Otettu Punamusta Liekki #8/2024:stä
Teksti: Sanna Hiltunen, Árpád Kovács
Oulussa järjestettiin ikimuistoinen ilta, kun Meksikon alkuperäisyhteisöjen jäseniä saapui vieraaksi kirjakahvila Tanssivaan Emmaan kertomaan kamppailustaan elämän puolesta. Tilaisuutta odotettiin innolla, ja tilan koristelu henki juhlan tuntua. Pitkät pöydät oli katettu kauniisti, ja syksyn kukat toivat luonnonläheisen ja lämpimän tunnelman. Myös Chiapasin alkuperäisväestön ja heidän tukijoidensa muodostama ihmisoikeusjärjestö Frayba esittäytyi ja kertoi Chiapasin ihmisoikeustilanteesta.
Vierailu alkoi yhteisellä ruokailulla syksyn parhaiden antimien äärellä. Tarjolla oli juuressosekeittoa, tuoretta focacciaa, suolaista piirakkaa, pitsaa sekä kantarelleja ja siemeniä lisukkeeksi. Ruoka tarjosi osallistujille paitsi maistuvan aterian myös symbolin yhdessä tekemisestä ja jakamisesta. Jälkiruokana nautittiin kahvin kanssa mustikkapiirakkaa, joka viimeisteli lämpimän ja kodikkaan tunnelman.
Illan ohjelmassa syvennyttiin paneelikeskusteluun, jossa vieraat esittelivät zapatistaliikkeen ja muiden alkuperäisyhteisöjen taustoja ja tilannetta Meksikossa. He kertoivat edustamistaan järjestöistä, jotka toimivat alkuperäiskansojen oikeuksien, autonomian ja vapauden puolesta. Zapatistaliike, joka toimii Chiapasin alueelta, taistelee Meksikon alkuperäiskansojen autonomian puolesta ja vastustaa hallituksen, armeijan, puolisotilaallisten ryhmien sekä rikollisjärjestöjen aiheuttamaa väkivaltaa ja sortoa. Yleisö kuunteli tarkkaavaisesti vieraiden kertomuksia, jotka toivat esiin Meksikon karun todellisuuden. Paneelikeskustelua kuuntelemaan tulleelle Jarmolle aihe oli uusi. “Heräsi kiinnostus oppia aiheesta lisää, etenkin tavallisten ihmisten arjesta tuon kaiken keskellä tietäisin mielelläni enemmän.”
Tauon aikana yleisöllä oli mahdollisuus tutustua paikalla olleisiin käsitöihin ja tuotteisiin, joita myytiin alkuperäiskansojen vapaustaistelun tukemiseksi. Nämä käsityöt toivat osallistujille konkreettisen tavan osallistua taisteluun autonomian puolesta. Illan lopuksi kuultiin vielä kattava esitelmän Chiapasin alueen ihmisoikeustilanteesta, joka syvensi myös ymmärrystä zapatistaliikkeen tavoitteista. Esitys tarjosi osallistujille tarkemman katsauksen alueellisiin erityispiirteisiin ja haasteisiin, joita alkuperäiskansat kohtaavat.
Alkuperäiskansojen kamppailua kapitalismia, suuryhtiöitä ja valloittajia vastaan jo pitempään seuranneelle Elinalle aihe oli tuttu. “Päällimmäisenä keskusteluista jäi mieleen heidän kertomastaan välittynyt syvä pettymys siihen, ettei edes Meksikon vasemmistovoittoinen hallitus tuo turvaa tai edistystä asioihin.” Elina pitääkin erittäin tärkeänä zapatistojen toiminnan tukemista ja asian pitämistä esillä sekä näkyvyyden lisäämistä. “Kansainvälinen näkyvyys lisää paineita Meksikon hallitusta kohtaan.” Elina tiivisti yleisössä selvästi vallinneen tunteen ytimekkäästi: “Sympatiani on täysin alkuperäiskansojen puolella.”
Paikalla olleille kurdeille aihe oli henkilökohtaisella tasolla merkityksellinen, sillä kurdit ovat vuosisatojen ajan kärsineet Kurdistanin aluetta hallinneiden naapurivaltioiden sortotoimenpiteistä. Kurdien pyrkimykset autonomiaan on aina tukahdutettu.
Paikalla olleet kurditoverit kokivat solidaarisuuden tärkeäksi. Zapatistit ja kurdit ovat inspiraation lähde toisilleen tässä syvässä maailmankriisissä ja ponnisteluissa kohti vaihtoehtoista elämänjärjestelmää, sekä kapitalistista järjestelmää vastaan.Heille illan tärkein merkitys olikin juuri kansainvälisen solidaarisuuden rakentamisessa. “Kurdien ja zapatistien taistelu on kaikkien taistelu. Meidän, aktivistien ja vallankumouksellisten, on tiedostettava tämä”, he tiivistävät.
