Uutinen – Punamusta Liekki #14/toukokuu 2025
Kirjoittaja: Oskari Haapsamo
Anu Kolmonen vieraili Kirjakahvila Tanssivassa Emmassa maaliskuussa. Vierailu keskittyi Kolmosen uusimman teoksen, Taapelitaivaan sekä tekeillä olevan uuden kirjan teemoihin. Kirjailijan haastattelussa ja yleisökeskustelussa esiin nousi erityisesti työttömien ja sairaiden kohtaama institutionaalinen väkivalta.
Kirjakahvila Tanssivassa Emmassa maaliskuussa vieraillut kirjailija Anu Kolmonen tunnetaan yhteiskunnallisesti syrjään jääneiden elämän ja todellisuuden teräväkatseisena kuvaajana ja hän tietää, mistä puhuu. Työttömänä, pitkäaikaissairaana köyhänä Kolmonen kokee katsovansa ilmiöitä sisältä päin.
– Juuri tänne tullessa luin Kelalta tilaamaani 29 liuskaa potilasasiakirjamerkintöjä.
Toisaalta Kolmonen on todistanut instituutioiden jäykkää ja ennakkoluuloista toimintaa myös palkkatyöläisen asemasta käsin. Valmistuttuaan kasvatuspsykologiksi hän työllistyi kehittämään työttömien itseraportointiin perustuvaa järjestelmää BusinessOululle. Kolmonen muistelee silloisten pomojensa käsityksiä.
– Koitettiin olla edistyksellisiä, mutta asiantuntijat olivat aivan ihmeissään, että työttömätkö itse osaisivat arvioida omaa työkykyään.
Tähän kommenttiin tiivistyykin Kolmosen kuvaama viranomaisten asenne työttömiä kohtaan. Kolmosen mukaan Kelassa ihmiset jaetaan kahteen kastiin: niihin, joilla on työ ja niihin, joilla ei. Pahnan pohjimmaiksiksi kuuluvat “työttömät läskit”. Tällaisen leiman Kolmonen kuvaa itsekin saaneensa.
Erityisesti työttömien asioista päättävät asiantuntijat ja valta ja itsemääräämisoikeus anastetaan päätösten kohteilta itseltään. Kun potilasasiakirjamerkinnät ja lausunnot pomppivat asiantuntijalta toiselle, asioita yksinkertaistetaan, olennaista tietoa menetetään ja lopulta viranomaiset voivat tehdä keskenään ristiriitaisia, mutta ihmisen kannalta äärimmäisen merkittäviä päätöksiä. Työttömien yhteiskunnallinen asema puolestaan ei Kolmosen mukaan kiinnosta mitään poliittista tahoa.
Kolmonen muistuttaa työttömyyden hoidon yhteiskunnallisten juurten olevan irtolaisuuden hallinnassa, vaivaistaloissa ja pakkotyössä. Hän uskoo rakenteisiin pesiytyneen, osin tiedostetun, osin tiedostamattoman väkivallan siirtyneen myös nykypäivään.
Yleisökeskustelussa pohdittiin yhteiskunnallisen identiteetin määräytymistä työn tai sen puutteen kautta ja toisaalta yhteiskunnan valtaa määritellä, mitä työ on. Esimerkkinä nostettiin Punamustan Liekin maaliskuun numerossa esitelty Unkarin neuvostotasavallan perustuslaki, jossa työn määritelmä on Kelan ja työeläkelaitosten määritelmää olennaisesti laveampi.
Taapelitaivas kertoo menneestä maailmasta
Kirjailijan tuoreimmassa teoksessa, Taapelitaivaassa, seurataan työläisnaisten asemaa 1900-luvun Kemissä, Kemiyhtiön tehtaan varjossa. Teos ei ole autofiktiivinen, mutta siihen on ammennettu paljon Kolmosen omasta ja suvun historiasta. Työväenliike ja sen perinteet ja politiikka sekä työväen naisten asema ovat vahvasti esillä romaanissa.
Osaltaan kirja kertoo menneestä maailmasta, jossa ihmiset vielä kohtasivat toisiaan. Kolmosen mukaan yhteiskunnan intresseissä on pitää ihmiset erillään, sillä joukossa on voimaa ja tässä asiassa yhteiskunta on niskan päällä. Kirjakahvila Emmassa Kolmonen pohti työväenluokan muuttunutta identiteettiä ja työväenliikkeen heikentynyttä asemaa.
– Onko kyseessä periksi antaminen? Kun kaikki voimavarat menevät selviytymiseen, jaksaako kukaan enää taistella paremman yhteiskunnan puolesta?
Kolmonen kirjoittaa vaikuttaakseen
Kolmonen kirjoittaa vaikuttaakseen, vaikka tunnistaakin lyyrisen proosan olevan hidas keino. Hän avaa käsitystään siitä, kuinka kaunokirjallisuuden henkilöhahmojen tunteisiin samaistumisen kautta lukija voi saada uusia oivalluksia.
– Kun tunne herää lukijassa, lukija tekee tulkinnan. Tällöin ymmärrys lähtee lukijasta itsestään eikä tule jostain ulkopuolelta ja ymmärrys ja empatia lisääntyy.
Työttömille Kolmonen kertoo rohkaisuksi ajatuksensa, jotka auttavat häntä itseään jaksamaan.
– Olen olemassa ja riittää, siinä on tarpeeksi oikeutusta. Häpeä ei ole yksilön vaan yhteiskunnan. Vaikka tuntuisi siltä, että on yksin asioiden kanssa, se ei ole totuus, meitä on paljon!
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!