Teorianurkka – Punamusta Liekki #22/huhtikuu 2026
Punamustan Liekin teorianurkassa käsitellään vallankumoukselliselle teorialle keskeisiä käsitteitä radikaalivasemmiston erilaisten ideologisten perinteiden näkökulmista.
Tähän asti olemme julkaisseet marxilaisia pohdintoja esimerkiksi työstä, pääomasta ja vieraantumisesta. Nyt on aika avata keskeistä anarkistista näkökulmaa vallan ytimeen – valtioon.
Anarkistisesta näkökulmasta valtio on haitallinen – aina ja ilman poikkeuksia.
Valtio on paikallisyhteisöä suurempi, hierarkkinen valtakasauma, jolla on väkivaltamonopoli sekä omat intressinsä, jotka voivat olla jyrkässä ristiriidassa paikallisyhteisöjen tavoitteiden kanssa.
Koska historiankirjoittajat ovat tulleet poikkeuksetta valtion piiristä, kuva valtion historiasta on melko yksipuolinen ja ruusuinen.
Historiankirjoituksessa valtio useimmiten esitetään kehityksen airuena ja edellytyksenä. Muutamat tutkijat, jotka ovat raapaisseet glorifioidun valtiohistorian pintaa – anarkisteista James C. Scott ja David Graeber, marxilaisista G. E. M. de Ste. Croix – ovat kuitenkin löytäneet todisteita siitä, että historian saatossa valtio ei kaikille ollut yhteiskunnallisen olemisen ykkösvalinta. Scott menee jopa niin pitkälle, että puhuu varhaisten kaupunkivaltioiden muureista välttämättöminä asukkaiden sisäpuolella pitämiseksi; muutoin ihmiset olisivat karanneet vapaille – siis valtiottomille – vuorille. Ste. Croix puolestaan puhuu sivistyneiden roomalaisten joukkopaosta barbaarien valtiottomaan heimomaailmaan.
Valtion ongelmaa on parasta lähestyä esimerkin kautta. Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917 muodostettu neuvostojen liitto oli myös anarkististen kriteerien mukaan kelpo tapa organisoida yhteiskunta. Sen sijaan Neuvostoliitto, joka muodostettiin bolševikkien valtaantulon jälkeen, oli valtio, joka ei enää perustunut ihmisten tarpeille vaan asteittain muuttui hierarkkiseksi väkivaltakoneistoksi.
Venäjän vallankumouksen alkuaikoina kansan huulilla oli iskulause: Kaikki valta sovjeteille! Sillä tarkoitettiin sitä, että päätösvalta on paikallisilla neuvostoilla, ja maantieteellisesti laajempaa toimintaa koordinoidaan imperatiivisen mandaatin kautta. Ennen valtioksi degeneroitumistaan neuvostojen liitto pyrki kohti tällaista yhteiskuntaa, mutta bolševikkien valtaannousun jälkeen Neuvostoliiton todellisuus ei juurikaan eronnut muiden kansallisvaltioiden toiminnasta.
Valtiosta ei voi puhua ilman väkivaltamonopolia. Se tarkoittaa, että valtiolliset toimijat kuten poliisi ja rajavartiosto ovat saaneet oikeuden käyttää väkivaltaa, kun taas heidän vastustamisensa määritellään rikokseksi. Anarkistisesta näkökulmasta ajatus siitä, että tietty ammattiryhmä saa yksinoikeuden käyttää väkivaltaa eikä sitä vastaan saa puolustautua, on täysin absurdi – oli sitten kyseessä poliisit, puutarhurit tai vaikkapa koodarit.
Kuten marxilaisuudessakin, anarkistisen näkemyksen mukaan valtion tärkein funktio on ylläpitää luokkayhteiskuntaa ja vallitsevia tuotantosuhteita. Väkivaltamonopoli ja muut valtioon liittyvät ongelmakohdat kuten verotus ja vankilajärjestelmä on luotu tätä tavoitetta varten.
Marxilaisuudesta poiketen anarkistit peräänkuuluttavat valtion välitöntä lakkauttamista vallankumouksen jälkeen; muussa tapauksessa kaapattu valtio muovaa kaappaajansa ennen pitkää vallanpitäjiksi. Mihail Bakuninin mukaan jopa kaikista rehellisin ja innokkain vallankumouksellinen muuttuu tyranniksi, jos hän pääsee vallan kahvaan.
Valtion väitetään olevan pelkkä väline yhteiskunnan järjestämiseksi. Mutta valitettavasti sillä hetkellä, kun ensimmäistä kertaa lausutaan sanapari “kansallinen intressi”, valtio nouseekin päämääräksi itsessään, ja miltei pyhäksi entiteetiksi.
Useimmat meistä eivät voi edes kuvitella yhteiskunnallista elämää ilman valtiota, mutta on hyvä muistaa, että vielä vuonna 1600 enemmistö maailman väestöstä eli valtiottomassa tilassa.
Valtioton sosialismi – eli anarkia – tarkoittaa sitä, ettei määrääviä valtion rakenteita ole olemassa. Laajempien, kuten paikallisyhteisöjä kokoavien, rakenteiden funktio on vain ja ainoastaan mahdollistaa paikallisten tavoitteiden toteutuminen. Toisin kuin valtiossa, varoja tai resursseja ei siis käytetä niin sanottujen kansallisten intressien puolustamiseen.
Toukokuun numerossa käsitellään valtiota marxilaisen teorian valossa.
Luettavaa:
- Bakunin, Mihail: Jumala ja valtio (1882)
- de Ste. Croix, G. E. M.: The Class Struggle in the Ancient Greek World from the Archaic Age to the Arab Conquests (1983)
- Graeber, David ja Wengrow, David : Alussa oli… (2022)
- Scott, James C.: Against the Grain. A Deep History of the earliest States (2017)
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!