Haastattelu – Punamusta Liekki #18/marraskuu 2025
Kirjoittaja: Sari Seppänen
Länsirannalta ei mitään uutta: sillä aikaa kun kansainvälinen huomio kohdistuu Israelin ja Gazan kipuilevaan tulitaukoon, israelilaismiehittäjien kuristusote Länsirannan palestiinalaisten elämästä kiristyy entisestään.
Mariam on alun nelikymppinen luokanopettaja ja kolmen pojan äiti Jayyouksen kylästä Länsirannalta. Keskustellessamme ruudun välityksellä hän muistaa hämärästi, kuinka vierailin hänen kotikylässään vuosia sitten hänen ihmisoikeusaktivistiveljensä kutsumana. ”Onko sinulla omia lapsia?” hän tiedustelee minulta merkitsevästi, ja hetken mietittyään avautuu äidin elämästä Palestiinassa: kuinka hävettää pyytää kylän kauppiaalta ruokaa lapsille ilmaiseksi, kun rahaa ei ole.
Katsomme toisiamme tuhansien kilometrien välimatkan päästä, ja yhtäkkiä tuntuu siltä, kuin istuisin hänen retrotyyliin pehmustettujen tuolien hallitsemassa olohuoneessaan. Kylän taivasalla asuvien pakolaisten ja oman perheen ahdinko särisee hänen silmissään.
Mieleeni tulee takaumia Palestiinan-vierailustani. Muistan seuranneeni katseellani rispaantunutta arabityylistä koristetupsua, joka tempoili hervottomana vanhan Volvon tuulilasia vasten auton iskarien niiatessa miltei asfaltittomien teiden kuopissa. Vuosi oli 2015, ja alun kolmikymppinen Ali oli juuri noutanut minut läheltä Israelin rajaa ajaaksemme Jayyousiin seuraamaan länsirantalaista maaseutuelämää Israelin valloituspolitiikan vuosi vuodelta tiukkenevassa kuristusotteessa.
Laittoman isännän muuri
Jayyous sijaitsee Länsirannan pohjoisosassa, noin seitsemän kilometrin päässä alueellisesta keskuksesta Qalquiasta, ja kivenheiton verran kauempana Israelin rajasta. Kylässä asuu noin 3500 ihmistä, joista suurin osa tienaa elantonsa maataloudesta, erityisesti oliivi- ja sitrushedelmien viljelystä – alueen maaperä on erityisen hedelmällistä.
Israel rakensi alueelle 2000-luvun alussa muurin, joka erottaa seitsemisenkymmentä prosenttia viljelysmaista ja niiden palestiinalaisista omistajista niin, että maaresurssit jäivät Israelin hallintaan. Seisoin ajomatkan päätteeksi Alin kanssa Jayyousin kylän laidalla, ja illan hämärtyessä muuri näkyi vielä selvästi kukkulan alla noin puolen kilometrin päähän Jayyouksen keskuksesta; muurin toisella puolella laittoman Tzufimfin siirtokunnan israelilaiset sytyttelivät valoja päälle koteihinsa yön pimeyttä ennakoiden.
Pelon maantiede
Muistan, kuinka kävelimme Alin kodista kivenheiton verran jakomuurin suuntaan aivan lähelle kallionkielekettä, jonka läheisyydessä paikallisen maataloustuotannon johtohahmoihin lukeutuvan, alun kuusikymppisen Sharif Abo Azzamin talo sijaitsee. Matkalla Ali kertoi raportoivansa Israelin hallinnon ihmisoikeusrikkomuksista palestiinalaisia kohtaan EAPPI-järjestön (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) jäsenenä. Hänen raporttinsa sisälsivät kaikenikäisten, jopa lasten, vangitsemisia mielivaltaisilla perusteilla; kyläläisten pahoinpitelyitä; Israelin armeijan tunkeutumisia koteihin keskellä yötä; irtaimiston tuhoamista. Kaiken kaikkiaan toimia vaikutti leimaavan ennalta-arvaamattomuus asukkaiden turvallisuudentunteen horjuttamiseksi.
Azzam seisoi talonsa pihalla ja katsoi kielekkeeltä alas kohti oliiviviljelmiä, jotka nyt oli muurattu Israelin miehittämälle puolelle. Hän oli oppinut mies ja käynyt monta oikeustaistelua maidensa puolesta. ”Israel käyttää yhdistelmää niin nykylaeistaan kuin ottomaanien sekä Palestiinan brittiläisen mandaatin aikojen lakipykälistä varastaessaan maitamme. Myös vesivarannot ovat jääneet melkein kokonaan ulottumattomiimme”, Azzam selvensi. Ihmiset, jotka voisivat maan viljavuuden vuoksi ruokkia suuren osan Palestiinasta, ovat pitkälti erinäisten apuohjelmien armoilla. ”Pääsemme viljelmille vain Israelin avatessa määräajaksi portit, noin tunniksi kerrallaan”, hän tuskasteli.
Eristyneet yhteisöt, kituuttavat kotitaloudet
Palaan takaisin keskusteluuni Mariamin kanssa. Hän kertoo, että Jayyouksen tilanne on huonontunut saarron ja tiukkojen rajoitusten sekä varsin merkittävästi Gazan sodan seurauksena Länsirannan yhteisöihin kohdistuneiden sotilaallisten hyökkäysten myötä. Pysyvät tarkastuspisteet ja sotilasasemat ovat eristäneet kaupungit toisistaan. Tämä estää asukkaiden pääsyä työpaikoilleen Palestiinan sisällä sekä maanviljelijöiden kulkemista pelloilleen. Vielä hankalampaa on palestiinalaisten työläisten pyrkiminen tienestiin Israelin puolelle. Myöskään valtion työntekijät eivät ole saaneet täysiä palkkojaan Gazan sodan alkamisen jälkeen, koska Israel pidättää Palestiinan itsehallinnon varoja.
