Artikkeli – Punamusta Liekki #24/kesäkuu 2026
Kirjoittaja: Edna Bota Negra – La Armadilla del Sur
Yhteisöllisen viestinnän historia Meksikossa ja Abya Yalassa [alkuperäiskansojen Amerikoista käyttämä termi] alkoi kauan ennen sanomalehtiä, internetiä tai sosiaalista mediaa. Alkuperäiskansat kehittivät omat kollektiivisen viestinnän muotonsa voidakseen jakaa tärkeää tietoa yhteisöjen sisällä. Kellot, kaiuttimet, äänitorvet ja avoimet kokoukset palvelivat yhteisten töiden järjestämistä, uhkatilanteista varottamista ja yhteisön elämään vaikuttavistä tärkeistä päätöksistä tiedottamista. Nämä viestintätavat eivät syntyneet kaupallisista syistä, vaan yhteisön tarpeista.
Meksikossa merkittävänä modernina yhteisötiedottamisen virstanpylväänä pidetään Radio Teocelon perustamista Veracruzissa; se on yksi maan ensimmäisistä yhteisöradioista. Vuodesta 1965 lähtien Radio Teocelo on raivannut tien maaseudun asukkaiden ja alkuperäiskansojen yhteisöille kertoa omalla äänellä tarpeistaan suurista mediamonopoleista välittämättä. Radioasema osoitti, että viestintä voi olla väline myös kansanvalistukselle, alueen puolustamiselle ja yhteisölliselle järjestäytymiselle.
Ajan myötä eri yhteisöradiot, vapaat tiedotusvälineet ja itsenäiset hankkeet kasvoivat myös useilla Abya Yalan alueilla. Monet näistä hankkeista syntyivät 1960- ja 1970-lukujen välisenä aikana Latinalaisessa Amerikassa vaikuttaneiden sosiaalisten liikkeiden keskellä. Erilaiset vasemmistolaiset järjestöt, sissiliikkeet ja kansanliikkeet ymmärsivät, että viestintä on myös osa kamppailua. Suurten tiedotusvälineiden vaikeneminen valtion sortotoimista vaikutti siihen, että yhteisölehtiä, kansanradioita, tiedotusryhmiä ja muita kollektiivisia tapoja kertoa todellisuudesta alhaalta käsin syntyi yhä enemmän.
Monet näistä foorumeista ovat tukeneet alkuperäiskansojen, maaseudun asukkaiden ja kansanliikkeiden vastarinta- ja itsemääräämispyrkimyksiä. Toisin kuin kaupallinen journalismi, vapaat tiedotusvälineet toimivat yhteisöllisen työn, solidaarisuuden ja yhteisöverkostojen varassa. Niiden tehtävänä ei ole pelkästään tiedottaa, vaan myös vaalia kollektiivista muistia, tukea yhteiskunnallisia taisteluja ja vahvistaa alueellisia järjestäytymisprosesseja.
Näiden kokemusten joukosta erottuu erityisesti Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan (EZLN) Tercios Compas -ryhmän työ. Tämä yhteisöllinen viestintähanke syntyi zapatistien riveistä ja dokumentoi tapaamisia, työskentelyä ja poliittisia pohdintoja itsenäisestä näkökulmasta. Sen työ rikkoo kaupallisen journalismin logiikkaa ja panostaa viestintään, joka rakentuu kollektiiviselle arvokkuudelle, vastarinnalle ja itsemääräämisoikeudelle.
Korruption, väkivallan ja maakauppojen tutkiminen on vaarallista
Meksikossa toimittajan työ ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat erittäin vaarallista toimintaa. ARTICLE 19 México y Centroamérica -järjestön sekä Comunicación e Información de la Mujer A.C. (CIMAC) -järjestön mukaan Veracruz, Guerrero, Oaxaca, Chiapas, Michoacán, Tamaulipas, Sonora, Chihuahua ja Guanajuato ovat muuttuneet erityisen vaarallisiksi alueiksi toimittajille ja yhteisöviestijöille. Toimittajia uhkaavat murhat, kaappaukset, vainoaminen, digitaalinen valvonta sekä epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja tekaistut syytteet.
Naistoimittajien osalta CIMAC on dokumentoinut myös sukupuolittunutta väkivaltaa sekä näiden perheisiin kohdistettuja uhkauksia ja vainoa. Monet toimittajat ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan tutkittuaan korruptiota, rikollisuutta tai ihmisoikeusrikkomuksia.
Erilaiset verkostot ja järjestöt, kuten Periodistas de a Pie, ARTICLE 19, CIMAC ja Reporteros Sin Fronteras (Toimittajat ilman rajoja) dokumentoivat toimittajiin, naispuolisiin viestijöihin ja yhteisömedioihin kohdistuvia hyökkäyksiä sekä tukevat niiden uhreja Meksikossa. ARTICLE 19 dokumentoi sananvapauden loukkauksia ja lehdistöön kohdistuvia hyökkäyksiä, kun taas CIMAC on tuonut esiin erityisesti naistoimittajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Periodistas de a Pie puolestaan on rakentanut tukiverkostoja, koulutusta ja yhteistyöjournalismia eri puolille maata. Reporteros Sin Fronteras tiedottaa kansainvälisesti toimittajiin kohdistuvasta väkivallasta Meksikossa.
