“Itepä oot aiheuttanut!” – Oulussa asenne asunnottomia kohtaan on kova

Artikkeli – Punamusta Liekki #21/maaliskuu 2026

Kirjoittajat: Mirjami Rautio, Oskari Haapsamo
Artikkelin saatekuva: Mirjami Rautio

Asunnottomien, päihteitä käyttävien ihmisten tilanne Oulussa on vaikea. Sitä haastaa kova asenneilmapiiri, rakenteelliset ongelmat ja hallituksen leikkaukset. Myös asunnottomien nuorten tilanne uhkaa hankaloitua.

Helmikuussa keskellä kireintä pakkaskautta Yle kertoi asunnottomien määrän kasvavan Oulussa ja olevan tällä hetkellä jopa 600 asunnotonta.¹ Ylen mukaan heistä vain murto-osa haluaa tai pääsee majoittumaan asunnottomille tarkoitettuun tilapäismajoitukseen; siksi he hakevat pakkasella suojaa ja turvaa kauppakeskus Valkean Kesäkadulta. 

Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus Varken aiemmin julkaiseman tilaston mukaan asunnottomuus Oulussa ei olisi lisääntynyt, ja yksinasuvien asunnottomien määrä olisi 140.² 

Mikä siis on asunnottomuutta kokevien todellinen tilanne Oulussa? Punamusta Liekki lähti selvittämään asiaa.

“Ikävä kyllä ei ole tilaa”

Oulun asunnottomien palveluyksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Heidi Kukkonen ei lähde arvioimaan määrää, mutta kertoo asunnottomia olevan Oulussa runsaasti. Hän vahvistaa myös julkisuudessa olleen tiedon, etteivät kaikki halukkaat pääse majoittumaan tilapäismajoitukseen.

“Tilanne vaihtelee päivittäin. Välillä ohjaajat joutuvat sanomaan, että ikävä kyllä ei ole tilaa”, Kukkonen kertoo. “Lisäksi palvelemme nyt muitakin kuntia kuin Oulua, eivätkä paikat tai resurssit ole silti yhtään lisääntyneet”, Kukkonen avaa tämänhetkistä tilannetta. 

Asiakkaiden näkökulmasta epävarmuus tilapäismajoitukseen mahtumisesta aiheuttaa myös sen, etteivät ihmiset halua lähteä edes kysymään: “Sitte jos ei ookaan paikkaa, niin mihin mää sitten meen?” on Kukkoselle vastattu, kun hän on kehottanut ihmisiä käymään kysymässä majoitusta asunnottomien palveluyksiköstä. Palvelukeskus sijaitsee Kontinkankaalla, mihin on muutamien kilometrien kävelymatka kauppakeskus Valkeasta. Erityisesti kovilla pakkasilla se voi tuntua pitkältä, jos luvassa saattaa olla vesiperä. 

Julkisuudessa esitettyjen asunnottomien määrää kuvaavien lukujen välinen ero on joka tapauksessa suuri. Oulunseudun Nuorisoasuntoyhdistys Osnan toiminnanjohtaja Heli Lappeteläisen mukaan eroa luvuissa selittää se, että Varken tilastossa näkyy vain yksittäisen päivän tilanne, ei esimerkiksi kuluvana vuonna asunnottomuutta kokeneiden kokonaismäärä. Pohteen perhe- ja sosiaalipalveluiden aikuisten erityispalveluiden palvelualuejohtaja Mirva Salmelan näkemyksen mukaan ero luvuissa johtuu siitä, etteivät kaikki asunnottomat ole sosiaaliturva- ja sosiaalipalveluiden piirissä, minkä seurauksena heitä ei lasketa mukaan virallisiin arvioihin asunnottomien määrästä.

Valkea paikkaa puuttuvia palveluita

Sosiaaliohjaaja Vilma Hiltunen on työskennellyt haittoja vähentävässä huumetyössä Oulun Katuklinikassa pian neljä vuotta. Sinä aikana hän on selvitellyt sotkuun menneitä hiuskuontaloita, tehnyt hiv-testejä, jakanut puhtaita pistovälineitä ja saattanut ihmisiä palveluiden piiriin sadoissa, ellei tuhansissa asiakaskohtaamisissa. 

