Uutisartikkeli – Punamusta Liekki #23/toukokuu 2026
Kirjoittaja: Oskari Haapsamo
Kirjakahvila Tanssivassa Emmassa kuultiin tutkija Pekka Visurin luento kylmän sodan jälkeisestä Euroopan näyttämön geopolitiikasta maanantaina 20. huhtikuuta. Aiemmin instituutioiden palveluksessa ja sittemmin itsenäisenä tutkijana toimineen Visurin luento keskittyi avaamaan Ukrainan kriisin historiallisia taustoja, kehitystä, nykytilannetta sekä mahdollisia tulevia kehityskulkuja. Luennossa ja yleisökeskustelussa pohdittiin myös, mitä Ukrainan ja Iranin sodat kertovat ajankohtaisesta geopoliittisesta tilanteesta ja mitä ne implikoivat tulevaisuuden kannalta.
Krimin niemimaan ja Donbasin alueen herkkä asema on Visurin mukaan ollut nähtävillä pitkään. Presidentti Mauno Koiviston laajoja arkistoja tutkimuksessaan hyödyntäneen Visurin mukaan Mihail Gorbatšov ja Saksan silloinen liittokansleri Helmut Kohl arvioivat vuonna 1992, että Krim ja Donbas irtautuvat Ukrainasta, jos Ukraina etääntyy Venäjästä eroamalla entisten neuvostotasavaltojen liitto IVY:stä.
Jakautunut Ukraina
Itäisen Ukrainan asemaa ei Visurin mukaan voi ymmärtää ilman, että ymmärtää Ukrainan olevan jakautunut itä-länsisuunnassa. Jaon juuria voi hakea kaukaakin historiasta: ennen ensimmäistä maailmansotaa läntinen Ukraina kuului Puolaan ja sittemmin Itävalta-Unkarin keisarikuntaan, itäinen Osmanien valtakuntaan. Sittemmin ero on näyttäytynyt niin kielessä kuin taloudellisissa suhteissakin, jotka itäisessä Ukrainassa ovat olleet kallellaan Neuvostoliittoon ja sittemmin pitkään myös Venäjään. 2010-luvulle tultaessa Länsi-Ukrainan poliittista ilmapiiriä puolestaan luonnehti EU-myönteisyys ja kielipoliittisesti Ukrainan kielen aseman korostaminen.
Visurin mukaan tätä jakoa ei huomioitu itsenäistyneen Ukrainan valtiosäännössä eikä myöhemmässä Euroopan Unionin Ukraina-politiikassa.
Itsenäistymispyrkimyksiä Krimin niemimaalla ja Donbasin alueella nähtiin ensimmäisen kerran heti Ukrainan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1992 ja seuraavan kerran vuonna 2014. Merkittävän taustasyyn konfliktin uudelle leimahtamiselle Visuri näkee EU:n epäonnistuneessa Ukrainan-politiikassa.
EU:n poliittinen epäonnistuminen Ukrainassa
2000-luvun aikana Venäjän talous oli Ukrainaa paremmin toipunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä uusliberaalista uudelleenjaosta, jossa varallisuutta ja valtaa jaettiin oligarkeille.
Vuonna 2013 Euroopan Unioni tarjosi kehnossa taloustilanteessa kärvistelleelle Ukrainalle assosiaatiosopimusta. Talouden heikkoa tilaa ja maan itä-länsisuuntaista polarisaatiota ei kuitenkaan sopimusta laadittaessa huomioitu, ja Visurin mukaan sopimuksen konkreettiset hyödyt Ukrainalle olivat jäämässä vähäisiksi: käytännössä EU tarjosi lähinnä lämmintä kättä. Venäjä sen sijaan tarjosi Ukrainalle talouden hätäapupakettia ja subventoitua energiaa eikä EU:n tavoin edellyttänyt oikeusvaltioperiaatteisiin sitoutumista. EU:n assosiaatiosopimus puolestaan olisi edellyttänyt myös uusliberaalien periaatteiden mukaista energiamarkkinoiden vapauttamista.
Visurin mukaan Ukrainan silloinen hallitus ei uskaltanut hyväksyä EU:n sopimusta, mikä johti Länsi-Ukrainasta ponnistaneeseen hallituksen vastaisen kansaliikkeen nousuun.
Rauhanomaisena alkanut kansanliike keräsi massaa. Maidan-aukion laajat mielenosoitukset vaativat ensimmäiset uhrinsa tammikuussa 2014, ja pian sen jälkeen Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa alkoi konflikti, jonka vaihetta vuoteen 2022 Visuri nimittää sisällissodaksi.
Valta ja propaganda
Yhteiskuntapoliittinen murros voi myös avata ikkunoita pohjalta ylös tapahtuvalle vaikuttamiselle. Mielenkiintoisen esimerkin tästä tarjoaa Maidan-aukiolle ruumiillistuneen protestiliikkeen reaktio EU:n kätilöimään sopimukseen Ukrainan hallituksen ja mielenosoittajien välille: kaksi päivää verilöylyn alkamisen jälkeen sopimuspaperi revittiin aukiolla kameroiden edessä kappaleiksi.
Seuraavana päivänä Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš pakeni Venäjälle. Laajempaa yhteiskunnallista muutosta liike ei kuitenkaan saanut aikaan. 2000-luvun kansanliikkeiden aikaansaamille vallanvaihdoille ominaisesti vanhojen valtakoneistojen ohjaimiin valittiin uudet päättäjät.
