Otettu Punamusta Liekki #8/2024:stä
Mielivallaton-kolumnipalstalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jiko Kylén pohtii ihmismieltä kapitalismin kiemuroissa tavoitteenaan vallankumouksellisen toivon ja solidaarisuuden viljeleminen.
Tasa-arvoa ja vapautta ei voida saavuttaa osittain. Yhteiskunta joko on tai ei ole hierarkiaton. Kuitenkin näiden vasemmistolaisten vaatimusten ulkopuolelle on yleensä jätetty suurin osa planeettamme väestöstä eli kaikki muunlajiset eläimet. Heitä ei pidetä osana yhteiskuntaa tai sitä työläisten ja muun proletariaatin kollektiivia tai kommuunia, josta sosialistiset liikkeet puhuvat. Ihmisen ylivallan säilyessä emme voi väittää luovamme antiautoritaarista, vapaata tai oikeudenmukaista maailmaa. Tarvitsemme lajisorron lakkauttavaa kumouksellista veganismia, joka ei ole yksilön ruokavalio, vaan radikaali vaatimus yhteiskunnan valta- ja tuotantosuhteiden muutoksesta.
Lajihierarkia sotii vasemmistolaisia arvoja vastaan
Äärivasemmiston keskeisiä ihanteita ovat tasa-arvo, autonomia, oikeudenmukaisuus, vapaus ja solidaarisuus. “Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Kuitenkin puhuessamme “jokaisesta” ja “kaikista” tarkoitamme yleensä vain ihmisiä. Solidaarisuus ulottuu oman lajimme edustajiin, joita kohtaan voimme tuntea empatiaa. Sosialismistakin on puhuttu eläimyyden ylittämisenä, kun yhteiskunta vihdoin vapauttaa ihmisen elämään ihmisluonnon mukaan sosiaalisena, kulttuurisena ja älykkäänä lajina.
Vasemmistolle tyypillinen ihmisoikeuksiin, ihmisarvoon ja inhimillisyyteen vetoaminen perustuu luovuttamattomiin oikeuksiin, joiden perustana on ihmiseksi syntyminen. Hierarkioita uusinnetaan valitsemalla korostaa vain ihmiselle kuuluvaa arvoa sen sijaan, että puhuttaisiin oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta kaikille olemassa oleville riippumatta heidän ominaisuuksistaan.
Käyttäessämme epäinhimillisyyttä synonyyminä julmuudelle ja väkivallalle välitämme ajatuksen siitä, että muut eläimet olisivat tällaiseen taipuvaisempia kuin ihmiset. Inhimillisyys on moraalista toimijuutta ja oikeudentajua, jota muilla eläimillä ei katsota olevan. Olemme päättäneet, mitä älykkyys tai moraalisuus on, ja määränneet nämä vain itseämme kuvaaviksi. Ymmärryksemme ulkopuolelle jää muunlajisten kykyjen kirjo, jota omat aistimme eivät voi havaita. Lajisorron vastustamisen ja veganismin puolustamisen perusta ei siis ole ihmisen ja muiden eläinten samuus vaan kaikkien olentojen yhdenvertaisuus ja yhtäläinen oikeus olemassaoloon.
Yksilön valinnat peittävät rakenteellisen lajisorron
Veganismia pidetään trendinä, identiteettinä, ruokavaliona ja hyvesignalointina. Yritykset ovat kaapanneet veganismin markkinointikikaksi ja yksilön elämäntapavalinnaksi, joka ei haasta kapitalistista järjestelmää. Valtavirran vegaaniaktivismi keskittyy yleensä yksilöihin tai laitoksiin, jolloin tavoitteena on saada yritykset luopumaan eläintuotannosta vegaanituotteiden kysynnän kasvaessa. Valtioilta vaaditaan eläintuotannon taloudellisten tukien vähentämistä. Abolitionismista puhutaan, kun vaaditaan totaalista eläinten tappamisen ja hyväksikäytön lakkauttamista pelkän eläinoikeuksien parantamisen tai tehotuotannon lopettamisen sijaan.
Muutosta ei kuitenkaan voida saavuttaa nykytilasta hyötyviltä toimijoilta anelemalla eli yrityksille ja valtiolle esitettyihin toimiin turvautuen. Kumouksellinen veganismi on määriteltävä poliittiseksi projektiksi, joka ajaa kaikkien eläinten vapautusta ja lajisorron loppua. Yksilön valintojen vahtiminen ja syyllistämiskulttuuri eivät vie kohti vegaanista maailmaa. Emme voi tyytyä vain tehotuotannon lakkauttamiseen. Oli eläin sitten metsästetty, kalastettu tai tapettavaksi tehtaassa kasvatettu, lajisorto pysyy yllä niin kauan kun ihminen ottaa oikeudekseen päättää toisen yksilön elämän oman mielihyvänsä tavoittelemiseksi. Kyse on ruokajärjestelmän rakenteellisesta muutoksesta, joka vaatii tuotannon suhteiden ja tavoitteiden uudelleenmäärittelyä.