Muisto murhatuista toimittajista elää edelleen avoimena haavana kriittisen ja yhteisöllisen journalismin piirissä Meksikossa. Javier Valdez Cárdenas oli Ríodoce-viikkolehden perustaja, joka tunnettiin Sinaloa-alueen huumekaupan väkivallan dokumentoinnista; Regina Martínez oli Veracruzista kotoisin oleva toimittaja, joka tutki korruptiota ja poliittisen vallan ja rikollisverkostojen välisiä yhteyksiä; toimittaja Miroslava Breach murhattiin Chihuahuan osavaltiossa dokumentoituaan rikollisverkostojen ja poliittisten toimijoiden välisiä suhteita.Myös valokuvaaja ja aktivisti Rubén Espinosan sekä monien naistoimittajien ja viestijöiden nimet ovat edelleen esillä; heidät on murhattu tai he ovat kadonneet eri puolilla maata. Heidän tarinansa osoittavat, että korruption, väkivallan ja maakauppojen tutkiminen on edelleen vaarallista toimintaa niille, jotka harjoittavat kriittistä journalismia Meksikossa.
Järjestöt ja solidaarisuusverkostot tukevat vainottuja toimittajia ja vahvistavat taistelun ääniä
Vapaita ja yhteisöllisiä tiedotusvälineitä ahdistellaan, koska ne kyseenalaistavat usein virallisia kertomuksia ja tukevat prosesseja, jotka liittyvät alueiden puolustamiseen, kansojen itsemääräämisoikeuteen ja alkuperäiskansojen autonomiaan. Monet yhteisöradiot yrittävät selviytyä taloudellisessa epävarmuudessa, kriminalisoinnin ja jatkuvien uhkien keskellä.
Tässä yhteydessä on ollut merkittävää Propuesta Cívican työ; kyseessä on järjestö, joka tukee toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja. Sen oikeudellista ja psykososiaalista tukea tarjoava työ on tuonut esiin erilaisia vainon muotoja, joita riippumattomat toimittajat, yhteisömedian edustajat ja maaoikeusaktivistit kohtaavat.
On myös tärkeää mainita kansainvälinen tuki ja solidaarisuus, jota eurooppalaiset yhteisöt ovat osoittaneet Meksikon vastarintaliikkeille ja riippumattomalle journalismille. Yksi näistä on Taula per Mèxic, Espanjan Barcelonassa toimiva verkosto, joka perustettiin 11 vuotta sitten väkivallan kohteeksi joutuneiden yhteisöjen, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien tukemiseksi. Hyvän läpileikkauksen toiminnasta antaa vuonna 2025 julkaistu teos Seguir contándolo. Crónica del programa Barcelona protege a periodistas de México, joka dokumentoi tukitoimia meksikolaisten toimittajien tukemiseksi, auttamiseksi ja suojelemiseksi. Toimittajista, tutkijoista ja solidaarisista kollektiiveista koostuvan Taula per Mèxicin työ on vahvistanut siltoja Barcelonan ja Meksikon välillä ja tuonut Euroopan tietoisuuteen rakenteellisen väkivallan, jota kriittisen ja yhteisöllisen journalismin harjoittajat kohtaavat.
Samalla jatkumolla toimii ColectivArmadillxs Suomi, kollektiivinen verkosto, jolla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus yhteistyöstä Suomen ja Meksikon välillä. Kollektiivi on rakentanut solidaarisuuden siltoja alueiden järjestäytyneiden yhteisöjen, vastarintaliikkeiden ja kulttuuritilojen välille. Näkyvimpänä osoituksena yhteistyöstä on ollut yhteyden luominen zapatistiliikkeen Elämän matka -kiertueeseen vuonna 2021 sekä niihin eurooppalaisiin kaupunkeihin, joissa EZLN:n jäseniä vieraili kiertueen aikana.
Jo vuosia sitten erilaiset solidaarisuusverkostot Suomessa ottivat vastaan zapatistidelegaatiota, jotka kiertelivät Eurooppaa keskustellakseen kollektiivien, yhteiskunnallisten liikkeiden ja itsenäisten järjestöjen kanssa. Osana tätä kollektiivista toimintaa ja tietoisuutta ColectivArmadillxs Suomi pitää yllä yhteyksiä autonomiansa ja maa-alueidensa puolesta taistelevien ja uutta, yhteisöllistä elämäntapaa rakentavien välillä.
Tästä kollektiivisesta tilasta käsin on tehty yhteistyötä zapatistiliikkeeseen ja alueen muihin autonomisiin taisteluihin liittyvien vapaiden tiedotusvälineiden kanssa, kuten Promedios, Radio Pozol, Radio Zapatista, Tejemedixs ja Noticias de Abajo. Tämän kautta on tuotu esiin alkuperäiskansojen vastarintaa, autonomian prosesseja, pakkosiirtoja, yhteisöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja ruohonjuuritasolta käsin käsin tapahtuvaa kollektiivista organisointia.