Luennossaan Visuri nosti toistuvasti esiin sotapropagandan, joka hänen mukaansa pitkälti perustuu olemassa olevien ennakkoluulojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.
Kansainvälisiin lähteisiin nojaten Visuri väittää, että vuoden 2014 Ukrainan tapahtumista voidaan kertoa kaksi pätevää tarinaa. Itäisessä narratiivissa Itäisen Ukrainan alueelta ponnisti itsenäistymisliike Yhdysvaltojen ja EU:n tukiessa läntisen Ukrainan kapinaliikettä, joka syrjäytti demokraattisesti valitun presidentin. Läntinen narratiivi, jonka mukaan Ukrainan kansa sai tarpeekseen korruptoituneesta ja Venäjän kanssa vehkeilleestä presidentistä, on meille suomenkielisestä mediasta tutumpi.
Toisena esimerkkinä sotapropagandasta Visuri nostaa esiin ajankohtaisen sotilaallisen kilpavarustelun Venäjän ja NATO:n välillä. Jalkaväen määrällä ja asevoimien budjetilla mitattuna NATO (ja jo pelkät Euroopan NATO-maat) ovat Venäjään nähden täysin ylivertaisia. Tästä huolimatta Venäjää pidetään keskustelussa merkittävänä uhkana, paitsi silloin, kun sen uutisoidaan olevan romahtamispisteessä. Se, kumpi puoli otsikoihin nousee, vaihtelee päivästä riippuen.
Suomen mediaan Visuri arvioi propagandaa päätyvän pääasiallisesti isojen kansainvälisten uutistoimistojen kautta. Puhtaita papereita Visuri ei medialle muutenkaan anna. Hänen mukaansa 80-luvulta alkaen media on yhä enenevissä määrin keskittynyt pelotteluun.
Toisaalta propaganda voi myös osua omaan nilkkaan. Pitkällä aikavälillä kehittyneet väärät ennakkoluulot voivat johtaa virhearvioihin poliittisella tasolla, kuten kävi Yhdysvalloille hyökkäyksessä Iraniin 2026.
Muutos geopolitiikan painopisteessä ja sodankäynnissä
Ajankohtaisissa geopoliittisissa kehityskuluissa Visuri hahmottaa kaksi merkittävää linjaa: EU:n heikkenevän roolin ja geopoliittisen painopisteen siirtymisen Pohjois-Atlantilta Aasiaan.
Painopisteen siirtyessä myös Yhdysvallat siirtää huomiotaan enenevässä määrin Amerikkoihin ja Tyynen valtameren ympärysalueille herätellessään henkiin Monroen oppia. Samalla Yhdysvallat jättää Euroopan pärjäilemään lähialueensa muiden valtioiden, kuten Venäjän kanssa.
Painopisteen siirtymistä Visuri havainnollistaa bruttokansantuotteen (BKT) kehityksellä: Siirtomaa-ajan ja teollistumisen jäljiltä Euroopan ja Pohjois-Amerikan BKT oli Aasiaa edellä 1860-luvulta aina noin vuoteen 2005 saakka, jolloin Aasia jälleen saavutti johtoaseman. Osittain tämän seurauksena Yhdysvallat ei voi enää sanella maailman tapahtumia, vaikka sen asema Atlantin alueella onkin edelleen vahva.
Visurin mukaan murroksessa on myös sodankäynti. Ukrainan ja Iranin tapahtumat osoittavat sodankäynnin muuttuneen teolliseksi. Aseiden, kuten droonien valmistukseen tarvittava tietotaito, itse valmistus ja käyttö voivat hajautua eri puolille maailmaa. Toisaalta Visurin mukaan pienten, massatuotettujen lentävien aseiden merkityksen nousua käsiteltiin jo vuosia sitten Yhdysvaltojen asevoimien raporteissa.
Tästä ennakoinnista huolimatta teknologian kehityksen muuttaessa sodankäynnin tapaa Yhdysvaltojen tekninen etumatka kutistuu ja arsenaali vanhentuu.
Sodankäynnin muutos liittyy olennaisesti myös siihen, miten Yhdysvallat on muuttanut sodankäynnin johtamista ja sääntöjä. Visurin mukaan Yhdysvallat on heittänyt asiantuntijuuden romukoppaan ja niittää nyt sen satoa Iranissa. Yhdysvaltojen puolustusministeri Pete Hegsethin taannoista kommenttia, jonka mukaan “Yhdysvallat ei enää taistele typerien voimankäyttösääntöjen kanssa”, Visuri vertaa Nurnbergiin, jossa vastaavaa puhetta pidettiin sotarikoksena. Tätä asennetta heijastelee myös se, kuinka Yhdysvallat yhdessä Israelin kanssa aloitti hyökkäyksensä Iraniin murhaamalla maan korkeimman johtajan.
Tutkija muistuttaa, että turvallisuuspolitiikan tulisi keskittyä sotien ehkäisemiseen jo pelkästään siitä syystä, että on sotien hallitsemista huomattavasti helpompaa.
Visuri antaa ymmärtää, että Euroopan poliittiset tuulet suhteessa Ukrainan tilanteeseen saattavat olla kääntymässä. Euroopan maiden talouskasvu on heikkoa, ja osittain tämä johtuu idänkaupan loppumisesta. Tahtotila sodan loppumiseen vahvistuu ja sodan tukemisen vastainen oppositio kerää kannatusta.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!