselle offensiiville
Otettu Punamusta Liekki #3 -lehdestä
Kirjoittaja Árpád Kovács
Unkarilaisen marxistin István Mészárosin kritiikki tarjoaa valaisevan näkökulman (jälleen yksien vaalien jälkeiseen) Suomeen, jossa vasemmisto suree Pekka Haaviston häviötä samaan aikaan kun oikeistohallitus hyökkää työväestöä vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Vasemmiston on käytävä hyökkäykseen järjestelmän muuttamiseksi, ei tyydyttävä kerta toisensa jälkeen äänestämään ”pienempää pahaa”.
Teoksessaan Beyond Capital (1995/2010) unkarilainen poliittinen filosofi István Mészáros kritisoi vasemmistoa aloitteellisuuden hylkäämisestä. Mészaros kirjoitti, että vasemmiston jatkuvan puolustusasemiin poteroitumisen sijaan tarvitaan sosialistisen hyökkäyksen vaihe.
Puolustautumisella Mészaros tarkoitti vasemmistopuolueiden parlamentaarista toimintaa, jossa vaaditaan täystyöllisyyttä, hyvinvointivaltion säilyttämistä ja vastaavia poliittisia ohjelmia, jotka toteutetaan kuuliaisesti kapitalistisen uusliberaalin eliitin asettamien sääntöjen puitteissa. Tällainen toiminta on Mészarosin mukaan turhaa, koska kapitalismi on rakenteellisessa kriisissä, eikä mikään parlamentaarinen jonglööraus ja kompromissi auta työväenluokkaa.
Mészáros kannatti hyökkäävää sosialistista strategiaa, jolla pyritään suoraan purkamaan kapitalismi ja järjestämään yhteiskunta vapaasti yhteen liittyneiden tuottajien liittona.
Mészaros ymmärsi, että tällainen aggressiivinen lähestymistapa saattaisi aluksi pelottaa monia erityisesti lännessä, mutta hän piti sitä kuitenkin oikeana lähestymistapana. Kapitalismin kriisiä, joka johtuu muun muassa väistämättömästä ristiriidan kärjistymisestä pääoman menestyksekkään, mutta äärimmäisen tuhlailevan tuotanto- ja kulutusmallin sekä sen aiheuttaman ekologisen ja sosiaalisen katastrofin välillä ei voida ratkaista kapitalismin rajoissa.
Kun käy ilmeiseksi, että olemassa olevan järjestelmän keinot on käytetty loppuun ihmiset väistämättä ja spontaanisti kääntyvät radikaalisti toisenlaisen vaihtoehdon puoleen. Sosialistisen hyökkäyksen tehtävänä on tarjota tämä erilainen ja perusteellinen vaihtoehto.
”Pienemmän pahan” äänestämisestä järjestelmän kaatamiseen
Mészárosin ajatus sosialistisesta offensiivista puhuttelee tilanteessa, jossa Petteri Orpon hallitus on toteuttamassa ennennäkemätöntä ja holtitonta leikkauspolitiikkaansa. Tämän surullisen asetelman keskellä myös suomalainen vasemmisto tyytyy poteroitumaan puolustusasemiin eikä uskalla tehdä enempää.
Mészárosin offensiivi vaatisi tässä kontekstissa lähtemistä siitä, että sanottaisiin ääneen, mitä oikeiston pelottelu ”karille ajavasta Suomi-laivasta” oikeasti tarkoittaa. Se, millä oikeisto pelottelee, on fiktioon perustuvan ”luottoluokituksen” lasku ja joutuminen saksalaisten pankkiirien jokseenkin mielivaltaisiin kriteereihin perustuvalle ”tarkkailuluokalle”. Vaatii äärimmäistä välinpitämättömyyttä, että oikeisto yrittää näin mitättömillä verukkeilla pakottaa työväenluokkaa hyväksymään leikkaukset, jotka todellisuudessa vaarantavat nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyden ja toimeentulon sekä luonnon monimuotoisuuden.
Vasemmistolta tällaisen retoriikan nieleminen on puhdasta antautumista. Tässä tilanteessa onkin kuvaavaa, miten monet vasemmistolaiset surevat Haaviston epäonnea tämän hävittyä presidentinvaalit. Sen saman Haaviston, joka on selvin sanoin – jos nyt ei ihan niin kuin Pietari kolmesti – kieltänyt kaikki siteet vasemmistolaiseen ajatteluun.
On puhdasta alamäkeä asettua jatkuvasti sellaisten ehdokkaiden ja sellaisten poliittisten ohjelmien taakse, joilla on annettavana edistyksellisyydelle vain ja ainoastaan almun murusia. Jotta taistelu pääomaa vastaan olisi menestyksekästä pitäisi kuulla Mészárosin kirkas viesti. Keinot täytyy suunnata järjestelmän kaatamiseen.