Chiapasissa toimiva Promedios de Comunicación Comunitaria on tukenut audiovisuaalisia hankkeita ja zapatistiyhteisöihin sekä muihin alkuperäiskansoihin liittyvää yhteisökoulutusta. Radio Pozol ja Radio Zapatista ovat nousseet kansainvälisiksi kärjiksi, kun on kyse zapatistien itsehallintoon ja alkuperäiskansojen taisteluihin liittyvästä tiedottamisesta. Tejemedixs ja Noticias de Abajo puolestaan ovat auttaneet dokumentoimaan alueellisia konflikteja, yhteiskunnallista liikehdintää ja yhteisöllistä vastarintaa kriittisestä ja itsenäisestä näkökulmasta. Nämä tilat eivät ole vain tiedotusvälineitä, vaan myös keskustelun, oppimisen ja vuorovaikutuksen paikkoja.
Armadilla del Sur on yhteisöllistä viestintää Meksikon ja kapinallisen Euroopan välillä
Omaa polkuani yhteisöllisen viestinnän ja vapaiden tiedotusvälineiden piiriin ovat johdattaneet ne lukuisat toimittajat, valokuvaajat, dokumentaristit ja ihmisoikeusaktivistit, joita vainottiin heidän käytettyään oikeuttaan kertoa, mitä heidän alueillaan tapahtuu.
Esimerkiksi vuosia sitten Veracruzissa toimineen kriittisen viestintähankkeen Zapateando Medios Libresin toimittajat ja aktivistit sitoutuivat sosiaalisiin taisteluihin ja maa-alueiden puolustamiseen. Keskeisessä roolissa oli toimittaja Javier Hernández Alpízar, joka joutui myöhemmin pakenemaan kriittisen ja paljastavan työnsä vuoksi. Zapateando Medios Libresin työ ei rajoittunut pelkästään tietojen kirjoittamiseen tai julkaisemiseen, vaan siihen kuului myös yhteistyö niiden järjestäytyneiden yhteisöjen kanssa, joihin elämää vaikeutti kaivosalan megahankkeet, kuten Caballo Blanco -kaivoshanke ja vesivoimalaitoksen rakentaminen Pescados-joen valuma-alueelle Veracruzissa.
Näiden toimijoiden työn kautta aloin oppia autonomisen viestinnän keinoja ihmisten tukemiseksi: kirjoitin poliittisten vankien vaimojen kirjeitä, kävin yhteisöissä ovelta ovelle jakamassa tietoa megaprojektien vaikutuksista ja ymmärsin, että yhteisöllinen viestintä tarkoittaa myös kuuntelemista, tukemista ja kollektiivisen luottamuksen rakentamista.
Samassa prosessissa olivat läsnä veracruzalaisen toimittajan Regina Martínezin opetukset ja muisto; hänet tunnettiin kriittisestä työstään, joka tutki korruptiota, väkivaltaa sekä poliittisen vallan ja rikollisverkostojen välisiä yhteyksiä Veracruzissa. Hänen murhastaan vuonna 2012 tuli yksi Meksikon toimittajiin kohdistuvan väkivallan surullisimmista symboleista. Mieleen jäi myös valokuvaaja ja aktivisti Rubén Espinosa, joka murhattiin vuonna 2015 sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut uhkailusta ja häirinnästä, jotka liittyivät hänen journalistiseen työhönsä Veracruzissa. Molemmat tapaukset osoittivat, kuinka valta- ja korruptioverkostojen paljastaminen julkisuudessa on edelleen vaarallista niille, jotka harjoittavat kriittistä journalismia Meksikossa.
Tässä yhteydessä ja tästä yhteisöllisestä alkuperästä syntyi Armadilla del Sur, joka toimii yhteistyökumppanina ja yhteyshenkilönä ColectivArmadillxs Suomelle sekä yhteisöllisenä viestintäkanavana, joka on syntynyt zapatistien tapaamisten, vapaiden tiedotusvälineiden ja solidaarisuusprosessien kautta Meksikon ja kapinallisen Euroopan välillä. Yksilöllisen identiteetin sijaan Armadilla del Sur pyrkii olemaan kertomuksellinen työkalu, joka yhdistää taistelut autonomian, kollektiivisen muistin, maa-alueiden puolustamisen ja uusien yhteisöllisten elämäntapojen rakentamisen puolesta.
Armadilla del Sur peittää kasvonsa, ei siksi, että sen pitäisi piiloutua, vaan siksi, että Meksikossa totuuden puhuminen voi edelleen maksaa hengen. Kasvojen peittäminen edustaa myös heitä, joita ei enää ole, heitä, jotka vaiennettiin, karkotettiin tai murhattiin, koska he käyttivät ääntään. Armadilla del Sur muistuttaa, että yhteisöllinen viestintä ja vapaat tiedotusvälineet syntyvät tarpeesta suojella omaa perinnettä, ylläpitää kollektiivista arvokkuutta ja jatkaa puhumista silloinkin, kun pelko yrittää pakottaa hiljaisuuteen.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!