Tilaisuus toi yhteen noin 50 henkeä, ja paikalla oli myös kurdien edustajia, jotka kertoivat oman vapautustaistelunsa haasteista ja kokivat zapatistaliikkeen asian hyvin läheiseksi. Tapahtumassa korostui vahvasti yhteisöllisyyden merkitys ja verkostojen luomisen tärkeys – vain yhdessä toimien on mahdollista saavuttaa todellista muutosta ja vapautta. Yhteys eri vapaustaisteluiden välillä vahvistui, ja illan päätteeksi osallistujille jäi vahva tunne siitä, että yhdessä voimme tehdä maailmasta oikeudenmukaisemman paikan.
Vastarintaa paremman maailman puolesta – vieraat kertovat
Alkuperäiskansojen kansallisen kongressin (CNI) tarkoituksena on rakentaa vahvempi yhteys toverien kanssa sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Vierailu Oulussa on osa tätä toimintaa.
CNI koostuu 68 eri alkuperäiskansasta eri puolilta Meksikoa. Se yhdistää ihmisiä taistelemaan maan ja veden puolesta vesivoimayhtiöitä ja muita kansallisia ja monikansallisia kapitalistisia yrityksiä vastaan.
Vastarinta sai suuren sysäyksen vuonna 2014, kun padon rakentaminen Meksikon pohjoisosassa uhkasi neljän eri alkuperäiskansan käyttämiä seremoniakeskuksia. Tuolloin vastarinta onnistui, ja asukkaat onnistuivat saamaan seremoniallisille paikoille lakiin perustuvan suojan.
Sittemmin vastarinta on laajentunut, ja siihen kuuluu taistelu kapitalismia, huumekartelleja ja valtion hallitusta vastaan. Meksikon valtio ei ole onnistunut tarjoamaan laajaa suojelua alkuperäiskansojen elämäntavoille lukuisista sopimuksista huolimatta, ja siksi ihmiset tuntevat itsensä petetyiksi. Taisteluun kuuluu oleellisesti alueella toimivien puolisotilaallisten ryhmien vastustaminen.
Tavoitteena on kuitenkin viime kädessä rakentaa yhdessä erilainen maailma. Monet yhteisöt ovat jo onnistuneet rakentamaan terveydenhuoltoa, koulutusta ja mediaa, erityisesti radiotoimintaa. On kuitenkin suuria vaikeuksia. Tovereita murhataan ja heitä katoaa. Ihmisiä myös viedään oikeuteen usein tekaistujen tai liioiteltujen syytteiden perusteella.
Uhkana kapitalismi ja valtio
Kapitalismi on valtava uhka, ja se toimii monikansallisten yritysten kautta valtion tuella. Taistelusta luopuminen ei ole vaihtoehto. Viiden ja puolen vuosisadan ajan alkuperäisyhteisöt ovat tehneet vastarintaa, ja niin tekevät jatkossakin. Heillä on itsepuolustusjoukkoja, josta Zapatistien vapautusarmeija on tunnetuin.
Itsepuolustusta on pakko järjestää, sillä Meksikon valtio tukee puolisotilaallisia ryhmiä. Puolisotilaalliset joukot voivat liikkua vapaasti liittovaltion armeijan valvomilla alueilla.
Meksikon valtio ei ole tehnyt myönnytyksiä alkuperäiskansoille aiemmista lupauksistaan huolimatta. Hallitus ei ole edes keskustellut vakavasti yhdestäkään alkuperäisyhteisöjen ehdotuksesta. Vuonna 2001 alkuperäiskansat ehdottivat merkittäviä muutoksia perustuslakiin, jotta niiden autonomia voitaisiin ottaa huomioon. Kaikki puolueet vasemmistosta oikeistoon hylkäsivät nämä muutokset yksimielisesti. Mikä pahempaa, puolisotilaallisten ryhmien ja myös armeijan hyökkäykset ovat sen jälkeen lisääntyneet.
Nykyinen vasemmistohallitus itse asiassa pahensi tilannetta. Alkuperäiskansojen oikeuksia kavennettiin, ja hallitus avasi näyttämön kansainvälisille sijoittajille. Tämä puolestaan vaikutti väkivallan lisääntymiseen alkuperäiskansojen mailla.
