Otettu Punamusta Liekki #6:sta
Kirjoittaja: Jouko Jokisalo
Nykyinen asevarustelukierteen taloudellinen rasite lännessä on tuhoamassa sosiaalivaltion taloudellisen perustan ja riistämässä ihmiskunnalta mahdollisuuden vastata ilmastokriisin ja luontokadon haasteisiin. Suomessa hallitus tekee mittavia leikkauksia budjettiin ja murentaa olennaisesti sosiaalivaltion perustaa. ”On sopeuduttava siihen mihin meillä on varaa”, totesi opetusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) hallituksen leikkaus-tiedotustilaisuudessa. Hallitus ja saksi-Purra ”ahkeroivat” valtion menojen lisäleikkauksia kolmen miljardin euron edestä.1 Suomessa ei yksikään poliittinen taho ole uskaltanut nostaa kysymystä leikkauksien ja varustelumenojen riippuvuussuhteesta.
Suomi erottui Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (Sipri) tilastoinnissa sotilasmenojaan suhteellisesti eniten kasvattaneiden valtioiden joukossa. Suomi haluaa jatkossa käyttää kaksi prosenttia BKT:sta puolustusmenoihin Naton tavoitteiden mukaisesti. Sotilasmenojen osuus Suomen BKT:sta on jo kahden edellisen vuoden aikana kasvanut 32 prosenttia. Suomi on sitoutunut kymmeniksi vuosiksi eteenpäin asevarustelumenojen nousuun. Tämä kehitys on eduskunnassa hyväksytty silmää räpäyttämättä ja ilman keskustelua. Taustalla on Suomen Nato-jäsenyys, DCA-sopimus2 ja sen mukanaan tuoma rooli eturintamana globaalissa geopoliittisessa pelissä ja Venäjän Ukrainan hyökkäyssodan siivittämä sotapropaganda.
Suomalaisessa vasemmistossa ulko-ja turvallisuuspoliittista keskustelua ei ole käyty vuoden 1990 jälkeen. Iltalehden ja Suomen militaristipiirien luottotoimittaja Lauri Nurmi toteaakin teoksessaan Suomen salattu tie Natoon liittyen Rinteen hallituksen muodostamiseen: ”Vasemmistopuolueilla ei ollut enää voimaa eikä halua tehdä Nato-jäsenyyden vastustamisesta kynnyskysymystä hallitusohjelman kirjoittamisessa.” Keskustelemattomuus jatkui vasemmistoliiton johdon täydellisenä neuvottomuutena F-35-hävittäjähankintojen, Nato-jäsenyysprosessin ja hiljaisuutena DCA-sopimuksen suhteen. ”Miksi Vasemmistoliiton johto ja eduskuntaryhmä ovat olleet täysin hiljaa Yhdysvaltain kanssa solmitusta ns. puolustussopimuksesta”, kysyy vasemmistoliiton entinen pitkäaikainen kansanedustaja Markus Mustajärvi. Ja hän ihmettelee: ”Eikö puoluejohto aio edes käyttää oikeuttaan antaa ulkoministeriölle lausuntoa sopimuksen sisällöstä.”3
F-35 -hävittäjien hankintaa edelsi Esko Ahon hallituksen päätös ostaa 64 US-Hornetia Suomeen. Vuonna 1992. Eduskunta oli hyväksynyt Hornet-hankinnan nykyarvoltaan 2,3 miljardin euron määrärahan äänin 99–68. Vihreät, vasemmistoliitto ja SDP vastustivat ostoa. Silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn on todennut hävittäjäkaupasta vuonna 2011, että ”päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Se merkitsi lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Naton kannalla”. Kokoomuksen nykyinen kansanedustaja Pekka Toveri hehkutti vuonna 2017: ”Hornet-kauppa nosti Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusmateriaaliyhteistyön aivan uudelle tasolle.” Hornet-hankinta merkitsi täyskäännöstä Suomen turvallisuuspoliittisessa ajattelussa ja pitkälle menevää sitoutumista myyjätahoon eli Yhdysvaltoihin.
Lähteet:
- Yle. “Katso lista: tämä kaikki muuttuu hallituksen leikkauksilla ja veronkorotuksilla.” Haettu 2.6.2024.
- https://www.eitukikohtia.fi/arkisto/
- Naapuriseuran Sanomat. “Mustajärvi: Miksi Vasemmistoliitto vaikenee DCA-sopimuksesta?”. Haettu 2.6.2024.