Pääkirjoitus – Punamusta Liekki #19/joulukuu 2025
Viime vuonna Oulussa tehtiin kolme äärioikeistolaisesti ja rasistisesti motivoitunutta puukotusta. Kaksi uhreista oli alaikäistä, koululainen ja lukiolainen, ja kolmas oli Oulussa työskentelevä mieshenkilö. Rasistiset puukotukset järkyttivät ihmisiä laajasti, ja niiden seurauksena Oulun kaupunki aloitti rasisminvastaisen Kaikkien Oulu -hankkeen.
Tässä kontekstissa on järkyttävää, joskaan ei valitettavasti odottamatonta, että muutaman vuoden tauon jälkeen äärioikeistolainen Soldiers of Odin aikoo jälleen marssia Oulussa itsenäisyyspäivänä.
Odinien ilmoituksen myötä oululaiset antifasistit ovat pohtineet, miten nousevaa fasismia vastaan taisteltaisiin tehokkaimmin. Kaikki antifasistinen työ ja toiminta on tärkeää ja arvokasta. Valitettavan usein esimerkiksi porvarimedia kuitenkin esittää antifasistisen kamppailun mieltäkuohuttavana vastakkainasetteluna kahden tasavertaisen “ääripään” välillä. Arkinen, jokapäiväinen antifasismi ei kuitenkaan ole vain vastademoja ja kampanjoita, vaan myös pitkäjänteistä työtä yhtenäisen työväenluokan, sosialismin ja demokratian edistämiseksi.
Fasismi ei ensisijaisesti ole yksilötason ongelma; perimmäisin syy fasismin nousuun ei ole fasismiin luisuneissa yksilöissä tai edes äärioikeistolaisissa ryhmittymissä, ei myöskään fasistisissa johtajissa tai puolueissa. Jokainen äärioikeistolainen yksilö ja ryhmittymä on tietenkin vastuullinen omista teoistaan, mutta yhteiskunnallisesti fasismin syyt löytyvät muualta kuin yksilöstä. Luokkatietoisuus auttaa pureutumaan fasismin juurisyihin, joita ovat kapitalismi ja sen synnyttämä epätasa-arvo.
Fasistinen ideologia on erityisen vihamielinen työläistä kohtaan. Historialliset esimerkit osoittavat, että toistaiseksi jokainen fasistinen hallinto on ensi töikseen puuttunut työläisten oikeuksiin ja kaventanut niitä rankalla kädellä. Fasismi myös pyrkii hajottamaan työväenluokkaa nostamalla ihmiset toisiaan vastaan esimerkiksi kansallisuuden perusteella – siis hajottamaan ja hallitsemaan.
Vaikka monesti fasistiset liikkeet yrittävät vedota “kansan syviin riveihin” ja jopa suoraan työläisiin, niin todellisuudessa ne kuitenkin palvelevat pääomaa; pääoman joutuessa uhatuksi fasismi on se Pandoran lipas, joka avataan ihmiskuntaa riivaamaan. Fasismin leviämisessä työväestön keskuuteen onkin kyse harhaanjohtamisesta; syynä vedätyksen onnistumiseen on ohentunut luokkatietoisuus, ja juuri siksi luokkatietoisuuden vahvistaminen on avain taistelussa fasismia vastaan. Kun tunnistamme työväenluokan yhteiset edut, voimme liittyä yhteiseen kamppailuun fasismia ja kapitalistista sortoa vastaan.
Käytännössä luokkatietoisuuden lisääminen merkitsisi selkeää viestimistä sitä, ettei tavoitteena ole ainoastaan fasismin vastustaminen, vaan paremman yhteiskunnan rakentaminen: yhteiskunnan, jossa ei jaeta ihmisiä voittajiin ja häviäjiin, vahvoihin ja heikkoihin, meihin ja muihin. Olisi tuotava selkeästi esille, miksi fasismia vastustetaan: ei mieltä kiihdyttävän vastakkainasettelun vuoksi, vaan koska se on elämälle vieras, vihamielinen ja kalmanhajuinen ideologia, joka johtaa yksilöt ja yhteiskunnat pelkoon, katkeruuteen ja synkkyyteen.
Luokkatietoisuus tarjoaa antifasistiseen kamppailuun kehyksen, jonka kautta toimintaa voidaan koota, suunnata ja arvioida kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla. Parhaimmillaan antifasistinen kamppailu voisi olla alueen asukkaita, esimerkiksi oululaisia yhteen tuova teema, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen suojelemaan itseään, toisiaan ja yhteisöään vihamielisiltä ja kannibalisoivilta voimilta; samalla ihmiset voisivat yhdessä oppia taistelusta kapitalismia, luokkasortoa ja vieraannuttamista vastaan.
Luokkatietoisuus antifasistisessa kamppailussa ei tarkoita sitä, ettei muita näkökulmia kannattaisi ottaa huomioon. Se kuitenkin on näkökulma, joka antifasistisissa kamppailuissa kaipaa vahvistusta, jotta fasismin perimmäiset syyt voidaan poistaa.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!