Kannanotto – Punamusta Liekki #22/huhtikuu 2026
Suomensimme Italian anarkistien kannanoton, joka julkaistiin kahden anarkistin kuoltua Rooman laitamilla 20. maaliskuuta. Laajan uutisoinnin mukaan he olivat kuolleet tapaturmaisesti rakentaessaan pommia.
Sorrettujen ja sortajien harjoittaman väkivallan välillä on valtava ero:
edellinen noudattaa eettisiä periaatteita, jälkimmäinen ei.
(Sara Ardizzone)
Puutteellinen kykymme puhua ja kommunikoida ei aina riitä avaamaan niitä tutkimattomia teitä, joilla oman vastuun kantaminen johtaa väistämättä suuriin riskeihin. Jokainen yritys jää haparoivaksi. Vapauden tavoitteleminen sen aidossa ja kokonaisvaltaisessa, ei valtion jakamien almujen muodossa, tarkoittaa jo lähtökohtaisesti itsensä asettamista riskeille alttiiksi. Valintamme astua näille villeille ja yksinäisille poluille saattaa merkitä, ettei paluuta ole. Aidon vapauden voi kokea vain silloin, jos on valmis asettamaan itsensä myös vaaraan.
Sanomme tämän anteeksi pyytelemättä: ne kaksi anarkistia, jotka löytyivät kuolleina maatalon romahdettua Roomassa, Sara Ardizzone ja Alessandro Mercogliano, olivat läheisiä tovereitamme, ja olemme heistä ylpeitä. Ne ostetut kynäilijät, joiden roskalehdistä luimme tapahtumasta, kirjoittivat pommin räjähdyksestä. Meillä ei ole tarvetta ottaa etäisyyttä tapahtuneeseen, sillä emme etsi halpamaista sovinnaisuutta. Tiedostamme, ettemme voi luottaa siihen, mitä propagandakoneisto suoltaa. Mutta jos väitteissä on jyvääkään totuutta, emme voi muuta kuin todeta: Sara ja Sandro kaatuivat taistelussa. Yhteiskunnallisessa vallankumouksessa ei ole kyse performanssista, elämäntavasta tai alakulttuurista. Se on ensisijaisesti sotaa. Sara ja Sandro ovat kirkas ja valaiseva esimerkki anarkistisen aatteen ja teon erottamattomasta liitosta, joka inspiroi vallankumouksellisia kuolemaan saakka.
Sara ja Sandro tulevat aina elämään sydämessämme — ja siksi kieltäydymme kirjoittamasta heille muistokirjoitusta.
Aikamme inkvisiittorit ja sortajat huutavat kuorossa sotapäälliköiden ja riistäjien kanssa. Kansanmurhaajat, teurastajat ja kuoleman kylväjät raivoavat: Skandaali! Anarkistit rakentavat pommeja!
Jaamme Saran ja Sandron kanssa sammumattoman intohimon anarkistiseen aatteeseen ja toimintaan. Elimme heidän rinnallaan intensiivisinä hetkinä, jotka eivät koskaan unohdu. Yhdessä seisoimme valintojemme takana silloinkin, kun olimme valtion sortokoneiston tutkinnan kohteena. Olemme varmoja, ettei yhdessä vietettyjen päivien muisto koskaan haalene. Nuo hetket eivät perustuneet ideologiseen puheeseen, vaan varmuuteen valitusta tiestä, tunteeseen keskinäisestä luottamuksesta ja elämänilosta. Me heidät syvästi tunteneet tiedämme, etteivät sanat riitä kuvailemaan sitä vaatimattomuutta, lempeyttä ja arvokkuutta, joka heistä välittyi.
Saran ja Sandron vallankumouksellisuus kantaa ajan, kärsimyksen ja kivun yli. Heidän intohimoinen elämänsä on kuolemaa vahvempi. Ja heidän tinkimättömyytensä on ikuinen varoitus kaikille sortajille.
21. maaliskuuta 2026
Circolo Culturale Anarchico “G. Fiaschi” (Carrara)
Circolo Anarchico “La Faglia” (Foligno)
Danilo Cremonese e Valentina Speziale
Circolo Anarchico “G. Bertoli” (Assemini)
Nucleo Anarchico “É. Henry” (Cagliari)
Biblioteca Anarchica Sabot (Roma)
Natascia Savio
Luigi di Faenza