Pääkirjoitus – Punamusta Liekki #22/huhtikuu 2026
Piirros: Onni Storm
Kapitalismi elää kriisistä kriisiin. Olemme niin tottuneita siihen, että se tuntuu lähes luonnonlailta.
Viimeisin esimerkki kapitalismin järjettömyydestä on maailmanlaajuinen paniikki Hormuzinsalmen tilanteen takia. Öljyn hinnat nousevat ja laskevat sen mukaan, kuka ampuu ja ketä, tai kuka lausuu ja mitä.
Mietitäänpä tätä hetki. On hämmästyttävää, että olemme saattaneet itsemme tilanteeseen, jossa kapea vesialue yli 3 000 kilometrin päässä saa aikaiseksi sen, että ihmiset ovat huolesta kankeina myös täällä Peräpohjolassa.
Ihmisille ei tule mieleenkään, että koko järjestelmä on kelvoton: kuin tikkujaloilla huojuva sairas jättiläinen, jota yritetään parantaa jatkuvan lihotuskuurin avulla.
Eikä Hormuzinsalmen tilanne ole ainut esimerkki. Muutama vuosi takaperin kun laiva juuttui Suezin kanavaan, jokaisessa olohuoneessa seurattiin huolestuneena, milloin kauppareitti aukeaa taas, jotta tarpeettoman ja haitallisen tavaran ostaminen ja myyminen saisi jatkua esteettä maailmanmarkkinoilla.
Ehkä absurdein esimerkki kapitalismin dysfunktionaalisuudesta on se, kuinka korona-aikana “vakavasti otettavat” taloustieteilijät taivastelivat, että taloudelle käy huonosti, kun ihmiset eivät käy ravintoloissa. Totisesti heikko talousjärjestelmä, jos sen pystyssä pysyminen riippuu meidän kaljanjuonnistamme!
Talousongelmista puhutaan harvoin tällä tasolla; yleensä huolena on kriisi ja sen välittömät seuraukset, ja sen jälkeen uusi kriisi ja sen välittömät seuraukset.
Ongelmat iranilaisen öljyn saatavuudessa tuskin painaisivat kenenkään mieltä, jos keskittyisimme tuottamaan todellisia tarpeita, ei myyntiä varten. Energiavaje on olemassa vain, koska tuotantoa on pakko lakkaamatta kasvattaa voiton saamiseksi ja talouskasvun ylläpitämiseksi. Alueellisten tarpeiden tyydyttämiseksi energiaa tarvittaisiin huomattavasti vähemmän – jopa Suomen oloissa energiaa pystyttäisiin tuottamaan riittävästi pelkästään uusiutuvien vesi-, tuuli- ja aurinkoenergian avulla. Suomen oloissa tämä tietenkin tarkoittaisi mukavan pitkiä, talvikausiin ajoittuvia lomia – jotka tosin voitaisiin pilata ottamalla käyttöön vaikkapa energiapaju.
Vastaavanlainen on tilanne myös ruuantuotannossa: Hormuzinsalmen sulun myötä kauhistellaan, ettei tekolannoitteiden raaka-aineita virtaa riittävästi Eurooppaan ja Suomeen. Todellisuudessa olisi korkea aika luopua tekolannoitteiden käytöstä. Mikäli tavoitteena olisi tarpeiden tyydyttäminen eikä myynti, luonnonmukaiset menetelmät riittäisivät vallan mainiosti.
Tuotannollis-taloudellisten valintojemme perustavanlaatuinen kritiikki kuitenkin unohtuu täysin, sillä keskitämme voimamme ja huomiomme kriisien ratkomiseen ja seurauksien minimoimiseen.
Vahvin ideologia on se, jota ei tunnisteta ideologiaksi, ja juuri tässä piilee kapitalismin salaisuus. Tästä kertoo vanha vitsi, jonka mukaan neuvostoliittolainen ja amerikkalainen istuivat vierekkäin lentokoneessa ja alkoivat keskustella.
Amerikkalainen sanoi:
– Minä inhoan kommunismia, mutta pakko myöntää, että teillä on tehokas ja taitava propaganda.
Neuvostoliittolainen vastasi:
– Kiitos lämpimistä sanoista, mutta täytyy sanoa, että teillä on huomattavasti tehokkaampi propaganda.
– Eihän meillä ole propagandaa, hämmästeli amerikkalainen.
– Tismalleen tuota tarkoitin, totesi neuvostoliittolainen.
Kapitalismin ideologinen propaganda on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät pysty edes kuvittelemaan toisenlaista talousjärjestelmää. Vastassamme on yhtä aikaa näkymätön ja ylivoimainen vihollinen.
Mutta mitä voimakkaampi vihollinen, sitä eeppisempi taistelu.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!