Havumetsän lapset – elokuva metsistä ja rakkaudesta

Lapsi istuu metsässä kaatuneen koivun päällä, pikkulintu kädellään. Elokuvasta Havumetsän lapset.

Otettu Punamusta Liekki #4:stä

Arvostelun kirjoittanut Anni Manninen
Kuva otettu elokuvasta

Havumetsän lapset. Ohjaaja: Virpi Suutari. Pääosissa: Ida Korhonen, Minka Virtanen. Otto Snellman, Ville Murmann, Otso Piitulainen. 92 min.

Maaliskuun 28. päivä ensi-iltansa saanut elokuva Havumetsän lapset on dokumenttiohjaaja Virpi Suutarin elokuva metsäaktivisteista ja rakkaudesta metsiin. Elokuvassa seurataan Idan ja Minkan ja heidän aktivistiystäviensä taivalta Sápmin luonnonmetsien kartoituksista Aalistunturin tykkylumimaisemien kautta metsäteollisuuden vallan kabinetteihin. Vaikka pohjasanoma elokuvassa on haikea, elokuvan valovoimaiset tähdet pitävät toivoa yllä yhteisöllisyyden ja huumorin turvin.

Suutarin mukaan elokuvan oli alunperin tarkoitus kertoa luonnonsuojeluliikkeen historiasta, mutta nykyhetki tuntui lopulta kiinnostavammalta. Täysin ei menneitä elokuvassa ole unohdettu. Kaitafilmipätkä Koijärveltä, tuolta suomalaisen luonnonsuojeluliikehdinnän ja väkivallattoman vastarinnan alkulähteeltä, tuntuu kysyvän: ”Eikö mikään muutu vuosikymmenien kuluessa?” Asetelma on sama, vaikka vuosikymmenet vaihtuvat. Luonnon hätää ei kuulla, vaikka aktivistit kuinka huutavat.

Eräässä kohtauksessa Ida keskustelee isoisänsä Taunon kanssa metsistä. Tauno entisenä metsätyöläisenä on omaksunut vanhat metsänhoidolliset tavat, joita Ida yrittää kyseenalaistaa. Metsät Taunon kaltaisine työntekijöineen ovat jo työnsä tehneet ja hintansa maksaneet, olisiko jo aika maksaa metsille takaisin suojeluna ja välittämisenä?

Havumetsän lapset ei kerro vain aktivisteista. Elokuva on paitsi rakkaudenosoitus suomalaiselle metsälle, myös hätähuuto alati uhanalaistuvan metsälajiston ja -luonnon puolesta. Sen metsäluonnon, jota vuosikymmenestä toiseen on surutta avohakattu suomalaisten elintason nostamiseksi. Vaurastuneen suomalaisen hintana on monokulttuurinen talousmetsä ja erittäin uhanalaiseksi taantunut hömötiainen.

Metsät asukkaineen eivät voi puolustaa itseään jatkuvalta ahneudelta ja voitontavoittelulta. Auttaisiko Havumetsän lapset suomalaisia kuulemaan metsien hädän? Havumetsän Lapset on kaikkiaan haikean kaunis elokuva, joka jokaisen suomalaisen tulisi käydä katsomassa, jotta voisimme viimein nähdä metsän avohakkuiden pilaaman luonnon takaa.