Äärioikeiston poliittinen katoamistemppu

Otettu Punamusta Liekki #7/2024:sta

Kirjoittaja: Jouko Jokisalo

Nykyisestä politiikasta äärioikeisto on kadonnut lähes täysin, jos mediaan on uskominen. On vain pienenpieni väkivaltainen uusfasistinen ryhmittymä, jolle on sovitettu äärioikeiston iso viitta. Politiikan areenalle on astunut laitaoikeisto.

Suomessa on pyritty kiistämään kummankin olemassaolo pääministeri Petteri Orpon suulla. Hän vakuutti eduskunnan kyselytunnilla 30. toukokuuta, että “ei Suomessa ole mitään laitaoikeistoa tai äärioikeistoa”.¹ Myös ulkomaalaisille tahoille on todisteltu, että Suomessa ei ainakaan hallitustasolla ole äärioikeistoa eikä laitaoikeistoa.² Oulussa 14. ja 19. kesäkuuta tapahtuneiden ulkomaalaistaustaisten puukotusten taustalta oikeusministeri Leena Meri (ps) löytää äärioikeiston ja rasismin sijasta jengirikollisuutta.³ Onko äärioikeisto siis hävinnyt politiikasta? Mitä on tapahtunut?

Sanojen merkityksestä politiikassa

Sanat, käsitteet ja kielen vivahteet vaikuttavat olennaisesti siihen millä termeillä ääriliikkeistä puhutaan ja miten niiden poliittinen toiminta sekä asema ymmärretään.

Saksalaisjuutalainen tutkija Victor Klemperer, joka eli natsi-Saksassa koko sen valtakauden ajan, on analysoinut sanojen merkitystä kolmannen valtakunnan kielessä. Hänen mukaansa natsipropagandan voimakkain vaikutus ei perustunut yksittäisten natsijohtajien puheisiin, vaan sen vahvuus oli “yksittäisissä sanoissa, idiomeissa, lauseiden muodoissa”, jotka ihmiset omaksuivat jatkuvien toistojen avulla mekaanisesti ja tiedostamatta. Natsikielelle tärkeitä olivat idiomit, joiden avulla sanan ja /tai käsitteen alkuperäismerkitys vertauskuvallisen käytön kautta sumennettiin ja jolle muotoutui uusi itsenäinen merkitys.

“Mutta kieli ei ainoastaan kirjoita ja ajattele puolestani, vaan se myös ohjaa tunteitani, se hallitsee koko tunne-elämääni, ja se on sitä luonnollisempaa, mitä tiedostamattomammin annan itseni sen käyttöön”, kirjoittaa Klemperer. Natsi-Saksassa sanat ja käsitteet “nieltiin pieninä annoksina” ja “niillä ei näytä olevan mitään vaikutusta, mutta jonkin ajan kuluttua myrkyllinen vaikutus on olemassa.” Klempererin mukaan “sanat, sanaryhmät ja lausemuodot myrkkyineen” alistivat kielen “heidän pelottavan järjestelmänsä” palvelukseen ja näin natsijohto sai kielestä “vahvimman, tunnetuimman ja salaisimman mainosvälineensä”.⁴

Suomen politiikassa kielteinen sana äärioikeisto on siivottu pois ja tilalle on nostettu neutraali laitaoikeisto-käsite. Termien vaihto ei ole vain poliittisen kielen sievistelyä. Sillä häivytetään tietoisesti äärioikeiston voimistuminen ja se, miten äärioikeistolainen ajattelu leviää yhteiskuntaan ja sen jokaiseen soluun salakavalan myrkyn tavoin.

Laitaoikeiston nousu ja äärioikeiston ”häivyttäminen”

Euroopan radikaali oikeisto käsittää hyvin erilaisia puolueita ja liikkeitä aina uusfasistisista ryhmittymistä oikeistopopulistisiin puolueisiin. Ne ovat historialliselta taustaltaan, poliittis-aatteelliselta suuntautumiseltaan ja organisaatiorakenteeltaan hyvin erilaisia. Niillä on tiettyjä leikkauspisteitä, mutta identtisiä ja keskenään vaihdettavissa ne eivät ole. Nykyisessä laitaoikeisto-keskustelussa ainoastaan uusfasistiset ryhmät ovat jääneet edustamaan äärioikeistoa.⁵

Suomen nykypolitiikassa laitaoikeisto käsitteen käytöllä on selvä poliittinen tilaus. Kokoomus ei halua näyttäytyä kansallisesti ja kansainvälisesti puolueena, joka on hallituksessa äärioikeistolaisten ja rasististen voimien kanssa. Tämän ongelman ilmaisee selvästi historiantutkija Oula Silvennoinen, joka käyttää äärioikeisto-käsitettä. Hän perustelee sen sillä että perussuomalaisten joidenkin jäsenten ”kytkökset väkivaltaiseen katuaktivismiin ja äärioikeistoterroriin ovat pitkäaikaiset, kiistattomat ja hyvin dokumentoidut”.

