Reportaasi – Punamusta Liekki #26/marraskuu 2026
Kirjoittaja: Syd K.
Käännös: Tuomas Kuusniemi
Ennen kuin muutin Suomeen asuin USA:n Oregonissa, kaupungissa nimeltä Eugene. Paikallinen punk-kollektiivi, RAD (Radical Alternative Development, suom. Vaihtoehtoinen Radikaali Kehitys) järjesti keskinäisen avun varainhankintatapahtumia ympäri vuoden, keskiössään taidettaan esittävät paikalliset yhtyeet ja käsityöläiset. Heidän keskinäinen apunsa tukee yhteisön koulutusta, mielenterveyden puolesta puhumista, päihteiden haittojen vähentämistä, ja muuta toimintaa. Heidän työnsä innoittamana tuumasin, että TAIVO:n pitäisi järjestää vastaavia tapahtumia. Näin syntyi Raivosta Ruokaan keväällä 2025.
Oulu näkee nälkää monella tavalla. Mahdollisuuksien, itseilmaisun, yhteisön nälkää. Ruuan nälkää. Päämäärämme on, että Raivosta Ruokaan vastaisi joihinkin niistä ihmisten tarpeista, joita hallitus ei tyydytä. Marginalisoiduimmat meistä ovat tyhjin taskuin ja eristyksissä. Queerina maahanmuuttajana tiedän tämän aivan liian hyvin. Yhdessä kuvittelimme turvallisen ja vastaanottavaisen tilan, jossa voi saada apua ilman vaatimuksia tai tuomitsemista.
Elokuussa 2025 pieni joukko meikäläisiä kyhäsi ärhäkän festivaalin, jossa oli esiintyjiä perheystävällisen osion klassisesta triosta ja popista K-18 iltaohjelman hardcore punkiin ja drag-esitykseen. Vapaaehtoiset järjestivät ja valvoivat toimintaa lapsille ensimmäisen kahden tunnin aikana, ja paikalliset myyjät kauppasivat tuotteitaan koko illan.
Nollan euron budjetilla kokosimme yli 400 euron potin, jolla sitten rahoitimme ruoka-apujakelua pitkin vuotta. Noin joka toinen kuukausi olemme vuokranneet Tuiran Yhteisötilat järjestääksemme pop-up ruokajakelua, jossa tarjoamme lämmintä ruokaa yhteisölle ilmaiseksi. Tiimimme on pieni, mutta toivon mukaan kasvaessamme voimme järjestää näitä tapahtumia useammin.
Oulu näkee itseilmaisun nälkää. Ja Oulu on nääntynyt queer-tilojen suhteen. Ainoan homobaarin omistaa ahdasmielinen kiihkoilija ja underground-skeneä ei ole juuri ollenkaan, joten tilanne on vakava. Queer-voittoinen tiimimme oli yksimielinen: tämän vuoden varainkeruutapahtuman teema tulisi olla drag.
Rekrytoimme neljän drag-esiintyjän setin tuolle illalle, ja heidän jälkeensä DJ:n pyörittämään tanssibileitä. Ensimmäisen tunnin ajan perheet olivat tervetulleita drag-satutuokioon, jossa Auli Wallaton luki valikoituja lastensatuja pienokaisten iloksi.
Drag-esitykset aloitti SPIT, lihaisa, muunsukupuolinen, itseään ahmiva olento. Seuraavaksi Literally The Devil tarjosi paholaismaista seksikkyyttä, jonka perään saatiin ALTERin muotoaan muuttava, säkenöivä klovni-show. Lopuksi Auli Wallaton antoi kaikkensa sensuellilla akrobatiallaan ja DJ Minna päätti illan uskomattomalla setillä, joka oli pullollaan herkullisen julkeita biisejä. Seuranamme oli myös ihastuttava kokoelma myyjiä kauppaamassa taidetta, käsitöitä ja paljon muuta.
Sinä yönä sali raikasi naurusta. Olin onnesta soikeana nähdessäni, miten ihmiset saivat uusia kavereita, ja palaute oli yksimielistä: tämä oli hyvin queer ja vastaanottavainen tila, joka oli ollut ilo ihmisille löytää.
Tiimin jäsen ja illan juontaja Dahlia Klemm totesi näin:
“Raivosta ruokaan on yhteisöprojekti. On mahtavaa kuulla kommentteja kuinka turvalliseksi ja nähdyksi moni koki itsensä, kuinka tapahtumia toivottiin lisää ja puhuttiin queer-yhteisöllisyydestä.
Yhteisö on myös koko ruoka-avun pointti, monella tapaa.
Yksi toveri mietti, kuinka ei tee muka tarpeeksi, kun ei mennyt seuraavana päivänä huutamaan sinimustille jotka kokoontuivat rotuaarille telttatapahtumaan. Mutta jokaisen pitää muistaa, että tämä on juuri sitä, yhteisönrakentamista, joka onnistuessaan estäisi jopa niiden ihmisten päätymisen sinne sinimustiin. Eikä kenenkään tarvitsisi lähteä huutamaan niiden teltalle.
Raivosta Ruokaan -projektin tavoitteena onkin ruuan tarjoamisen lisäksi ihmiskohtaamiset ylipäätään. Että kaikilla on mahdollista kohdata erilaisia elämiä ruuan ääressä, jäädä juttelemaan. Yhteisön rakentaminen on vastaiskua syrjäytymiselle, vihan patoutumiselle, eikä yksilö lähtisi hakemaan ratkaisuja äärioikeistolaisista liikkeistä, jotka usein hyväksikäyttää näitä syrjäytymisen tunteita.
Elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa, ja yksinäisyys ja syrjäytyminen on sen selkeitä seurauksia. Me tarvitaan jokainen lisää hoivaa ja huolenpitoa, nähdyksi tulemista. Me ei voida sen antaa jatkua, että ihminen antaa epätoivossaan äärioikeiston manipuloida häntä. Muutos tapahtuu monella tasolla, ja yhteisöllisyys onnistuessaan turvaa monia muutoksia.
Tulkaa syömään, jääkää juttelemaan. Ota vastaan apua, tarjoa apua, pyydä apua. Don’t be a stranger!”
Oulu näkee nälkää, mutta sen ei ole pakko. Et ehkä voi ratkaista maailman kaikkia ongelmia, mutta ihan kuka tahansa voi tuoda muutosta yhteisöönsä. Uskon sinuun.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!