Vaikka Meksikon hallituksen tekemiä lupauksia voitaisiinkin lunastaa, ilman yhteisön oikeutta päättää suvereenisti maan ja veden käytöstä autonomia on vain tyhjä sana. Maan ja veden käyttö ovat olemassaolon perusedellytyksiä.
Juuri siitä lähtökohdasta alkuperäisyhteisöt pyrkivät rakentamaan omaa hallintojärjestelmäänsä. Alueellista variaatiota on, mutta yleiskokoukset kuuluvat jokaisen yhteisön päätöksentekoon. Yleistä on myös yksityisen maanomistuksen vieroksuminen.
Alkuperäiskansojen yleiskokoukset tekevät päätöksiä maankäytöstä omalla alueellaan. Kansallisten tietokeskusten kautta ne ovat yhteydessä toisiinsa ja jakavat käytännön kokemuksia.
Kansainvälistä solidaarisuutta tarvitaan
Alkuperäiskansojen yhteisöt eivät saa hallitukselta minkäänlaista tukea äärimmäisen vaikeasta tilanteesta huolimatta. On luotettava lähinnä yhteisön sisäiseen solidaarisuuteen. Ne, jotka ovat saaneet lakimieskoulutuksen, yrittävät puuttua ihmisoikeusloukkauksiin. He ovat vieneet joitakin tapauksia onnistuneesti kansainvälisiin tuomioistuimiin.
Paikalliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Frayba, pyrkivät järjestelmällisesti vierailemaan paikoissa, joissa on raportoitu ihmisoikeusloukkauksista ja hyökkäyksistä, mutta työntekijöitä on liian vähän, väärinkäytöksiä on liian paljon ja hallitus on ottanut ihmisoikeustarkkailijat itse kohteekseen.
Kolmikon mukaan kuka tahansa oululainen toveri voi liittyä mukaan ja osallistua alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien suojeluun. “Toivotamme teidät sinne tervetulleeksi”, he toteavat.
Valitettavasti kartellit joko valvovat tai pelottelevat tiedotusvälineet hiljaisiksi. Valtavirran toimittajat pelkäävät henkensä ja perheidensä turvallisuuden puolesta, ja he uskaltavat harvoin kirjoittaa avoimesti alkuperäiskansojen tilanteesta. Pienemmät, riippumattomat tiedotusvälineet pystyvät toimimaan helpommin ja raportoivatkin enemmän alueen ongelmista. Joillakin heistä on yhteys myös Punamustaan Liekkiin, kolmikko tietää.
Hallitus tekee kaikkensa tukahduttaakseen alkuperäisyhteisöjen äänet. Hallitukseen kytköksissä oleva media leimaa yhteisöjen väestön “sivistymättömiksi villeiksi”. Siksi on tärkeää, että kaikki toverit lähellä ja kaukana tukevat taistelua kertomalla totuuden, jakamalla tietoa, osallistumalla kampanjoihin vangittujen zapatista-tovereiden vapauttamiseksi. Vieraat muistavat, että myös TAIVO on osallistunut kampanjaan, jonka seurauksena vangittu toveri pääsi vapaaksi.
Henkilökohtaiset kontaktit ja kansainväliset vaihto-ohjelmat ovat omiaan rakentamaan ymmärrystä ja solidaarisuutta. Viesti on selvä: emme saa vaieta Meksikon valtion aiheuttamasta ja harjoittamasta väkivallasta!
Chiapasin tilanne ja ihmisoikeudet
Koko Chiapasin alue on käytännössä väkivallan panttivanki. Yksi tärkeimmistä syistä on Chiapasin lisääntyvä militarisoituminen liittovaltion armeijan ja puolisotilaallisten ryhmien läsnäolon myötä.
Toinen ihmisoikeusloukkauksia edistävä tekijä on valtion ja rikollisuuden symbioottinen suhde. Rohkaisemalla investointeja megahankkeisiin valtio avaa oven myös rikollisuudelle ja korruptiolle.
Meksikon valtio käyttää oikeusjärjestelmäänsä tukahduttaakseen alkuperäiskansojen vastarinnan, mutta se myös rahoittaa ja tukee puolisotilaallista toimintaa.
Rikollisilla on käytettävissään sotilasluokan aseita, kuten panssariajoneuvoja ja lennokkeja. He myös pakkovärväävät siviilejä.
Hallitus harjoittaa kapinallisten vastaista politiikkaa tukahduttaakseen vastarinnan tehdyistä sopimuksista huolimatta. Armeijan avulla valtio yrittää kiistää ja vallata takaisin alueet, jotka zapatistit vapauttivat vuonna 1994.
