Lakoille ei kysytä porvarilta lupaa – ne pidetään silloin kun tarvitaan

Otettu Punamusta Liekki #4:stä

Orpon hallituksen sortotoimien, kuten lakko-oikeuden rajoittamisen, työttömien kurittamisen ja ilmaisen sairauspäivän ei pitäisi olla kenellekään yllätys. 

Teollisuuskauden alkuvuosikymmenistä lähtien kapitalistit ovat pyrkineet rajoittamaan työväen mahdollisuuksia toimia reilumman maailman puolesta. Esimerkiksi 1820- ja -30-lukujen Britanniassa kiellettiin työläisten yhdistystoiminta, ja lakkoilun työnantajat kostivat sulkemalla tehtaita – täsmälleen kuin nyt, vuoden 2024 Suomessa.

Kapitalistin on helppo mukailla työväenliikkeen saavutuksia, kun ajat ovat pääomalle suotuisat. Mutta heti kun kapitalismin piirissä puhkeaa kriisi, saavutukset mitätöidään, usein valitettavasti parlamentaarisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen suostumuksella.

Historiasta kannattaa oppia. Työläisten etujen heikennykset eivät ole vain väliaikaisia. 1990-luvun laman aikana menetettyjä oikeuksia ei ole saa takaisin. Jos nykyhallitus saa tahtonsa läpi, taantumus jatkuu.  

On hyvä pitää myös mielessä, että hallitsevat ja omistavat luokat ovat usein vedonneet alamaisiinsa kansallisen edun varjelemiseksi ja kansallisvaltion hyväksi toimimiseksi erityisesti silloin, kun haluavat heikentää työläisen asemaa. Siksi kannattaakin muistaa, ettei ole olemassa mitään kansallista etua. On vain niiden etu, joilla on pääoma, ja niiden, joilla sitä ei ole. Näiden kahden ryhmän edut eivät ole yhteensopivia.

Nyt tarvitaan taistelutahtoa. Kahden kuukauden mittaisen, erityisesti vientialoja lamaannuttavan yleislakon pitäisi riittää viemään viesti perille. Jos ei, vuorossa ovat laajamittaiset sabotaasit viemään sanomaa eteenpäin. Kieltäkää vain lakot! Me lakkoillaan silti.