Punamustan Liekin Pride-liite 2025
Olla transihminen pienessä kylässä on olla hylkiö. Hylätyksi tuleminen on ihmiselle äärimmäisen rankka kokemus. Yksinäisyyden välttämiseksi hylkiöt altistavat itsensä kaltoinkohtelulle kerta toisensa jälkeen.
Poikaystäväni pelailee huoneessaan, kun odottelen häntä tunnin paukkupakkasissa rappusilla. Tämä nöyryytys ei ole vielä mitään. Olen valmis kasvattamaan hiukseni hänen vuokseen. Ajattelenhan, että bi-seksuaali poikaystävänikin tietäisi tyttöystävän olevan parhaaksi maineen kannalta. Uhraan meikkityylini. Tekoripset palaavat kuvioihin enkä enää seuraa ohjeita kasvojen varjostamisesta siten, että näyttäisin miehekkäämmältä. Poikaystäväni TikTok-etusivun e-girleistä tulee uusia tyylini määrääjiä.
Tiedän, mitä minulta vaaditaan. Mummoni kauhistuu kävellessään huoneeseen: “Älä nyt rumemmaksi tee”, hän tokaisee, ja meikkisiveltimeni putoaa kädestäni. Hän näkee pyrkimykseni näyttää mieheltä kehnona yrityksenä olla kaunis nainen.
Kosmetologi-tätini nyppii kulmakarvani kapeiksi. Hän neuvoo meikkaamisessa. Itken vasta jälkeenpäin, kun ihoani ei enää pistele, mutta peilikuvani on vääristynyt entisestään.
Vaateliikkeessä ystäväni kantaa henkarissa roikkuvan mekon luokseni. Hän kehuu minua tavalla, joka saa minut kokemaan harmitusta hänen vuokseen ja jälkeenpäin myös itseni vuoksi. “Sie näyttäisit niin hyvältä tässä mekossa.”
Istun keittiön jakkaralla mummolassa ja kuorin omenaa. Äitini alkaa kysellä, onko minulla muotoja, kun hän itse ei koskaan saanut naisellista vyötäröä. Hieman oudoksuen kiristän paitaani ja äitini ilahtuu näkemästään. Itken paniikissa jälkeenpäin, laittaen kauhuni äitini sisäistetyn misogynian piikkiin.
Paheksunta tulee sietämättömäksi, kun se kumpuaa väärinymmärryksestä. Olen ainoa, joka puhuu puolestani ja ainoana näytän hullulta, optimistien mielestä korjattavissa olevalta. Käsityksemme korjauksista ovat erit: tytön psyyke pitää parantaa, pojan kehoni korjauttaa itsensä näköiseksi.
Varmuus itsestäni hukkuu toisten ihmisten päätösten, tekojen ja sanojen alle. Epävarmuuteni kaivellaan esiin ja ymmärretään tahallisesti väärin.
Vuosiakaan myöhemmin en ymmärrä, olenko mies vai traumatisoitunut nainen. Muistini pätkii ja ajatukseni ovat sekaisin. En luottanut omaan sanaani kun häirintää tapahtui, enkä enää sen jälkeenkään. Pääni sekoitti seksuaalinen häirintä, kiusaaminen ja pilkka. Transfobiset käyttivät mielenterveyttäni argumenttina identiteettini aitoutta vastaan.
Vasta useiden häpeäkokemusten käsittelyyn taipuessani saan ymmärryksen; olin aina mies. Hämmennystä minussa oli aiheuttanut ajatukset siitä, että ehkä feministinä olin vain liian tietoinen naiseuden vaikeuksista. Tai ehkä uhrina vain halusin ulos omasta kehostani, johonkin uuteen ja itsensä suojelemiseen kykenevään.
Kuitenkaan en tiennyt, kuinka paljon vaikeampaa olisi transsukupuolisena. Koen rajua syrjintää lääkärienkin taholta. VIelä vaikeampaa tästä tekee se, että transsukupuolinen tarvitsee lääkäriltä lausunnot saadakseen tarvitsemiansa hoitoja. Useat ei-binääriset jäävät niitä vaille.
Median narratiivi itsensä silpomiseen pyrkivistä nuorista naisista, jotka hylkäävät naiseutensa olematta kuitenkaan miehiä, kauhistuttaa vanhempia. Kuitenkin vain noin prosentti transition aloittaneista katuu transitiota. Valtaosa transitiota hakeneista siis haluaa jatkaa elämäänsä vahvistetussa sukupuolessaan.
Suurin huolenaiheeni on kaikki ne transihmiset, jotka ajautuvat itsemurhaan. Useat transsukupuoliset ovat kertoneet joutuneensa väärinsukupuolitetuksi ja pilkatuksi hakiessaan apua transpolilta. Ei olekaan yllättävää, että transihmisten itsemurhayritykset ovat niin yleisiä. Kun ihmisen identiteetin kieltää, kieltää hänen olemassaolonsa.
Pelkään ajatusta Tampereen transpolilla ramppaamisesta, utelusta ja tuntemusteni kiistämisestä ammattilaisten taholta. Prosessi olisi vielä läpikäytävä, mutta sitä ei tehdä rikotulla mielellä.
Häpeämään en kuitenkaan enää suostu. Pride on vapautusliike ja henkilökohtaisemmin ylpeyden tunnetta. Ylpeyden, joka tunnistaa minun olevan.
Transsukupuolinen mies pikkukylästä
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!