Uutinen – Punamusta Liekki #17/lokakuu 2025
Kirjoittajat: Mirjami Rautio, Árpád Kovács
Kirjakahvila Tanssivan Emman lämpöön kokoontui sateisena syyskuun iltamyöhänä oululaisia kurdeja ja kurdien vapaustaistelun tukijoita. He olivat tulleet kuulemaan Suomessa kiertueella olevia kurdivaikuttajia, jotka avasivat rauhanprosessin kysymyksiä.
Tilaisuuden aluksi pidettiin hiljainen hetki vapaustaistelun marttyyreille. Sen jälkeen HDP-puolueen entinen kansanedustaja Sibel Yiğitalp ja kurdipoliitikko Firat Acar kertoivat keväällä käynnistyneen rauhanprosessin vaatimuksista ja näkymistä.
Päätös uuteen rauhanprosessiin ryhtymisestä ei ollut yksin PKK:n johtaja Abdullah Öcalanin. PKK:n, HDP:n ja muiden kurdiryhmittymien edustajat viettivät hänen kanssaan 27 päivää Imralin vankilassa, ja prosessi alkoi sen tuloksena. Yllättäen myös Irakin Kurdistanin autoritäärisinä johtajina tunnetut Barzanit osoittivat tukensa prosessille, vieraat taustoittivat.
Rauhanprosessin ensimmäisenä askeleena PKK poltti symbolisena eleenä kolmekymmentä asetta. Sen jälkeen koottiin kaikkien puolueiden ja ryhmittymien komissio, jonka käymät neuvottelut Turkin kanssa ovat parhaillaan meneillään.
“Jos nämä toteutuvat, sota loppuu”
Kurdit edellyttävät perustuslaillisia oikeuksia ja poliittisten vankien vapauttamista. Jos nämä vaatimukset toteutuvat, sota loppuu, vierailijat kertovat.
Kurdien vaatimusten keskiössä ovat kurdin kielen ja kulttuurin asema sekä oikeus päättää omista asioista. Kaikki yksityiskohdat neuvotteluista Turkin kanssa eivät vielä ole julkisia. Tällä hetkellä tiedetään, että ne sisältävät tietyt periaatteet, josta kurdien itsehallinto ja poliittisten ja mielipidevankien vapauttaminen ovat keskeisimpiä. Itsehallinto tarkoittaisi sitä, että tällä hetkellä kurdienemmistöisillä alueilla valtaa käyttävät, Turkin valtion asettamat kuvernöörit korvattaisiin vaaleilla valituilla kaupunki- ja aluejohtajilla. Kurdialueiden johtajuudessa sovellettaisiin jaetun johtajuuden periaatetta, jossa johtajana toimii aina kaksi: nainen ja mies. Esimerkiksi kurdipuolue HDP pyrkii jo nyt soveltamaan tätä periaatetta, vaikka se onkin Turkissa vaikeaa. Vaatimus Turkin perustuslain muuttamisesta sisältää myös sen, että presidentin rinnalle valittaisiin varapresidentit ainakin kurdien ja alaviittien piiristä.
Lisäksi kurdit vaativat 30 000 poliittisen vangin vapauttamista.
Neuvottelujen tulosten pitäisi alkaa vähitellen näkyä, viimeistään ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä Turkki ei valitettavasti kuitenkaan ole osoittanut kovin suurta aktiivisuutta neuvottelujen edistämiseksi. Turkin asenteesta puhuu paljon esimerkiksi se, että PKK-vankien vapauttamisen edellytykseksi asetetaan edelleen julkisen katumuksen osoittaminen, eikä suurin osa poliittisista vangeista aio suostua siihen. Jotain on toki saavutettukin, ja pelkästään neuvottelujen olemassaolo on iso edistysaskel.
Demokraattisten ja antidemokraattisten voimien välinen taistelu
Vierailijat valottivat, että Lähi-idässä eri toimijoiden takana vaikuttavat vahvasti suurvallat, jotka vetelevät naruja omien intressiensä mukaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurvallat jakoivat alueita kuin viivottimella, ja sen repivät jäljet nähdään edelleen. Sodat ja levottomuudet ovat jokapäiväisiä, ja Lähi-itää pidetään ongelmien tyyssijana. Edelleenkään suurvallat eivät toimi alueen parhaaksi. Tästä hyvä esimerkki on, että USA nosti Syyrian presidentiksi entisen islamistiterroristin.
Myös EU ja Nato hämmentävät Lähi-idässä, ja EU käyttää jatkuvasti Turkkia välineenä maahanmuuton hillitsemiseksi. EU ei halua maahanmuuttajia, mutta silti on mukana lietsomassa levottomuutta alueella. Ylipäätään globaali valta on kaksinaamaista: puhutaan rauhasta, mutta asekauppa käy kiivaana.
Vierailijat näkevät, että yksi keskeinen syy kurdien vapaustaistelun tukahduttamispyrkimyksille on se, että kurdiliike on vahvistanut naisten asemaa ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Tämä koetaan pelottavana, koska se uhkaa kapitalistisia ja patriarkaalisia valtarakenteita. Islamistisen al-Julanin valinnassa Syyrian presidentiksi onkin kyse myös naisten oikeuksien vastaisista pyrkimyksistä. Naisten vallankumous etenee näistä vaikeuksista huolimatta hyvin, mutta tarvitsee edelleen tukea.
Vierailijat teroittavat, että kamppailussa ei ole kyse vain kurdeista. Kysymys on demokraattisten ja antidemokraattisten voimien, hyvän ja pahan välisestä globaalisesta taistelusta. Pienet kansat ja ryhmittymät Lähi-idän alueella ovat enenevässä määrin heräämässä taisteluun oikeuksiensa puolesta. He ovat rohkaistuneet kurdien taistelusta ISISiä vastaan. Horisontissa häämöttää yhteinen kamppailu paremmasta tulevaisuudesta.
Sata asetta tilalle
Yleisöstä oltiin huolissaan, mitä aseista luopuminen merkitsee kapitalismin ja imperialismin vastaiselle taistelulle. “Poltimme 30 asetta. Mutta tarvittaessa on sata tilalle. Emme luovuta fasismille”, vierailija lataa ja saa yleisöltä spontaanit aplodit.
Vieraiden mukaan aseiden polttaminen oli viesti siitä, että demokraattinen rauhanprosessi otetaan vakavasti. Samalla se sisälsi vakavan viestin myös kurdiyhteisölle: kamppailua ei voi ulkoistaa pelkästään PKK-sissien hoidettavaksi, vaan se on yhteinen. Sitä on käytävä moninaisin keinoin ja jokaisella on siinä tehtävä.
Lopuksi vierailijat kiittivät suomalaisia antifasisteja siitä, että he ovat mukana kapitalismin ja imperialismin vastaisessa liikkeessä. “Taistelu koskee meitä kaikkia”, vierailijat toteavat.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!