Kaikkiaan laitaoikeisto-keskustelun taustalla on syvällisempi poliittinen kehitys. Radikaalista oikeistosta on tullut yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttava olennainen poliittinen liike ja jopa valtatekijä Euroopassa. Tämä näkyy sen poliittisen kannatuksen kasvussa ja erityisesti useiden oikeistopopulististen puolueiden osallistumisessa hallitukseen sekä oikeistoradikaalisten puolueiden voimakkaassa vaikutuksessa maittensa poliittis-yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja poliittiseen päätöksentekoon. Kaukana ovat ne ajat, jolloin EU julisti Itävallan boikottiin Euroopan perusarvojen rikkomisesta, kun konservatiivit hyväksyivät Jörg Haiderin äärioikeistolaisen FPÖ:n maan hallitukseen.

Konservatiivisten puolueiden ja äärioikeiston välinen 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella vallinnut yhteistyön kieltänyt ns. ”palomuuri” on täysin murentunut. Äärioikeisto nousi hallitukseen ensimmäistä kertaa Hollannissa.⁶ Kokoomuksen sisaruspuolue kristillisdemokraattinen puolue (CDU) on totuttelemassa ajatukseen hallitusyhteistyöstä äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD)- puolueen kanssa. Kyselyn mukaan 45 prosenttia CDU:n jäsenistä ei sulje kokonaan pois yhteistyötä AfD:n kanssa.⁷

Mukautumista äärioikeiston politiikkaan tapahtuu kaikilla tasoilla. Ranskan kansalliskokous hyväksyi lain ulkomaalaisten oikeuksien rajoittamisesta. Liberaalit ja konservatiivit hyväksyivät käytännössä äärioikeistolaisen Rassemblement nationalin (RN) vaatimuksen préférence nationalesta eli “kansallisesta ensisijaisuudesta” sosiaalietuuksissa äänestäessä kyseisen lain puolesta. Suomessa hälyttävänä esimerkkinä kehityksestä on arvoliberaalina pidetty RKP, joka on täysin mukautunut perussuomalaisten määrittämään rasistiseen maahanmuuttopolitiikaan.

Laitaoikeisto, pakolaisuus ja linnake-Eurooppa

Laitaoikeisto käsitteen yleistymisen taustalla on kehitys, jonka tuloksena oikeistopopulismista ja oikeistoradikalismista on tullut valtapolitiikkaa.

EU ei halua myöntää julkisesti, että sen arvoja määrittää äärioikeistolainen ja rasistinen politiikka. Mutta todellisuus on toinen. EU:n edellisessä parlamentissa konservatiivit äänestivät yhdessä äärioikeistolaisten kanssa 340 kertaa. Yhteistyötä tehtiin maahanmuutto-ja pakolaispolitiikan lisäksi myös vastustamalla ilmastotoimia.⁸

EU:n maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa valtavirta on toteuttamassa äärioikeiston 90-luvulla nostamia vaatimuksia. EU:n enemmistö ottaa isoja askelia uusfasistien ja äärioikeiston visioiman linnake-Euroopan suuntaan. Suomen hallitus ajaa yhdessä Bulgarian, Tšekin, Tanskan, Viron, Kreikan, Italian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Puolan ja Romanian kanssa ns. Ruanda-mallia.⁹ Tavoitteena on, että turvapaikanhaku käsiteltäisiin kokonaisuudessaan siellä. Jos pakolaiset saavat myönteisen päätöksen turvapaikasta, he jäävät asumaan Ruandaan. Jos he saavat kielteisen päätöksen, Ruanda vastaa heidän palautuksestaan lähtömaahan. Italian äärioikeistolaisella Giorgia Melonin hallituksella on oma Albania-malli. Italia on rakennuttanut Albaniaan kaksi vastaanottokeskusta pakolaisia varten, jotka käytännössä ovat vankiloita.¹⁰

Petteri Orpon hallitukselle ei riitä, että se heikentää turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa tai karsii paperittomien terveyspalveluita. Käännytyslain hyväksymisellä hallitus näytti, miten nopeasti oikeusvaltiota ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet voidaan murtaa. Mutta Puola on näyttämässä Suomen hallitukselle seuraavan askeleen tällä tiellä. Maassa on tehty lakiehdotus, jonka tarkoituksena on helpottaa rajavartijoiden päätöksentekoa siitä, ampuvatko he pakolaisia rajalla.¹¹ Vuonna 2016 AfD:n vaatima ”ampumakäsky” pakolaisia vastaan oli vielä suuri skandaali¹², mutta nyt se näyttää tulevan sallituksi ns. välinneellistetyn maahanmuuton estämisessä.

2000-luvun alun äärioikeistolainen ja rasistinen oikeistopopulismi ja -radikalismi ovat tulleet 2020-luvun Euroopassa osaksi valtavirtaa ja EUn perusarvoja. Ne ovat sulaneet neutraaliksi laitaoikeistoksi. Vielä on jätetty väkivaltainen uusfasismi politiikan ja arvojen ulkopuolelle. “Ehkä me koemme vielä sen toteutumisen, mikä vuonna 1933 aloitettiin”, varoitti Herbert Marcuse pessimistisesti opettajaansa filosofi Martin Heideggeria vuonna 1948. Olemmeko me nyt tuolla tiellä?

Äärioikeiston poliittinen katoamistemppu

Sanojen merkityksestä politiikassa

Laitaoikeiston nousu ja äärioikeiston ”häivyttäminen”

Laitaoikeisto, pakolaisuus ja linnake-Eurooppa

Viitteet

Ota yhteyttä!