Katuklinikan toiminta toteutuu nimensä mukaisesti kaduille jalkautuneena. Kohtaamiset tapahtuvat usein kauppakeskus Valkeassa.

Hiltusen mukaan asunnottomuutta kokevia ihmisiä on Oulussa satoja, ja heidän kertomansa mukaan Valkean Kesäkatu paikkaa riittämätöntä tilapäismajoituksen resurssia. Myöskään sosiaalipäivystyksellä ei ole muita keinoja kuin ohjata kysyjiä Oulun asunnottomien palvelukeskukseen. Jos se on täynnä, jäljelle jää majoittuminen Valkeassa. 

Joskus ihmiset löytävät myös muita majoituspaikkoja. Hiltunen ei kerro niistä. “Toisinaan toimittajat soittavat ja tahtovat tietää, missä asunnottomia voisi löytää haastateltavaksi. Mutta olen luvannut olla kertomatta näistä paikoista. Siellä ihmiset saavat olla rauhassa.”

Sekä Hiltunen että Kukkonen tuovat esiin suurimpana asunnottomien palvelujen puutteena Oulussa sen, ettei erilaisia tuetun asumisen paikkoja yksinkertaisesti ole riittävästi.

Se asettaakin mielenkiintoiseen valoon Pohteen syksyllä 2025 avaaman, erityisesti nuorille suunnatun asumisen kuntoutus-​ ja arviointiyksikön. Mikä on kyseisen arviointiyksikön funktio, jos sen kautta ei kuitenkaan pääse kiinni esimerkiksi tuettuun asumiseen, koska tuetun asumisen paikkoja ei ole?

Yhden oven takaa paljastuu kymmenen nuorta asunnotonta

Vaikka nuori saisi tuetun asunnon, hän saattaa silti joutua luopumaan siitä esimerkiksi elämänhallintaan liittyvien ongelmien takia. Vuokrat ja laskut jäävät helposti maksamatta, Hiltunen kuvaa. 

Usein nuori joutuu luopumaan asunnosta muiden aiheuttaman häiriökäyttäytymisen ja esimerkiksi meluhaitan vuoksi. Huumeita käyttävien keskuudessa elää vahva vastavuoroisuuden kulttuuri: jos ihminen on  jossain vaiheessa saanut asua toisen nurkissa, hänen on vastavuoroisesti majoitettava tätä, jos saa itse jossain vaiheessa katon päänsä päälle. On vaikea kieltää kavereita tulemasta asuntoon, jos on aiemmin saanut heiltä apua. 

Piiloasunnottomuus onkin Oulussa iso ilmiö. Hiltusella on ollut asiakastapaamisia, joissa tapaaminen on sovittu tiettyyn asuntoon esimerkiksi puhtaiden pistovälineiden vaihtamiseksi tai testien tekemiseksi. Asunnon takaa onkin paljastunut yhden sijaan joukko ihmisiä.  

“Asunnossa saattaa olla kymmenenkin nuorta, joista yhdellä on vuokrasoppari ja muilla ei ole asuntoa. Vyyhti on jäätävä”, Hiltunen kuvailee. 

Hiltusen mielestä asunnottomuutta kokevat nuoret tarvitsisivat kokonaan oman yksikkönsä vähän samaan tapaan kuin Oslossa on täysin omat yksiköt päihteellisille ja päihteettömille asunnottomille. Nykyisessä käytännössä nuoret majoittuvat samaan tilapäismajoitukseen muiden asunnottomien kanssa, jolloin “perehdytys skeneen” tapahtuu valitettavan tehokkaasti. “Nuorten oman Kenttätien” kautta heidät saataisiin nopeasti tuen piiriin, ennen kuin ongelmat syvenevät. 