”Useimmat ihmiset ovat työttömiä Länsirannalla. Työntekijät kuten insinöörit, opettajat ja lääkärit saivat vain pienen osan palkastaan. Minulle maksetaan nyt puolta palkkaa; vuokranmaksun jälkeen tästä jää tuskin mitään muihin elinkustannuksiin. Monet elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Tämä on vaikeinta, mitä olen elämässäni kokenut.”, Mariam tuskailee.
Piikkilangasta väännetty maalaisidylli
Myös maanviljelys Israelin kontrolloimilla pelloilla on entistä hankalampaa. ”Nyt tiluksille johtavien porttien säännöt ovat muuttuneet, emmekä edes tiedä, mihin aikaan portti avataan. Viljelyyn tarvitaan erillinen lupa, jonka saaminen on erityisesti nuorille miehille vaikeaa.”
Mariam kertoo palestiinalaisten maiden takavarikoimisen kiihtyneen viime vuosina samalla, kun israelilaistaloja nousee koko ajan uusia: ”Kymmenen vuotta sitten siirtokuntien ja meidän kyliemme väliä oli puolisen kilometriä; nyt meitä erottaa enää parisataa metriä. Pian yksikään palestiinalainen maanviljelijä ei pysty enää viljelemään.”
”Joidenkin perheiden lapsia on vangittu. Onko tämä sinusta oikein?” Mariam kysyy minulta. ”Otin kuvan, kun joku pahoinpideltiin tai irtaimistoa tuhottiin – he eivät halua Euroopan näkevän. He rikkovat puhelimet, miehet viedään vankilaan, puhelimet rikotaan. En halua joutua vankilaan, siksi poistin kaikki kuvat. Vankilassa naisia hakataan vielä enemmän kuin miehiä”, hän kertoo.
Poliisivaltion rajalla
Mieleeni välähtää muisto hetkestä, kun pyrin Palestiinasta takaisin Israelin puolelle. Minut pysäytettiin rajalla, ja Israelin kasvottoman konemainen rajavartiosto kuulusteli minua Palestiinan puolella käynnin syistä. Ali oli ohjeistanut minua antamaan israelilaisille tarinan vierailusta lähitienoon kristillisessä kirkossa. Onnekseni sepitys upposi rajavartijoihin – toisin olisi käynyt, mikäli he olisivat löytäneet alusvaatteisiini piilotetun nauhurin, johon olin tallentanut jayyouslaisten haastattelut.
Passini piti vielä hyväksyttää Mossadilla rajavartijoita epäilyttävien aikaisempien rajanylitysleimojen vuoksi, joten he faksasivat kaikki sen sivut Tel Aviviin. Tätä odotellessani katsoin ulos kuulusteluhuoneen ikkunasta, ja päädyin samalla tahtomattani todistamaan, kuinka viisi univormumiestä pahoinpiteli yhtä palestiinalaisen työläisen näköistä, täysin vastavoimillensa antautunutta hahmoa rajalla.
Tuon kaksituntisen aikana sain konkreettisen käsityksen siitä epävarmuudesta, nöyryytyksestä ja pelosta, joka on värjännyt globaalin geopolitiikan uhreiksi joutuneiden tavallisten palestiinalaisten elämää israelilaisen miehityspolitiikan varjossa vuosikymmeniä.
Kahden valtion mallin kiikkuessa vaakalaudalla pysyvä ja oikeudenmukainen rauha muuttuu yhä teoreettisemmaksi unelmaksi Jayyousin kaltaisille palestiinalaisyhteisöille – tilanne, jota voi kaikella kohtuudella kuvata jokaisen Palestiinan valtiota tunnustamattoman maan moraalisena konkurssina.
Vastarintaa ja kansainvälistä tukea
Mariam kertoo Azzamin edelleen jatkavansa sinnikästä taistelua alueen maidensa palauttamiseksi oikeusteitse. Hänestä on tullut alueella hyvin tunnettu, lähes ikoninen vastarintahahmo, joka on sinnikkäällä toiminnallaan saavuttanut tietyn immuniteetin Israelin armeijan pelottelupolitiikan edessä. Mariamin veli Alin elämä Palestiinassa sen sijaan hankaloitui ratkaisevasti, minkä seurauksena hän muutti jo vuosia sitten Saksaan.
Kysyn Mariamilta tulevaisuudesta. Kuinka turvassa Jayyous on – mitä se ikinä tässä asiayhteydessä tarkoittaakaan? Mariam kertoo kyläläisten olevan iloisia tulitauosta ja toivovan, että sen seurauksena tarkastuspisteistä luovuttaisiin. On myös ounasteltu, että Palestiinan itsehallinto voisi nyt ohjata verot palestiinalaisten tarpeisiin, mutta vielä ei ole tiedossa muutosta. ”Ehkä jos Eurooppa ja muut maat jatkavat painostusta”, hän aprikoi. Toisaalta Israelin ja Gazan tulitaukoprosessissa Israelin kaavailut kymmenien uusien siirtokuntien perustamiseksi ovat jääneet lähes huomiotta.
”Kuka estäisi heitä, kun heillä on sellaisten maiden kuin Yhdysvaltojen tuki?” Mariam kysyy. ”Monet Euroopan maat seisovat rinnallamme – se on ollut meille hyvä asia. Ihmisten täytyy ymmärtää enemmän ja enemmän. Mielenosoitusten ja paineen täytyy jatkua”, hän vetoaa.
Mariam ja Ali eivät esiinny tekstissä omilla nimillään.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!