Pääkirjoitus – Punamusta Liekki #21/maaliskuu 2026
Kuvitelkaamme talo metsän siimeksessä. Siinä asuu joukko ihmisiä, jotka saavat elantonsa pienen palstan viljelystä sekä sienten, yrttien ja marjojen keräilystä. Leipä ei ole leveä, mutta työtä tehdään vain sopivasti, ei liikaa.
Eräänä aamuna asukkaat heräävät savun hajuun. Roihuava, ennennäkemätön maastopalo lähestyy. Onneksi taloon on asennettu puhelin, ja apu hälytetään paikalle. Pian kuuluukin pelastushelikopterin ääni. Kopteri kiertää pienen tilan yllä. Asukkaat ovat riemuissaan, pelastus on lähellä.
Mutta sen sijaan, että pelastajat aloittaisivat sammutustyöt, he ilmoittavat, että tätä paloa ei voi sammuttaa. Ei kannata. Se on Luonnollinen Palo.
Palomies tarjoaa asbestipukua: Pue päälle. Saatat pysyä hengissä. Kopteri nousee takaisin ilmaan ja katoaa mustaan savuun.
Kaiken nielevä metsäpalo kuvaa tietenkin kapitalistisen maailmamme tilaa. Jos kapitalismi lopettaisi kasvamisen, se lakkaisi olemasta; siksi kapitalismin metsäpalo on Luonnollinen Palo. Sitä ei voi sammuttaa.
Meille, tarinan asbestipukuisille kokijoille, jää tehtäväksi kuulostella pelastushelikopterin etääntyvää ääntä karrelle palavaa kytöä tuijottaen.
Olkoon tarinan metsäpalo vaikka fossiilisisten polttoaineiden käytöstä johtuva ilmastonmuutos. Mutta tässä lukijan tulee huomata, että vaikka fossiilisten käyttö loppuisi tänään, se ei estäisi maailmaa palamasta. Niiden tilalle tulisi uusi jatkuvasti kasvava energia-ala, joka ennemmin tai myöhemmin olisi vähintään yhtä tuhovoimainen kuin edeltäjänsä.
Tarinassa esiintyy myös puhelin. Se on illuusio yhteydestä pelastajaan. Oikeasti pelastajaa ei ole. On vain kaiken yllä kiertävä kopteri.
Jokaisella tarinalla on opetuksensa. Tämän tarinan opetus on se, mitä ihmiset eivät tehneet, mutta olisivat voineet tehdä. He olisivat voineet etsiä metsän muut asukkaat, perustaa palovartioston ja jakaa vahtivuorot.
Kaikki alkaa siitä, että leikkaat puhelimen johdon katki.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!