Helsingissä Sininauhasäätiön ylläpitämä nuorten ympärivuorokautinen tuki- ja kohtaamispiste Nuoli on Hiltusen mukaan esimerkki paikasta, jollainen tarvittaisiin ehdottomasti myös Ouluun.

Jos huumeiden käyttäjiä ei näy, heitä ei ole

Asenneilmapiiri asunnottomia kohtaan on Oulussa kielteinen. Ei pidetä huolta, ei haluta auttaa. Kentällä näkyy, että kohtaamisissa on usein myös syyllistävyyttä. 

“Itepä oot ongelmasi aiheuttanut”, Hiltunen kuvaa niin kanssaihmisten kuin päättävässä asemassa olevien valitettavan yleistä suhtautumista. 

Syitä voi vain arvailla. Joka tapauksessa asenne Oulussa on erilainen kuin vaikkapa Helsingissä, jossa marginaaliryhmien asioita saadaan vietyä eteenpäin ja asunnottomuuden hoitamisessa huomioidaan kansainvälistä tutkimusta. 

Oulun Katuklinikka on vuosien varrella tehnyt myös suoraa vaikuttamistyötä kaupunginvaltuutettujen suuntaan, jotta he ymmärtäisivät asunnottomuutta paremmin.  Jotain onnistumista tätä kautta on Hiltusen mukaan nähtykin: Katuklinikka kampanjoi aktiivisesti neularoskisten tarpeesta, ja niitä hankittiin keskusta-alueelle kuusi. Sekin on kuitenkin pientä todelliseen tarpeeseen verrattuna.

Oulussa huumeiden käyttö on aina ollut piilossa eri tavalla kuin Helsingissä; täällä on kylmä ja pimeä, ja ainakin osan käyttäjistä kulissit ovat vielä siinä määrin kunnossa, ettei käyttö näy kaduilla yhtä voimakkaasti kuin Helsingissä. Käyttöä on myös aktiivisesti siirretty pois näkyvistä. Taustalla on ajatus siitä, että jos huumeiden käyttäjiä ei näy, heitä ei ole. 

Esimerkiksi Kauppurien aukiolta Valkean edestä poistettiin penkit vuonna 2023, sillä keskusta-alueen yrittäjät kokivat niillä istuvat ihmiset häiriönä. Penkkien palauttamiseksi tehtiin aikanaan valtuustoaloite, mutta niitä ei tuotu takaisin, sillä alueen yrittäjät olivat tyytyväisiä niiden poistamiseen.³ Myös Kaukovainiolla penkit poistettiin viime vuoden huhtikuussa.⁴

“Kohtaamispaikkoja voisi luoda Ouluun lisää”, Hiltunen ehdottaa. 

Muutos parempaan voi joskus olla pienestä kohtaamisesta kiinni. Joku kuuntelee hetken tai katsoo ystävällisesti, kohtaa ihmisen ihmisenä. Hiltunen kertoo esimerkin vuosia päihteitä käyttäneestä henkilöstä, jolle tällainen hetki oli tullut hammaslääkärin vastaanotolla. Elämä sai uuden suunnan.

Pidetäänkö palvelut piilossa, koska resursseja ei ole?

Palvelut ovat vaikeasti löydettävissä, ja Hiltunen on kuullut väitettävän sitä jopa tarkoitukselliseksi. Koska resursseja on niin vähän, ei palvelujakaan kannata mainostaa kovin näkyvästi. 

Kun ajan saa ajanvarauksella tai palveluiden piiriin hakeutumiselle on tietyt kellonajat, rajautuu osa palvelun tarpeessa olevista pois arjenhallinnan ongelmien takia. Jos ei ole puhelinta, pankkitunnuksia tai edes kelloa, ainoita todella saavutettavia palveluita olisivat walk in -tyyppiset palvelut. Hiltunen on huomannut työssään, ettei myöskään nuorilla ole aina tarpeeksi tietoa palveluista. Ylipäätään tiettyjen kohderyhmien kohdalla palvelut ovat haastavasti saatavilla. 

