Teorianurkka – Punamusta Liekki #21/maaliskuu 2026
Punamustan Liekin teorianurkassa käsitellään vallankumoukselliselle teorialle keskeisiä käsitteitä radikaalivasemmiston erilaisten ideologisten perinteiden näkökulmista.
Tähän mennessä teorianurkassa on puhuttu paljon luokkayhteiskunnan, kapitalismin ja pääoman luonteesta ja sisäisistä rakenteista. Viime numerossa käsiteltiin yhteiskunnan päällysrakennetta ja perustaa, sekä tuotannon osa-alueita. Järjestelmän rakenteita käsitellessä tulee monesti sivuutettua, miten niiden alla eläminen vaikuttaa ihmismieleen, yleiseen elintasoon ja sitä kautta laajemmin yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun suurin osa hänen ajastaan kuluu arvon tuottamiseen jollekin toiselle, eikä edes omilla ehdoillaan? Entä silloin, kun hänellä ei ole enää varaa ostaa oman työnsä tuotteita? Marxin kirjoitukset vieraantumisesta auttavat pohtimaan vastauksia näihin kysymyksiin.
Kapitalistisen tuotantomuodon alla työläinen tulee sitä köyhemmäksi, mitä enemmän arvoa hän tuottaa. Työ ei tuota vain tavaroita, vaan tekee myös työstä ja työläisestä itsestään tavaroita, joilla on omat käyttö- ja vaihtoarvonsa. Mitä enenmmän tavaroita työläinen tuottaa tuotannon tehokkuuden ja laajuuden kasvaessa, sitä halvemmaksi tavaraksi hän itse tulee. Tämä on näkynyt konkreettisesti reaalipalkkojen pysähtyneisyytenä tai jopa laskuna huolimatta siitä, että työn tehokkuus on vuosikymmenten ajan ollut jatkuvassa nousussa.
Kuten rahaa, työtä ja lisäarvoa käsittelevässä teorianurkassa käytiin läpi, työläiselle maksettava palkka ei määräydy hänen tuottamansa arvon vaan työn ylläpitämisen hinnan mukaan. Toisin sanoen kapitalisti maksaa työläiselle palkkaa suunnilleen sen verran kuin työläinen tarvitsee elääkseen. Kapitalistin omistaessa tuotantovälineet (eli työn esineet ja työvälineet), sekä lisäksi työvoiman (jonka työläinen joutuu myymään kapitalistille elääkseen), ei myöskään työn tuote kuulu työläiselle itselleen.
Lisäksi työläinen ei useinkaan valmista työnsä tuotetta yksin, vaan on pieni osa tuotteen valmistusta. Esimerkiksi kokonaisen auton rakentamisen sijaan hän saattaa asentaa ovia satoihin keskeneräisiin autoihin työpäivänsä kuluessa. Työprosessin aikana työläinen laittaa osan elämästään työn esineeseen ajan, energian ja työn muodossa. Koska työn ja sen tuotteen omistaa kapitalisti eikä työläinen itse, työläinen menettää kaiken, mitä työssään on antanut. Hänen elämänsä siirtyy esineeseen ja esine kapitalistille, jolloin esineestä tulee työläiselle täysin vieras. Toisin sanoen hän vieraantuu työnsä tuotteesta.
Samalla työläinen vieraantuu työstä. Palkkatyö ei ole ihmiselle luontainen tapa elää. Työn aikana työläinen ei omista itseään, vaan aktiivisesti myy itseään tavarana kapitalistille, ja voi siksi olla oma itsensä vasta työajan päätyttyä. Työ ei ole tarpeen tyydytystä, vaan väline työn ulkopuolisten tarpeiden tyydyttämiseen. Työläisen toiminta ei ole työn aikana omaehtoista ja vapaata, vaan työnantajan määräämää pakotettua työtä. Heti kun taloudellinen tai ruumiillinen pakko palkkatyön tekemiselle lakkaa, sitä vieroksutaan kuin ruttoa.
Marxin mukaan ihminen on lajinolento (Gattungswesen). Toisin kuin muut eläimet, jotka Marxin mukaan toimivat usein pelkän vaiston varassa eli ovat välittömässä yhteydessä elämäntoimintaansa (kaikkeen elämää ylläpitävään toimintaan), ihminen on tietoinen elämäntoiminnastaan ja itsestään ihmislajin edustajana ja voi muokata ympäristöään vapaasti, tietoisesti ja luovasti silloinkin, kun tarkoitus ei ole välitön selviytyminen. Ihminen elää ja tuottaa parhaimmillaan nimenomaan fyysisten ja psyykkisten tarpeiden täytyttyä, vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Niinpä vieraantunut, pakotettu työ vieraannuttaa ihmisen myös omasta luonnostaan luovana ja vapaana eläimenä. Tällöin työ pakottaa työläisen tekemään elämäntoiminnastaan tietoisesti ainoastaan olemassaoloaan ylläpitävän välineen. Hän työskentelee kapitalistille ja saa elämänsä edellytyksen työpalkan muodossa, jolloin hän ei ole vuorovaikutuksessa luonnon kanssa vapaana ihmisenä, vaan työläisenä. Hän siis vieraantuu sekä luonnosta että itsestään ihmisenä.
Kaikki edellä mainittu vielä kaiken lisäksi vieraannuttaa ihmiset toisistaan. Työstään, luonnosta ja omasta itsestään vieraantuneet ihmiset oppivat näkemään toisensa lajitovereiden sijaan tavarana, yksilöinä ja mahdollisina kilpailijoina. Samalla hyödykkeiden arvoa ei nähdä määrittävän niiden tuottamiseen käytetyn työn, vaan subjektiivisen kysynnän ja tarjonnan lain tai jonkin mystisen “itseisarvon”. Tällöin ihmiset ovat vuorovaikutuksessa tavaroiden kanssa toistensa sijaan. Tätä Marx kutsui tavarafetisismiksi.
Kirjallisuutta:
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!