Kapitalismi perustuu ihmisen ylivaltaan
Lajisorto on kapitalismin ydintä – työ, omistussuhteet, talous ja vieraantuminen kytkeytyvät ihmisen ylivaltaan ja muiden eläinten hyväksikäyttöön. Kapitalismissa omistaminen ja hyötyajattelu ovat korvanneet muut maailmaan suhtautumisen tavat kaiken esineellistämisellä ja tuotteistamisella. Muut eläimet ovat hyödykkeitä, jotka ovat olemassa vain meidän kulutustamme varten. Eläintuotanto on seuraus kapitalistisesta logiikasta, jonka perusperiaatteena on ottaa kaikesta mahdollisimman paljon ja antaa mahdollisimman vähän takaisin: siis suuret hyödyt pienillä kuluilla.
Usein veganismia perustellaan sillä, että syömämme eläimet ovat tiedostavia ja tuntevat kipua ja kärsimystä, joiden tarpeeton aiheuttaminen on väärin. Tämä perustelu kuitenkin asettaa kyseenalaisiksi ne olennot, jotka eivät tiedosta tai tunne kärsimystä, sillä kaikista eläimistä näitä ominaisuuksia ei ole tieteellisesti todistettu. Kärsimykseen vetoava perustelu ylläpitää ihmisen ylivaltaa asettaessaan oman käsityksemme tiedostamisesta ja tuntemisesta olennon arvon mittariksi ja siten arvottaa ihmisen tavalla kokevia elämiä muita elämiä korkeammalle. Usein tämä arvotus on tiedostamatonta emmekä koe tarpeelliseksi perustella, miksi esimerkiksi hyönteisten tappaminen on vähemmän väärin kuin koirien tappaminen.
Todellinen lajisorron lakkauttaminen vaatii, että irrotamme olentojen arvon heidän piirteistään. Kumouksellinen veganismi tarkoittaa kaiken elottoman ja elollisen luonnon yhdenvertaisen olemassaolon oikeuden kunnioittamista. Eettistä tappamista ei ole olemassa, jos pidämme jokaista elämää yhtä arvokkaana. Ongelmatonta hierarkioiden purkaminen ei ole – jotakin on syötävä, ja kasvien tappamista pidetään eläinten tappamista hyväksyttävämpänä esimerkiksi siksi, että yleensä viljeltävä kasvi ei kuole, kun siitä kerätään hedelmä tai vihannes. Toisaalta emme voi tietää tai ymmärtää toisten lajien kokemuksia tai väittää, että kasvit eivät tuntisi kärsimystä vain siksi, että emme voi tieteellämme tehdä heidän kärsimystään ihmiselle näkyväksi tai ymmärrettäväksi.
Ei vapautta ihmislajille ilman vapautta kaikille lajeille
Usein valkoiset länsimaalaiset puolustelevat eläinten tappamista sillä, että alkuperäiskansojen kulttuureihin kuuluu metsästys ja eläinten hyväksikäyttö. Kuitenkin globaalin pohjoisen valtioilla on velvollisuus siirtyä kasvipohjaiseen ruokajärjestelmään myös ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulmasta, sillä eläintuotanto on yksi merkittävimmistä luontokadon aiheuttajista. Vaikka veganismi käsitteenä on valtavirtaistunut globaalissa pohjoisessa, on harhaanjohtavaa esittää eläinten syömistä ei-valkoisia kulttuureja yhdistävänä käytäntönä. Esimerkiksi afroveganismi yhdistää antirasistisen kamppailun lajisorron vastustamiseen, ja monissa perinteisissä kulttuureissa kaiken elämän kunnioittaminen on keskeinen periaate.
Äärivasemmistolainen politiikka on kaikessa sorrettujen puolella – heidän, joita pääoma julmimmin hyväksikäyttää ja jättää osattomaksi oman työnsä hedelmistä. Kaikki perusteet eläinten vapautukselle on johdettavissa sosialismin perusarvoista, vaikka se ei tarpeellista olekaan – uusia tulkintoja ja ajankohtaisia avauksia tarvitaan aikojen muuttuessa esimerkiksi ekokriisin myötä. Ihmisen ja luonnon vastakkainasettelun purkaminen on välttämätöntä antikapitalistiselle taistelulle, jonka tavoitteena on kaikkien olentojen vapauden, autonomian ja yhdenvertaisuuden takaava yhteiskunta.