Pääkirjoitus – Punamusta Liekki #23/toukokuu 2026
Moni niin oikealla kuin vasemmallakin tuntuu odottavan teknologiasta vastauksia maailmamme ongelmiin. Kauas on tultu työväenliikkeen alkuajoista (1770-1840), jolloin työväen vaatimuksina olivat pääsääntöisesti tehdassysteemistä luopuminen, uuden teknologian hylkääminen ja paluu käsityöläistuotantoon. Tehdastyöstä kieltäydyttiin, tehtaita poltettiin ja höyrykoneita heitettiin jokeen.
Äkkiseltään varhaisten työläisten taktiikka voi kuulostaa takapajuiselta, mutta tosiasiassa heillä oli hyvät syyt toimia kuvatulla tavalla. He eivät sinänsä vastustaneet kehitystä, mutta he pelkäsivät menettävänsä työnsä koneiden yleistyessä. He myös vihasivat koko sydämestään tehtailijoiden vaatimaa työkulttuuria ja kuria: Ennen tehtaiden yleistymistä käsityöläisillä oli melko pitkälti omat työvälineensä hallussaan ja he hallitsivat omaa työaikaansa. Porvarit valittivatkin työmoraalin puutteesta ja kuvailivat, miten käsityöläiset saattoivat juopotella ensin neljä päivää ja tehdä tilatut työt vasta viidentenä.
Tänä päivänä on todettava, että taloudellinen kasvu ja teknologinen kehitys ei ole lunastanut niihin ladattuja emansipatorisia toiveita. Automaation yleistyttyä yleistyi kyllä työttömyys, mutta ei vapaa-aika. Digitalisaation myötä yleistyi lähinnä pahoinvointi. Tekoälyn kehitys hyödyttää tällä hetkellä hyvin kielteisiä teollisuudenaloja, kuten aseteollisuutta.
Usein kuulee väitettävän, että esimerkiksi sosiaalinen media lisää yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia ja siten auttaa myös yhteiskuntakriittisiä toimijoita. Tosiasiassa kehitys on kuitenkin tapahtunut digitaalisia markkinoita dominoivien suuryritysten ehdoilla, luonut kohdennetun mainonnan sekä dis- ja misinformaation virtuaalisen megakoneiston ja nettovaikutukseltaan siten edistänyt kapitalistista maailmanjärjestystä.
Tekoäly vaikuttaa tällä hetkellä voimakkaasti työoloihin eri aloilla – myös muilla tavoin kuin vähentämällä työpaikkoja. Vaikka tekoäly ei tietyllä alalla veisikään töitä, se jo nyt määrittää työn tekemisen puitteita. Esimerkiksi tekoälyn laatimat työvuorolistat kaventavat työntekijöiden autonomiaa ja toimijuutta merkittävällä tavalla. Tekoäly myös muuttaa työn tekemistä kognitiivisesti raskaammaksi: tekoälyn tehdessä osan perustehtävistä ihmisen vastuulle jää paikata sen virheet, jolloin työn älyllinen kuormitus kasvaa.
Näistä näkökulmista tekoälyn symbolinen Merikoskeen heittäminen alkaa kuulostaa varsin vapauttavalta lumpsahdukselta. Jos tapaturma tai vaikkapa sabotaasi tuhoaisi tekoälyn käyttämän datakeskuksen, ei olisi suurtakaan syytä itkuun.
Sillä onko lopultakaan niin huono ajatus vaatia kapitalismin lakkauttamisen lisäksi myös joitakin taka-askeleita teknologiaan?
Työväenliikkeessä esiintyy vieläkin ajattelua, jonka mukaan kapitalismin olisi saavutettava tietty kehityksen taso ennen kuin voidaan siirtyä sosialismiin. Tämä kuitenkin nostaa esiin kysymyksiä. Ensinnäkin, missä on se mystinen maagi, joka päättää, milloin kapitalismi on “riittävän kehittynyt” syrjäytettäväksi? Toisaalta kapitalistisessa järjestelmässä kehitys merkitsee väistämättä kasvua, ja kasvun rajat on ylitetty jo kauan sitten. Miksi tällaista suuntaa olisi perusteltua jatkaa enää hetkeäkään kauemmin?
1880-luvun tuotantomenetelmillä pystyisi tälläkin hetkellä ruokkimaan koko maailman. Vuoden 1917 teollisuusmenetelmillä jäisi jo vähän ylikin. 1950-luvun tuotannolla eläisimme jo hyvin mukavasti, ja 1970-luvun tuotannolla yltäkylläisesti – kysymys on siitä, miten työn hedelmät jaetaan.
Punamusta Liekki toivottaa hyvää työväen juhlaa kaikille!
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!