Teorianurkka – Punamusta Liekki #19/joulukuu 2025
Edellisessä Teorianurkassa opittiin rahasta, työstä ja lisäarvosta, jotka ovat kapitalistisen talousjärjestelmän ytimessä. Tällä kertaa selitämme, miksi kapitalistisen järjestelmän kaataminen ei riitä, vaan täytyy murtaa pääoman valta kokonaisuudessaan.
Aluksi lienee paikallaan avata muutama peruskäsite. Pääomajärjestelmä on yleisesti ottaen järjestelmä, joka perustuu perimmältään työn vieraannuttamiseen eli siihen, että työtä tehdään työntekijän ulkopuolelta annettujen tavoitteiden saavuttamiseksi riistäen järjestelmällisesti ihmisten kykyjä ja voimia. Ihmisen tarpeet on vieraannutettu ja muokattu hierarkkisen yhteiskunnan ehdoin. Esimerkki alkeellisesta ei-kapitalistisesta pääomajärjestelmästä on vaikkapa antiikin orjatalous.
Kapitalismi on puolestaan pääomajärjestelmä, jossa kaiken edellä mainitun lisäksi tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa ja ne on valjastettu hyödyketuotannon kautta tuottamaan voittoa omistajilleen, kapitalisteille.
Miksi kapitalistisen tuotantojärjestelmän lakkauttaminen ei automaattisesti tarkoita pääoman vallan murtamista? Koska pääoma sen alkukantaisessa muodossaan oli olemassa tuhansia vuosia ennen kapitalismia, on silkkaa toiveajattelua väittää, että se myöskään itsestään lakkaisi olemasta kapitalismin kaatuessa. Nimenomaan vastaavanlainen toiveajattelu edesauttoi osaltaan Neuvostoliiton ja sen liittolaisten romahtamista.
Nykyisin olemassa olevista post-kapitalistisista pääomajärjestelmistä paras esimerkki on Kiina. On vaikea ennustaa, palaako Kiina ennen pitkää takaisin kapitalistiseksi vai pystyykö se ylläpitämään oman post-kapitalistisen järjestelmänsä. Se joka tapauksessa on varmaa, että tällä menolla se ei ole matkalla sosialistiseksi. Mikäli aikomus on rakentaa tulevaisuudessa toimiva sosialistinen talousjärjestelmä, olisi syytä ottaa vakavasti, että kapitalismi on vain yksi pääomaan perustuvien talousjärjestelmien alalaji.
Valitettavasti kyseiseen seikkaan kiinnitetään harvoin sen vaatimaa huomiota. Vasemmistopiireissä talousajattelu on yleisesti sanottuna tätä nykyä hieman epämuodikasta, joten tärkeätkin asiat jäävät helposti pimentoon.
Ja meni se ohi Engelsiltäkin. Marxin Pääoman ensimmäisen osan alkuperäinen alaotsikko on ”Pääoman tuotantoprosessi”. Engels muutti alaotsikon kirjan ensimmäisessä englanninkielisessä painoksessa muotoon ”Kapitalistisen tuotannon prosessi”. Aivan eri asia! Voi jopa sanoa, että mikäli Marx olisi ollut kiinnostunut ainoastaan kapitalistisesta tuotannosta, hän olisi antanut pääteokselleen nimeksi ”Der Kapitalismus” (Kapitalismi) eikä ”Das Kapital” (Pääoma).
Ero on merkittävä, eikä pelkästään teoreettisesta näkökulmasta. Jos pääoman valta jää voimaan sosialismiin tähtäävän vallankumouksen jälkeisessä post-kapitalistisessa yhteiskunnassa, vallankumouksen ei voi sanoa onnistuneen.
Kapitalismin lakkauttaminen on verraten helppo asia – se on todistettu historian saatossa useita kertoja. Se tapahtuu käytännössä poliittisen vallan kumoamisen kautta. Pääoman valta sen sijaan ei pelkällä poliittisella muutoksella murru.
Miten siis kapitalistinen talousjärjestelmä ja pääomaan perustuva post-kapitalistinen järjestelmä vertautuvat keskenään? Kapitalismissa kaikki tuotanto tapahtuu vaihtoarvon ehdoilla. Tavara tuotetaan kaupiteltavaksi, ei käytettäväksi. Työvoima on hyödyke, ja työn tuottaman lisäarvon kapitalisti ottaa haltuunsa erilaisia taloudellisia keinoja käyttäen.
Post-kapitalistisissa järjestelmissä, jollainen oli esimerkiksi Neuvostoliitto, kapitalisteilla ei ole valtaa, mutta pääoman valta on kiistaton. Kapitalismista peritty työnjako jää voimaan melko koskemattomana, ja tuotannon vanha hierarkkinen komentoketju elää yhä huolimatta siitä, ettei vaihtoarvo aina ole ensisijainen tavoite. Kun kapitalismissa pääoman kasautumista ohjaavat talouden mekanismit, Neuvostoliitossa ylijäämä otettiin talteen ja pääoman kasautumista ohjattiin poliittis-autoritatiivisin keinoin. Lisäksi 1900-luvun postkapitalistiset maat pysyivät globaalin talouden sisällä, ja näin pääoman määräysvallan mekanismit pystyivät vaikuttamaan myös sen kautta.
Tässä valossa näyttää väistämättömältä, että kapitalismia ylläpitävän poliittisen järjestelmän lakkauttamisen jälkeen seuraa jonkinlainen ajanjakso, jonka aikana on purettava myös pääoman valta. Tiedostamalla ja tekemällä näkyväksi pääoman vaikutuksia olisi mahdollista välttää monia menneisyyden virheitä.
Kirjallisuutta:
- István Mészáros: Beyond Capital (1995)
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!