Israel, Palestiina ja globaali kansalaisyhteiskunta

Kirjoittaja Kalle Juntunen

Israelin miehittämää Gazan palestiinalaisaluetta vuodesta 2007[1] saakka otteessaan pitänyt militantti, nationalistinen ja islamistinen sekä esimerkiksi USA:n[2] ja EU:n[3] terroristijärjestöksi luokittelema Hamas yllätti 7.10.2023 käynnistyneellä hyökkäyksellään sekä Israelin turvallisuus- ja tiedosteluviranomaiset, että koko maailman. Iskussa menehtyi 1400 ja haavoittui 250 israelilaista[4]. Joe Bidenin USA:n sotilaallisesti ja diplomaattisesti tukema Benjamin Netanyahun äärioikeistolais-sionistinen Israelin valtio toteuttaa systemaattista kansanmurhaa, kohdistaen palestiinalaisiin alituista väkivaltaa Gazassa ja lisääntyvissä määrin myös Länsirannalla. Ilmapommitusten, automatisoitujen aseiden, tarkka-ampujien ja tankkien lisäksi siviilien kärsimystä lisäävät Gazan alueella polttoaineen, sairaalatarvikkeiden, sähkön ja ruoan katastrofaalinen puute.

Saksalainen sosiologi Ulrich Beck kirjoitti vuonna 1999 sotien menettäneen paikallisuutensa. Sodista syntyy televisionomaisen (re)presentaation kautta poliittisia kriisejä, joiden oikeudenmukaisuutta ja tilanteeseen puuttumista täytyy perustella ja arvioida kaukaisimmissakin globaaleissa kansalaisyhteiskunnnissa[5]. Globaalin kansalaisyhteiskunnan toimijuus nousee esiin esimerkiksi monimuotoisena Israelin apartheid-politiikkaan kohdistuvana protestointina. Useat Palestiinaa tukevat solidaariset mielenosoitukset ja aktiot ovat Suomessakin näkyneet ja kuuluneet aina pääkaupunkiseudulta Lappiin saakka.

Vielä lokakuussa Suomi äänesti tyhjää YK:n yleiskokouksen tulitaukoa vaatineen päätöslauselman äänestyksessä. Tuolloin pääministeri Petteri Orpo kuvaili valittua puolustus- ja ulkopoliittista linjaa “johdonmukaisena”[6]. Vaikka YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat eivät ole turvallisuusneuvoston kaltaisesti sitovia, kertoo tuorein tulitauon puolesta äänestäminen[7] hallituksen sisällä kasvavasta poliittisesta paineesta alati kasvavan kansalaisyhteiskunnan painostuksen alla. Vain muutama viikko sitten Orpon hallitus vahvisti 317 miljoonan euron ilmapuolustusjärjestelmä-kaupat Israelin kanssa[8]. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä jätti aiheesta eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, vaatien lopettamaan puolustusyhteistyön Israelin kanssa[9].

Belgiassa kuljetusalan ammattiliitot ACV Puls, BTB, BBTK ja ACV-Transcom kertoivat yhteisessä tiedotteessaan (31.10.2023) lentokenttätyöntekijöiden havainneen Israeliin lähteviä asekuljetuksia. Liitot pyysivät jäsenistöään jättämään käsittelemättä Palestiinaan/Israeliin matkaava aserahti, noudattaen samoja toimia ja periaatteita kuin Venäjän ja Ukrainan sodankin alkaessa. Kyseiset liitot vaativat välitöntä tulitaukoa ja toimia Belgian hallitukselta asekuljetusten estämiseksi [10]. Niin ikään Italian (Unione Sindicale di Base), Kreikan (ENEDEP-COSCO) ja Turkin (Nakliyat Is) satamatyöntekijöiden liitot vaativat yhteisessä lausumassaan hallituksiltaan Israelin tukemisen, sekä loppua “Gazan verilöylylle” ja “kuoleman kuljettamiselle” [11].

Tätä tekstiä kirjoittaessa Israel on tappanut yli 23.000 palestiinalaista, mukaan laskettuna yli 10.000 lasta[12], 65 journalistia[13] ja 130 YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA:n työntekijää[14]. YK:n mukaan 85% Gazan 2,3 miljoonasta ihmisestä on nyt pakolaisia[15]. Entä jos tämä kaikki olisi tapahtunut Euroopassa? Olisivatko ne kuuluisat “kansainvälisen yhteisön” “länsimaiset arvot” tällöin painostaneet lopettamaan Israelin kaltaisen valtioterrorin harjoittamisen heti alkuunsa?

Lähteet:

Ota yhteyttä!