Vaihtoehdottomuudesta pääoman haastamiseen
Toinen välttämätön lähtökohta vasemmiston offensiiville on sen tunnistaminen, että pääoma on parlamentarismin ulottumattomissa.
Orpon valitus ammattiyhdistysliikkeen ”ulkoparlamentaarisesta vaikuttamisyrityksestä” on oireellista. Oikeistohallitus näyttää tosissaan pelkäävän ainoastaan ulkoparlamentaalisia voimia, ja syystäkin. Mészárosin mukaan ulkoparlamentaarinen toiminta on ainut tie järjestelmän haastamiseksi ja kaatamiseksi.
Mészáros perustelee ajatustaan sillä, että parlamentaarisen järjestelmän tärkein tehtävä on pääoman eri muotojen saumattoman yhteiselon varmistaminen. Parlamentarismin kautta ei voi hallita pääomaa, eikä demokraattinen päätöksenteko tällaisenaan millään tavalla ulotu pääomaan. Ei “valtakirjan saanut” Orpon hallitus – eikä mikään muukaan hallitus – voi muuta kuin palvella pääomaa parlamentaarisen järjestelmän puitteissa.
Mészárosin sanoin pääoma on ulkoparlamentaarisista voimista suurin. Todellisen opposition tehtäväksi jää ulkoparlamentaarisin keinoin taistella pääoman valtaa vastaan.
Vasemmiston jatkuva yritys toimia oikeiston luomien raamien sisällä on traagista. Margaret Thatcherin lanseeraama “ei ole muuta vaihtoehtoa” on lyönyt itsensä läpi, ja parlamentaarisesti, defensiivisesti toimivat vasemmistopuolueet ovat sen pauloissa.
Mészárosia vapaasti lainaten: sosialistit voivat päästä hallitukseen, mutta todellinen hallitsija on pääoma.
Kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa
Vasemmiston olisi aika ymmärtää, että vaaleissa “pienemmän pahan” äänestäminen ei tuo mitään muutosta. Tulee myös ymmärtää, ettei parlamentarismin kautta voi hallita pääomaa. Pelkästään lähtökohtien tunnistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan on mentävä rohkeasti kohti yhteiskunnallisen todellisuuden radikaalia uudelleenjärjestelyä.
Mészáros kirjoittaa vapaasti yhteen liittyneiden tuottajien liitosta ratkaisuna. Yhteiskunnallisen elämän järjestämisestä tuottajien ja kuluttajien vapaiden yhteenliittymien kautta on jo ennen Mészárosia kirjoittanut esimerkiksi italialainen anarkisti Errico Malatesta (1853–1932).
2020-luvun ekologisten ja sosiaalisten kriisien maailmassa on välttämätöntä luoda rakenteita, joissa sekä tuotannon että kulutuksen sosiaaliset ja ekologiset seuraukset ovat välittömästi ja paikallisesti havaittavissa. Tuotantoa ei yksinkertaisesti saa kustannustehokkuuden nimessä siirtää muualle, eikä jätteitä kuljettaa pois silmistä.
Mészárosin ehdotus vapaista ja paikallisista yhteenliittymistä on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan. Se näyttää suunnan, jota kohti sosialistinen offensiivi on vietävä.
István Mészáros (1930–2017)
- Unkarilaissyntyinen marxilainen filosofi ja yksi vuosituhannen vaihteen merkittävimmistä poliittisista filosofeista.
- Pääteos Beyond Capital. Toward a theory of transition (1995/2010).
- Sai opiskeluaikanaan Budapestissa opetusta ja vaikutteita György Lukácsilta.
- Joutui muuttamaan Britanniaan epäonnistuneen Neuvostoliiton miehitystä vastaan suunnatun Unkarin kansannousun jälkeen vuonna 1956.
- Arvosteli hellittämättä kapitalismia ja kaikkia pääomaan perustuvia järjestelmiä, myös neuvostotyyppisiä sosialismeja, joiden katsoi edustavan post-kapitalistista pääomajärjestelmää, jossa valtio anastaa työn tuottaman lisäarvon.
- Mészárosin lapsuudesta tiedetään, että hän työskenteli 13-vuotiaana lentokoneen moottoreita valmistavassa tehtaassa sodanaikaisessa Unkarissa. Kerran hänelle annettiin palkan sijasta pala lihaa, joka puraistessa osoittautui olevan täynnä sian karvaa. Mészáros oksensi lumelle, ja muisteli myöhemmin tapauksen auttaneen häntä sytyttämään elinikäisen vihan riistoa ja sortoa kohtaan.
Lähde: Monthly Review 1/12, 2017.