Otettu Punamusta Liekki #2:sta
Kirjoittaja Mirjami Rautio
Saksassa 61 prosenttia ihmisistä ei pidä Israelin sotatoimia Gazassa perusteltuna, kertoo saksalainen tietokanta- ja tilastokeskus Statista. Näin siitä huolimatta, että Saksan hallitus tukee voimakkaasti Israelia, ja Saksassa mielenosoituksia on kielletty ja solidaarisuuden osoittamista palestiinalaisille sensuroitu.
Myös kansainvälinen juutalaisyhteisö on ottanut jo kuukausien ajan voimakkaasti kantaa tulitauon puolesta. Yksi muuri murtui tammikuussa 2024, kun tuhannet juutalaiset ja palestiinalaiset marssivat yhdessä sotaa vastaan Israelin Tel Avivissa ja Haifassa. Asiasta uutisoivat muun muassa Al Jazeera ja Haaretz.
Israel on arka yleisestä mielipiteestä ja haluaa pitää kiinni uhrinarratiivistaan, sanoo Ylen entinen ulkomaantoimittaja Hannu Reime. Reime näkeekin yleisen mielipiteen kääntymisen Israelia vastaan tehokkaimpana Israeliin vaikuttavana seikkana. Vaikuttamisen tavoista painokkain on siis tällä hetkellä kansanliike, joka pakottaa eri maiden hallituksia Israelin painostamiseen.
Reime puhui Oulun Vasemmistoseuran järjestämässä tilaisuudessa Aleksinkulmassa 16. tammikuuta.
“Keskitysleiri, jolla on sisäinen itsehallinto”
“Gazaa on usein kuvattu maailman suurimmaksi avovankilaksi, mutta parempi termi olisi keskitysleiri, jolla on sisäinen itsehallinto”, Reime kuvaa. Reime muistuttaa, että historia ei alkanut lokakuun 7. päivästä, vaan Palestiinan historiassa voi nähdä useita käännekohtia, joista ensimmäinen on sionistisen liikkeen synty 1897. Merkittäviä käännekohtia ovat olleet myös Israelin valtion perustaminen 1947 sekä kuuden päivän sota, jonka seurauksena Israel valtasi Gazan, Siinain niemimaan, Länsirannan sekä Golanin kukkulat.
Reime siteeraa historiallista kannanottoa, joka tuntuu niin tuoreelta, että se voisi olla julkaistu tänä päivänä. Tosiasiassa se julkaistiin maksettuna ilmoituksena Haaretz-sanomalehdessä vuonna 1967, ja sen oli allekirjoittanut 12 juutalaista:
“Oikeutemme puolustaa itseämme tuhoamista vastaan ei anna meille oikeutta sortaa muita. Valloitus tuo mukanaan vieraan vallan. Vieras valta tuo mukanaan vastarinnan. Vastarinta tuo mukanaan sorron. Sorto tuo mukanaan terrorismin ja vastaterrorismin. Terrorismin uhrit ovat yleensä viattomia ihmisiä. Alueista kiinni pitäminen tekee meistä murhaajien ja murhauhrien kansakunnan. Poistukaamme heti miehitetyiltä alueilta.”
Kyseinen ilmoitus leimattiin Israelissa aikanaan voimakkaasti, ja sitä nimitettiin “Pravdan ilmoitukseksi”.
Miehitystä on kestänyt nyt 57 vuotta. Israel ylläpitää miehitystä edelleen, vaikka se on kallista. Se on Israelille väline saavuttaa tilanne, jossa alueella on mahdollisimman vähän alkuperäisasukkaita eli Palestiinan arabeja, ja mahdollisimman paljon Israelin juutalaisia, Reime toteaa.
Suuren siviiliuhrien määrän lisäksi nykyisessä tilanteessa poikkeuksellista on Israelin hallinnon, virkamiesten ja armeijan piiristä kuultujen palestiinalaisia voimakkaasti epäinhimillistävien lausuntojen esittäminen julkisesti. Israelin nykyisissä toimissa poikkeuksellista on Reimen mukaan myös tapettujen journalistien suuri määrä.
Reime kokee, että Suomen mediassa on hyvin vähän käsitelty Etelä-Afrikan Kansainväliseen tuomioistuimeen viemää aloitetta Israelin suorittamasta kansanmurhasta. Reimen mukaan jo se, että valtio, jonka takia kansanmurhakanne aikanaan säädettiin, on itse sen epäilyn kohteena, on jo sellaisenaan uutinen, joka olisi pitänyt noteerata voimakkaammin mediassa.
Palestiinalaiset kannattavat yhden valtion mallia
Tilaisuudessa kuultiin myös palestiinalaisen Adnanin näkökulma. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. Hän kritisoi terroristivaltio Israelin ja länsimaiden hanketta Palestiinan kolonisoimiseksi. Hän kertoi perheestään, joka omisti talon, tontin ja kaksi liiketilaa nykyisen Israelin alueella Ramlahissa. Perhe joutui muuttamaan pois, ja nyt perheen taloissa asuu israelilaisia ja tontilla on terveyskeskus.
Suomi kannattaa YK:n linjauksen mukaisesti kahden valtion mallia, mikä ei palestiinalaisten mielestä tietenkään ole ensisijainen ratkaisu. Adnanin mukaan palestiinalaiset kannattavat yhden valtion, oman Palestiinan mallia. Osa kuitenkin katsoo voivansa tyytyä kahden valtion malliin, koska katsovat yhden valtion mallin olevan ulottumattomissa.