Punafasismin aave kummittelee Helsingissä

Otettu Punamusta Liekki #12/maaliskuu 2025:stä

Kirjoittaja: Onni Storm

Helsinkiläinen anarkistikollektiivi R.O.T.T.A. on tullut viime vuoden aikana tunnetuksi taidokkaasti tuotetusta propagandasta instagram-tilillään. Kollektiivi on muun muassa puhunut aktiivisesti Israelin harjoittamasta kansanmurhasta Palestiinassa, Venäjän imperialismista, rasismista ja fasismista, kolonialismista sekä monesta muusta ajanjohtaisesta yhteiskuntaamme riivaavasta ongelmasta. Tili on täynnä vaikuttavaa taidetta ja hyviä näkökulmia, mutta erityisesti lähiaikoina se on alkanut täyttymään myös antikommunismilla1

Kommunismin vastustaminen anarkistipiireissä ei tietenkään ole ennennäkemätöntä; ovathan ideologiat rakennettu pohjimmiltaan eri perustuksille. Niiden kannattajat ovat historian aikana kamppailleet keskenään niin kynät kuin aseet käsissään.

Anarkistit ja kommunistit ovat kuitenkin myös kyenneet yhteisen rintaman rakentamiseen, kun siihen on ollut tarve. Paikoin on jopa tehty laajaa yhteistyötä vallankumouksen jälkeen, kuten Unkarissa vuonna 19192. Teoreettiset lähtökohdat saattavat liikkeiden välillä olla hyvin erilaiset, mutta tavoite on sama: luokkaeroista ja valtiosta eteenpäin pääseminen.

Kommunistina ymmärrän, että asiaan kuuluu molemminpuolinen kritiikki ja ideologisten erojen painottaminen osana propagandaa, mutta kun rima laskeutuu nimittelyn, mustamaalaamisen ja suorastaan anti-intellektualismin tasolle, on pakko sanoa jotain.

Sosialistista internationalismia vastustetaan laajalti oikeistolaisesta näkökulmasta. Tämä käy järkeen, sillä internationalismin takana oleva ajatus on pääomalle varsin vaarallinen. Se on ajatus, jonka mukaan valtio on “luokkavastakohtien sovittamattomuuden tuote ja ilmaus”3 sekä se elin, jonka avulla hallitseva luokka sortaa toista luokkaa, ja täten kansallisvaltiot ja nationalismi ovat verho, jonka porvari laskee työläisen silmien eteen peittääkseen sen epämukavan tosiasian, että tällä on enemmän yhteistä muiden kansojen työläisten kanssa, kuin oman valtionsa porvariston.

Vasemmistolainen internationalismi on käytännössä näkynyt muun muassa sosialististen valtioiden ja vallankumouksellisten järjestöjen yhteistyössä, sekä apukampanjoissa globaaliin etelään. Kuuba on ollut tässä erityisen aktiivinen.4 

Vähemmän käy järkeen vasemmistolaisen internationalismin vastustaminen anarkistisesta näkökulmasta. Tällainen kanta on kuitenkin 11.1.2025 tehdyssä Mustahalla-nimisen instagram-tilin ja R.O.T.T.A.-kollektiivin yhteisjulkaisussa otettu. Yhteisjulkaisut on kirjoittanut Mustahalla.5 Keskeinen argumentti kuuluu olevan, että vasemmistolainen internationalismi olisi vain eurooppalaisen imperialismin ja eurosentrisen hegemonian punaiseen tai mustaan lippuun kiedottu muoto, ja että “perinteinen luokkakeskeinen vasemmistolainen ajattelu” pohjautuisi “eurooppalaiseen luokkaymmärrykseen” ja täten puskisi kaikkien aiempien kokemusten ja itseymmärryksen tapojen yli. Tämä kuulemma on ”perinteistä eurosentristä ajattelun imperialismia”.

Ongelmana tässä ajattelutavassa kommunistisesta näkökulmasta on se, että “eurooppalainen luokkaymmärrys” (marxilainen luokka-analyysi ja imperialismin teoria) kuvastaa dynamiikkaa, joka on kapitalismin myötä levinnyt Euroopasta lähestulkoon kaikkialle maailmaan. “Perinteinen luokkakeskeinen vasemmistolainen ajattelu” on luonnollisesti seurannut perässä, sillä se analysoi luokkaristiriitaa, jonka kapitalismin rantautuminen mihin tahansa yhteiskuntaan luo. Tätä teoriaa on edistetty kaikkialla maailmassa, ei ainoastaan Euroopassa. Onhan jo pelkkä valtion olemassaolo selvä merkki luokkaristiriidasta.

Eurooppalaista imperialismia ei ole se, että Ranskalaisessa Itä-Voltassa (nykyään Burkina Faso) kansa nousee kolonialismia ja kapitalismia vastaan punalipuin ja nimittää presidentiksi marxilaisen ja anti-imperialistisen Thomas Sankaran. Eurooppalaista imperialismia on se eurooppalainen imperialismi, joka tilanteeseen alun perin johti.