Hiltusen lista keinoista asunnottomien tilanteen parantamiseksi Oulussa jatkuu hyvin konkreettisena. Asunto ensin -periaatteella toimivaa ympärivuorokautista palveluasumista sekä tuettua asumista tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän. Myös työntekijäresurssia tarvitaan lisää, niin palveluyksiköihin kuin jalkautuvaankin työhön. Hätämajoituspaikkoja tarvitaan lisää nuorten ohella muillekin asiakasryhmille. 

Yökahvilatoiminnallekin olisi Oulussa tarvetta. Yökahvilassa ihminen voisi hetken levätä, saada pientä purtavaa ja esimerkiksi säilyttää tavaroitaan lukollisessa kaapissa ilman jatkuvaa pelkoa ryöstetyksi tulemisesta. 

Hiltusen mielestä Oulussa ylipäätään pitäisi ottaa mallia muualla toimivista ratkaisuista. Hiltunen puhuu kynnyksettömistä palveluista ja mainitsee esimerkkinä Helsingissä toimivat liikkuvan korvaushoidon palvelut. Toki myös Ouluun on uusien toimijoiden myötä rantautunut uutta ajattelua.

Rakenteellisia ongelmia ja vallankäyttöä

Hiltusen havainnon mukaan nuoret huumeita käyttävät oppivat nopeasti tietynlaiseen kertomatta jättämisen kulttuuriin. Ihmiset eivät voi kertoa tilanteestaan aidosti ja juuri sellaisena kuin se oikeasti on, koska palvelujen saamiselle on ehtoja, joiden noudattamisesta seuraa palkkioita. Tällainen palvelurakenteeseen kytkeytyvä peittelyn kulttuuri entisestään hankaloittaa oikeanlaisen avun saamista. 

“Voisiko olla niin, että me sitoutuisimme asiakkaisiin eikä niin, että vaadimme asiakkaan sitoutuvan meihin?” Hiltunen haastaa. 

Myöskään luvattu yksilöllinen asiakaslähtöinen kohtaaminen ei Hiltusen mukaan toteudu. Käytännössä palvelurakenne ajaa kaikki samaan sabluunaan. Kyse on rakenteellisesta kohtaamattomuudesta. 

Myös muutokset palveluiden sijainnissa ja digitalisaatio aiheuttavat haasteita marginaalisten kohderyhmien palveluiden saavutettavuuteen. Esimerkiksi päihdepäivystyksen lakkauttaminen on heikentänyt palveluiden saavutettavuutta Katuklinikan kohderyhmän näkökulmasta. Aikaisemmin Yrttipellontiellä sijainneessa päihdepäivystyksessä vastassa oli aina päihdesairaanhoitaja ja ihminen sai nopeasti apua. Nyt hoidon tarpeen arviointi on siirtynyt sote-keskuksiin, mikä on osaltaan kasvattanut kynnystä palveluihin hakeutumiselle, Hiltunen toteaa.

Aluehallintovirasto totesi huhtikuussa 2025, ettei Pohteen asiakasohjaustyöryhmän ollut toiminut kaikilta osin lainmukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan asiakastarpeen mukaisista palveluista tai tukitoimenpiteistä päättäminen kuuluu sosiaalityöntekijälle, eikä sitä voi keskittää erilliselle elimelle.⁵ Pohde kertoi tuolloin korjanneensa käytäntöjä, mutta Punamustan Liekin haastattelema, nimettömänä esiintyvä sosiaalityöntekijä luonnehtii tilanteen olevan edelleen epäselvä ja ohjeiden ristiriitaisia. Tilanteen kiperyydestä työntekijöiden kannalta kertoo se, että emme tavoittaneet ketään lausumaan asiasta omalla nimellään.

Hallitus puhuu yhtä mutta tekee toista

Hallituksen leikkaukset osuvat myös asunnottomien palveluihin. Osnan toiminnanjohtaja Lappeteläinen pitää erikoisena, että sosiaali- ja terveysjärjestöjä avustuskeskus STEA ehdottaa Nuorisoasuntoliiton ja kaikkien paikallisyhdistysten rahoitusta lakkautettavaksi vuoden 2026 päättyessä. 

