Gaza ja ympäristöliike – kenraaliharjoitus tulevaisuutta varten?

Puheenvuoro – Punamusta Liekki #17/lokakuu 2025

Kirjoittaja: Jouko Jokisalo

Israelin armeija ei toteuta Gazassa vain palestiinalaisväestön kansanmurhaa, vaan sen sotatoimet ovat myös ympäristötuhorikos (ekosidi). Sen tuloksena aiheutetaan alueen luonnonsurma, joka merkitsee ekosysteemien ja luonnon massatuhoa.

Israelin armeijan aiheuttamat hiilipäästöt ylittävät ensimmäisten 15 kuukauden jälkeen 36 yksittäisen maan vuosittaisen arvon.¹ Tutkimusten mukaan lähes kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vapautui Gazan suorissa sotatoimissa pelkästään sodan ensimmäisten 15 kuukauden aikana. Israel on vastuussa yli 99 prosentista tästä sodan aiheuttamasta ilmastovaikutuksesta, Hamas lopusta.

Mutta eivät ainoastaan suorat sotatoimet lisää hiilidioksidipäästöjä. Noin 30 prosenttia päästöistä johtui Yhdysvaltojen toimittamista yli 50 000 tonnista aseita ja sotilastarvikkeita, jotka kuljetettiin Israelin ilmatilan kautta ja meriteitse. Lähes 40 prosenttia päästöistä johtui Gazaan avustustarvikkeita kuljettaneiden kuorma-autojen pakokaasuista – matkoista, joita ei olisi tarvittu ilman sotaa.²

Gaza ja palestiinalaisten kansanmurha on keskeinen kysymys myös ympäristöliikkeelle. Euroopassa on neuvottu vallitsevien helleaaltojen vuoksi kansalaisia sen suhteen, miten he voivat sietää kuumuutta. On kehotettu juomaan riittävästi vettä, välttämään kehon ylikuormittumista, pysymään varjossa – neuvoja, jotka voivat hätätilanteessa pelastaa henkiä. Gazassa asuva fyysikko Qasem Waleed kirjoittaa, että hän voi vain hymyillä kyynisesti tällaisille neuvoille³. Hän toteaa, että Gaza on jo pitkään muistuttanut ”kuumaa ulkoilma-uunia” . Israel on tuhonnut suurimman osan Gazasta: ”Maa muuttui pölyksi, puistot aavikoiksi ja kaupungit hautausmaiksi. Gaza on nyt kaupunki ilman varjoja.” Nailonteltat, joihin monet ovat majoittuneet, muuttuvat paahtavan kuumuuden vuoksi todellisiksi paistouuneiksi: ”Se, mikä oli ennen ilmastokriisi, on nyt ilmaston julmuus – sotilaallisen väkivallan aiheuttama.” Israelin armeija on muuttanut kesän Gazassa perfidiseksi sota-aseeksi.

Kolumbian presidentti Gustavo Petro kuvaili Israelin sotarikoksia Gazassa jo vuoden 2023 lopussa ”tulevaisuuden kenraaliharjoitukseksi” puhuessaan COP27-ilmastokokouksessa. Hän vertasi Gazan tilannetta mahdolliseen tulevaan maailmanlaajuiseen ilmastoapartheidin skenaarioon: tilanteeseen, jossa globaali pohjoinen hyväksyy jopa kansanmurhan puolustaakseen fossiilista elämäntapaansa. Tällaista tilannetta kuvaa ranskalainen kirjailija Jean-Christophe Rufin dystopia-teoksessaan Globalia (Tammi 2006). Kirjassa pohjoisen pallonpuoliskon kansalaisille taataan turvallisuutta, vaurautta ja kyseenalaista vapautta. Eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevat niin sanotut ei-vyöhykkeet, jotka ovat julmia asuma-alueita niille ihmisille, jotka on luokiteltu vähempiarvoisiksi ja terroristeiksi. Kiinnostavaa Rufinin teoksessa on myös se, miten kipeästi Globalia tarvitsee terrorismin uhkaa, joka on todellinen mutta itse aikaansaatu. Se antaa oikeutuksen pohjoisen pallonpuoliskon kansalaisten julmalle politiikalle ei-vyöhykkeen väestöä vastaan.

Petro varoitti, että on vältettävä globaalin Gazan syntymistä. Jo ennen huippukokousta Greta Thunberg ja Ruotsin Fridays for Future (FfF) olivat kommentoineet aihetta useissa päivälehdissä. ”Olemme aina olleet poliittisia, koska olemme aina olleet oikeudenmukaisuuden liikkeen edustajia”, ryhmä kirjoitti. ”Meille ei ole koskaan ollut kysymys siitä, että olisimme solidaarisia palestiinalaisten ja kaikkien asianomaisten siviilien kanssa.” Tässä tilanteessa hiljaisuus on osallisuutta: ”Ei voi pysyä neutraalina, kun kansanmurha on käynnissä.”