Imperialismi on kapitalismin viimeisin kehitysmuoto. Siinä monopolikapitalismi kehittyy yhdessä valtiossa niin pitkälle, että pääoman on levittäydyttävä rajojen ulkopuolelle etsimään korkeampia voittoja ja helpommin alistettavaa työvoimaa.6 Eurosentrinen ajattelu ja kulttuuri-imperialismi maailmalla ovat imperialismin oireita, ja voivat lakata olemasta ongelma vasta siinä vaiheessa, kun koko kapitalistinen talousjärjestelmä kukistetaan. Kommunistit pyrkivät juuri tähän.

Kommunistit tiedostavat myös, että liikkeen rakentaminen tulee näyttämään erilaiselta eri olosuhteissa. Vallankumouksen tulee olla sen harjoittaman kansan omaa käsialaa omat kokemukset ja kulttuuri huomioiden. Koko aatteen leimaaminen imperialistiseksi vieläpä tarjoamatta mitään vaihtoehtoista ratkaisua ongelmaan on ainoastaan haitallista koko antikapitalistiselle liikkeelle, ja sylkee jokaisen anti-imperialistisen liikkeen naamalle, joka on vapautensa puolesta taistellut sirppi ja vasara tunnuksenaan.

Helmikuun 8. päivänä ilmaantuneessa Mustahalla- ja R.O.T.T.A.-tilien yhteisjulkaisussa puhutaan teoriasta ja negaatiosta seuraavasti: “Tuntuu, että yleinen argumentti johon törmää on, että taistelua ei voi käydä pelkän negaation kautta. Meille sanotaan, että ei voi vain vastustaa. Pitäisi olla jotain, mitä tarjota tilalle. Teoriaa ja tietämystä. Eikö meillä ole oikeutta osoittaa ja vastustaa havainnoimiamme ongelmia sekä keskittyä niiden purkamiseen, jollei meillä ole tarjota tilalle jotain tarkkaan harkittua utopiaa?” sekä “Joskus on parempi purkaa eikä rakentaa mitään tilalle.”7 Ilman vallankumouksellista teoriaa ei ole vallankumoustakaan. On helppoa vastustaa systeemiä ja ylläpitää moraalista puhtautta, kun systeemin vastustaminen tarkoittaa kahvipakettien varastamista kaupasta ja (kieltämättä hienon) katutaiteen tekemistä. On helppoa sanoa olevansa systeemin purkamisen puolella rakentamatta mitään tilalle, mutta jossain vaiheessa törmää kinkkisiin kysymyksiin. Miten puretaan? Onko näin mahdollista tehdä pysyvää yhteiskunnallista muutosta? Miten luodaan joukkoliike? Jos ei rakenneta mitään tilalle, miten estetään vastavallankumous?

Kommunisteja voi haukkua punafasisteiksi päivät pitkät, mutta vallankumouksia on saatu paljon aikaan. Niitä on kumottu ulkoa ja sisältä päin, jouduttu pitämään elossa punaisella terrorilla, opportunistisesti käytetty hyväksi ja valtaa kasattu turhaan. Niiden nimissä on tehty silmitöntä väkivaltaa ja jopa vallattu muita sosialistisia projekteja. Ne ovat myös saaneet aikaan maailmanhistorian suurimpia elintason nousuja, nostaneet miljoonia köyhyydestä ja opettaneet lukemattomia lukemaan. Niiden myötä on rakennettu maksuttomia terveydenhuoltojärjestelmiä, taattu kansalle oikeus omistaa oman asuntonsa tai tilansa maauudistusten avulla ja perustettu autonomisia itsepuolustuskomiteoita. 

Teorian ja käytännön symbioosi tarkoittaa nimenomaan sitä, että uusia käytäntöjä kokeillaan, virheistä ja positiivisista kokemuksista opitaan ja vallankumouksellinen teoria kehittyy. Tämän takia on tärkeää taistella sekä antikommunismia että ylen dogmaattista ja aikaansa juuttunutta kommunismia vastaan.

Oppimisen ei myöskään tarvitse tapahtua kuplan sisällä. Anarkistien ja kommunistien terve dialogi aatteiden perustavanlaatuisista eroista huolimatta ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin positiivisiin lopputuloksiin. Myös yhteinen rintama kasvavaa fasismia vastaan on elintärkeää, sillä sekä anarkistisen että kommunistisen liikkeen rakentaminen vaikeutuu huomattavasti, jos kaikki anarkistit ja kommunistit maatuvat joukkohaudoissa. Ensimmäinen askel on kuitenkin monille vaikea. Tarvitaan sen verran molemminpuolista kunnioitusta, ettei pöydän ääreltä rynnätä pois heti kättelyssä mutisten hiljaa itselleen “naiivi idealisti” tai “punafasisti”.

Muokattu 4.3.2025 13:43: lähdetietoja ja viitteitä täsmennetty. Lisätty alaviite 1 ja korostettu sitä, että kyseessä on olleet yhteisjulkaisut.

Lähteet:

  1. R.O.T.T.A. (17.1.2025) ↩︎
  2. Everett, Martyn. War and Revolution: the Hungarian Anarchist Movement in World War I and the Budapest Commune (1919) ↩︎
  3. Vladimir Lenin: Valtio ja vallankumous (1917) ↩︎
  4. CIA: Cuba’s relations with Africa (1965) ↩︎
  5. Mustahalla, R.O.T.T.A. (11.1.2025) ↩︎
  6. Vladimir Lenin: Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena (1917) ↩︎
  7. Mustahalla, R.O.T.T.A. (8.2.2025) ↩︎