Jopa sosiaalisia ohjelmia ja infrastruktuurin kehittämistä käytetään kapinallisten vastaisena taktiikkana. Niiden vaikutuksena on paikallisen väestön sitominen riippuvuussuhteeseen valtiollisten toimijoiden kanssa, sillä nämä niin sanotut kehitysohjelmat palvelevat hallitusta ja monikansallisia yrityksiä.
Hallitus on 1990-luvun puolivälistä lähtien aseistanut ja kouluttanut alueella toimivia puolisotilaallisia ryhmiä. Ihmisoikeusjärjestö Frayba on dokumentoinut lukuisia tapauksia, joissa nämä ryhmät ovat syyllistyneet murhiin ja sieppauksiin.
Valtion tuen lisäksi puolisotilaalliset ryhmät tekevät yhteistyötä huumekartellien kanssa, ja yhdessä ne ovat löytäneet tiensä valtiorakenteeseen kuuluviin paikallishallintoihin edistääkseen omia etujaan.
Paikalliset ovat järkyttyneitä liittovaltion joukkojen lisääntyvästä läsnäolosta, sillä armeijalla on synkkä menneisyys ihmisoikeusloukkauksien alalla. Paikallinen Maya-alkuperäisväestö aloitti vuonna 2020 mielenosoitukset lisääntyvää militarisointia vastaan, jolloin mielenosoittajia pidätettiin ja kidutettiin. Joitakin heistä syytettiin rikoksista valtiota vastaan, ja heitä uhkaa jopa 25 vuoden vankeusrangaistus.
Vuonna 2018 hallitus oli lähettänyt alueelle kansalliskaartin. Kaarti asetettiin armeijan alaisuuteen, ja siitä lähtien alue on käytännössä ollut sotatilalain alla: alueella ei ole siviiliviranomaisia, poliisia tai siviilituomioistuimia. Armeijalla on suuri sananvalta päätöksiin, jotka koskevat kaikkia elämän osa-alueita. Armeija valvoo myös infrastruktuurin rakentamishankkeita, jotka puolestaan ovat usein syynä alkuperäisväestön pakkosiirtämiseen.
Frayban edustajan mukaan esimerkiksi Chicomuselon kunnassa armeija jakaa vallan rikollisjärjestöjen kanssa. He hallitsevat osaa alueesta, kun taas järjestäytynyt rikollisuus hallitsee toista osaa. He ovat saavuttaneet epäpyhän status quon.
Kysymykseen, voiko alkuperäisväestö laittaa toivoaan valtiollisten uudistusten varaan, Frayban edustaja vastaa kieltävästi. Meksikon valtio toimii yksinomaan omien poliittisten ja taloudellisten etujensa mukaisesti. Se haluaa riistää maata ja ihmisiä. Tämän vuoksi vapaustaistelussa mukana olevat eivät pyydä hallitukselta mitään, eivätkä tee yhteistyötä valtiollisten elinten kanssa. Valtio riistää, kun taas kolmikon edustamat yhteisöt taistelevat maan suojelemiseksi.
Zapatisteilla on oma hallintonsa, eikä sillä ole mitään tekemistä valtion kanssa. Meksikon valtiota ei voi uudistaa. Aikaisemmin se on kieltäytynyt kaikista alkuperäiskansojen yrityksistä muuttaa asioita, ja se on myös pettänyt kaikki tekemänsä sopimukset ja lupaukset. Alkuperäiskansat eivät luota valtioon. Valtio mahdollistaa kartellien ja monikansallisten yritysten toiminnan. Se on vihollinen.
Kysymykseen, mitä erityistä on alkuperäiskansojen luontosuhteessa, CNI:n edustaja vastaa kertomalla, että alkuperäiskansojen luontosuhde on omanlaisensa ja erityinen. Esimerkiksi muinaisen Tlaloc-jumalan palvonta jatkuu edelleen. Rituaalien avulla häneltä pyydetään sadetta, sillä vesi on elämän lähde.
Maa on äiti, ja perinteisillä rituaaleilla sille osoitetaan kunnioitusta. Valitettavasti länsimainen asenne, joka on melko vihamielinen luontoa kohtaan, on saanut vaikutusvaltaa länsimaisen koulutuksen kautta.
Lopuksi kaukaiset vieraat rohkaisevat oululaisia tovereita: ”Rakentakaa alueellanne omaa itsemääräämisoikeuttanne ja autonomiaanne!”
Vieraat eivät esiinny tekstissä nimellä. Kuvissa heidän kasvonsa on sumennettu tunnistamisen välttämiseksi. Alkuperäisväestön oikeuksia puolustavat kokevat välitöntä uhkaa toimintaympäristössään Meksikossa.