Lännessä poliittinen eliitti ja suurin osa kansalaisista on valmis toimettomana seuraamaan mediasta suoraa lähetystä kansanmurhan toteuttamisesta. Länsi toimittaa aseita Ukrainaan, mutta ei saa toimitettua ruokaa, lääkkeitä ja vettä palestiinalaisille. Kolumbiassa sosiaalisten liikkeiden ja ammattiliittojen voimakkaan painostuksen seurauksena presidentti Petro määräsi Kolumbian – joka oli siihen asti ollut Israelin ylivoimaisesti tärkein hiilen toimittaja – lopettamaan välittömästi hiilen viennin Israeliin. Hiilen toimitukset jatkuisivat vasta, kun Israel täyttäisi Kansainvälisen rikostuomioistuimen ehdot ja vetäisi joukkonsa Gazan alueelta.

YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidžanissa marraskuussa 2024 vaatimus hiilen, öljyn ja kaasun boikotoinnista nousi globaalin ilmastoliikkeen keskeiseksi vaatimukseksi: aktivistit vaativat äänekkäästi öljytoimitusten lopettamista Israeliin. Tällä kertaa huomion keskipisteenä oli brittiläisen öljy-yhtiö BP:n Azerbaidžanista alkava Baku-Tbilisi-Ceyhan-putki, jonka kautta kuljetetaan 28 prosenttia Israeliin tuodusta öljystä. Monissa maissa ilmastoaktivistit ovat osallistuneet palestiinalaisten solidaarisuusliikkeeseen paikallisella tasolla.

Fridays for Future International on tuominnut lausunnoissaan Israelin armeijan toimet Gazassa. Saksassa tämä on aiheuttanut suuria ristiriitoja. Bremenin Fridays for Future -paikallisryhmä hajosi kesällä 2023 kokonaan ja syytti lausunnossaan liikettä puutteellisesta solidaarisuudesta palestiinalaisia kohtaan ja rakenteellisesta rasismista. Liikkeen saksalainen haara keskeytti yhteistyön lokakuussa 2023 kansainvälisen johdon kanssa. Saksassa ne, jotka eivät tukeneet tätä hiljaisuuden konsensusta, ovat joutuneet kärsimään vakavista seurauksista. Erityisesti Springer-mediassa on toistuvasti hyökätty yksittäisiä, palestiinalaisia tukevia ilmastoaktivisteja vastaan.

Saksassa suurta huomiota saanut ilmastoliike Letzte Generation (Viimeinen sukupolvi) peruutti lokakuun puolivälissä 2023 suunnitellun mielenosoituksen. He eivät halunneet “turhaan” sitoa poliisivoimia, joita tarvittiin samanaikaisesti järjestettyihin Palestiina-solidaarisuusmielenosoituksiin. Tämä tapahtui juuri ennen kun käynnistyi Saksassa ennennäkemätön sortoaalto Palestiina-solidaarisuusliikettä vastaan, jonka tuloksena pidätettiin satoja ja monia karkotettiin maasta.

Selvä kurssimuutos ympäristöliikkeessä tapahtui tämän vuoden alkupuolella, kun Luisa Neubauer, saksalaisen Fridays for Future -liikkeen johtohahmo, otti kantaa Gazan tilanteeseen todeten, että hänen sydämensä särkyi Gazan vuoksi – ja vaati aseiden viennin keskeyttämistä Israeliin.

Gaza on raunioina, ja oikeudenmukainen rauha Israelin ja Palestiinan välillä näyttää tällä hetkellä yhtä realistiselta kuin 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen. Gazan tapahtumien jälkeen myöskään ympäristöliike ei voi jatkaa entiseen tapaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tulee keskustella antisemitismistä, rasismista ja fasistisoitumisesta sekä pohtia fossiilisen imperialismin toimintatapoja. Ilman näitä pohdintoja lännen tukea Israelin politiikalle ei voi ymmärtää, väittää politiikan tutkija Adam Hanieh⁴.

Länsi-Aasia on maailman tärkein öljyn- ja kaasuntuottaja ja sillä on edelleen keskeinen strateginen rooli fossiilisten polttoaineiden maailmassa. Israel on Saudi-Arabian ohella yksi keskeisistä pilareista Yhdysvaltojen vallan turvaamisessa Länsi-Aasiassa. Massiivinen tuki Israelille ei ole pääasiassa ovelan Israel-lobin ansiota, vaan se vastaa suurelta osin tiettyjä geopoliittisia etuja. Haniehin analyysi saattaa herättää kysymyksiä, mutta se tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta kansainväliselle ja anti-imperialistiselle ilmastoliikkeelle.

”Ehkäpä”, Petro päättelee, ”kun vapaa Palestiina nousee raunioistaan, voimme uudelleen löytää ihmisyyden, joka edelleen elää ilmastokriisin jäännösten keskellä.”

Viitteet:

Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!