“Tilanteessa, jossa nuorten asunnottomuus on kasvussa, ainoan Suomessa nuorten asumisen puolesta työtä tekevän järjestön avustus lakkautetaan”, Lappeteläinen ihmettelee Punamustalle Liekille.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 mennessä. Hallitusohjelmassa mainitaan tässä yhteydessä erityisesti nuoret. Lappeteläisen mukaan nuorisoasumiseen liittyvän tuen lopettaminen on täysin toisensuuntainen toimi, sillä korvaavaa rahoitusinstrumenttia ei ole luotu.

Lappeteteläisen mukaan Osnan nuorille asunnottomuutta kokeville suunnattujen ohjaus- ja neuvontapalveluiden turvin asutetaan vuosittain 50 asunnotonta nuorta. Näiden palvelujen loppumisen seurauksena tarve yhä raskaammille sosiaalihuollon palveluille voi kasvaa. 

Tilastojen valossa Oulussa on verrattain vähän toteutuneita häätöjä. Lappeteläinen kuitenkin huomauttaa, että haettujen häätöjen määrä sen sijaan on Oulussa voimakkaassakin kasvussa. Lappeteläisen tulkinnan mukaan häätöjä on saatu estettyä esimerkiksi hallittujen muuttojen kautta, minkä on mahdollistanut nimenomaan Oulussa hyvin toimiva asumisneuvonta ja ohjauspalvelut sekä hyvä yhteistyö toimijoiden välillä. 

“Jos se romuttuu, niin käykö niin, että myös toteutuneiden häätöjen määrä alkaa kasvaa?” Lappeteläinen kysyy.

Leikkausten vaikutukset asunnottomien tilanteeseen pelottavat myös Hiltusta. Hallitus on leikannut käytännössä kaikkien Oulussa asunnottomien parissa toimivien järjestöjen rahoitusta. Esimerkiksi juuri Osnalla on Hiltusen mukaan tehty todella hyvää työtä vaikeasti asutettavien nuorten parissa. Jos tämä toiminta lakkaa, miten näiden nuorten palvelut varmistetaan? 

Hiltunen laskee, että Katuklinikan noin sadasta kuukausittaisesta asiakkaasta karkeasti 50 prosenttia on myös muiden palveluiden piirissä – lopuille he ovat ainoa kontakti palveluihin. Jos esimerkiksi Katuklinikan tai kuntoutus- ja vertaistoimintaa järjestävän Verton toiminta lakkaa, kuinka moni jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle? 

Hiltunen pohtii, miltä Oulun katukuva tulee näyttämään, jos asunnottomien palveluita vielä nykyisestäänkin heikennetään. Ihmiset tulevat jäämään ilman apua. 

“Hirvittää”, Hiltunen kiteyttää tunnelmat.

Viitteet:

1. ”Tämä paikka pelastaa ihmishenkiä” – Make, 32, viettää öitä Oulun Valkeassa, jotta ei palellu tai tule ryöstetyksi. Yle 15.2.2026. ↩︎
2. Asunnottomat 2025. Ympäristöministeriö. ↩︎
3. Poistettuja puistonpenkkejä ei palauteta Oulussa, koska yrittäjät ovat tyytyväisiä rauhallisempaan ydinkeskustaan. Yle 15.11.2023. ↩︎
4. Penkit hä­vi­si­vät Kau­ko­vai­nion mar­ke­tin edus­tal­ta, ja nyt pai­kal­li­set vaa­ti­vat niitä ta­kai­sin. Kaleva 7.4.2025. ↩︎
5. Avi: Pohde toimi vastoin lakia – Pal­ve­luis­ta päät­tä­mi­nen kuuluu so­siaa­li­työn­te­ki­jäl­le. Kaleva 3.4.2025. ↩︎

Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!