Teorianurkka – Punamusta Liekki #23/toukokuu 2026
Punamustan Liekin teorianurkassa käsitellään vallankumoukselliselle teorialle keskeisiä käsitteitä radikaalivasemmiston erilaisten ideologisten perinteiden näkökulmista.
Valtio on marxilaisen määritelmän mukaan ennen kaikkea hallitsevan luokan luokkaherruutta ylläpitävä väline, jonka avulla se alistaa toista luokkaa. Se on tietyllä kehitysasteella olevan yhteiskunnan väistämätön tuote ja todiste siitä, että yhteiskunta on joutunut ratkaisemattomaan ristiriitaan itsensä kanssa ja jakautunut vastakkaiset taloudelliset edut omaaviin luokkiin.
Porvaristo tarvitsee maata, tuotantovälineitä ja työvoimaa tuottaakseen voittoja. Kapitalismin ja nykyisen valtion alkuaikoina näiden puuttuminen saatiin korjattua paikoin hyvin väkivaltaisella alkuperäisen kasautumisen prosessilla, jossa talonpoikaistolta riistettiin heidän omistamansa tuotantovälineet ja maa, ja yhteismaat yksityistettiin. Tämä pakotti omaisuutensa menettäneen talonpoikaiston myymään omaa työvoimaansa omistavalle luokalle, sai aikaan muuttoliikkeen kaupunkeihin ja mahdollisti massatuotannon. Tätä prosessia kutsutaan proletarisaatioksi, ja se on yksi olennaisimmista askelista kapitalismin ja valtiovallan kehityksessä.
Valtiovallan legitimoi sen väkivaltakoneisto, eli ulkoisesta ja sisäisestä järjestyksestä huolehtivat aseistautuneet joukot, kuten armeija ja poliisi, sekä esimerkiksi vankilat. Kuten itse valtio, on sen väkivaltakoneistokin hallitsevan luokan hallussa ja ajaa ensisijaisesti sen etua.
Väkivaltakoneisto ja sen julkinen valta vahvistuvat sitä mukaa kuin valtion sisäiset luokkaristiriidat kärjistyvät ja ristiriidat muiden valtioiden kanssa kasvavat. Näin myös sen ylläpidon kulut kasvavat. Näiden kulujen kattamiseksi tarvitaan työn riistoa, yleensä jonkinlaisen veron muodossa. Tämän riiston ja luokkaluonteensa takia valtio ja sen väkivaltakoneisto ovat mahti, joka nousee muun yhteiskunnan yläpuolelle ja vieraantuu siitä.
Valtio lakeineen ja niitä tukevine väkivaltakoneistoineen on yhteiskunnan taloudellista perustaa ja tuotantosuhteita ylläpitävän päällysrakenteen konkreettisin osa. Kapitalistinen valtio on kyseisen tuotantomuodon hallitsevan luokan eli porvariston luokkaherruuden työkalu, porvariston diktatuuri. Sen poliittisten instituutioiden ja perustuslain tärkein tehtävä on mahdollistaa yksityisen pääoman valta ja palkkatyön riisto.
Täten kapitalismista ei voi päästä eroon valtion sisäisillä mekanismeilla. Ei riitä, että työväki pääsee valtaan olemassa olevassa valtiossa, vaan sen täytyy murskata koko valtiokoneisto ja syöstä porvaristo vallasta. Tähän se tarvitsee omat aseelliset joukkonsa. Seuraa proletaarinen vallankumous.
Koska valtio on luokkayhteiskunnan väistämätön tuote, on vallankumouksellisen työväen perimmäinen tehtävä edetä sosialismiin – tuotantomuotoon, jossa luokat, ja täten myös edellytykset valtiolle, lakkaavat olemasta. Vallankumouksen täytyy takavarikoida porvaristolta kaikki tuotantovälineet sekä ottaa haltuun kaikki yksityinen maa ja jaettava se. Lisäksi sen on varmistettava, että valta pysyy työväenluokalla, kunnes luokkaerot on lakkautettu kokonaan. Tätä hallitsevaksi luokaksi järjestäytyneen työväen poliittista siirtymävaihetta kutsutaan työväenvaltioksi eli proletariaatin diktatuuriksi.
Jos valtio lakkautetaan ennen luokkayhteiskuntaa, johtaa se marxilaisen näkemyksen mukaan toisilleen vihamielisten luokkien omatoimiseen aseistautumiseen ja taisteluun niiden kesken. Porvaristolla on tässä asetelmassa etulyöntiasema, koska sillä on usein käytössään edellisen valtion myötä kytköksiä, varallisuutta, koulutettuja sotajoukkoja sekä muiden kansallisvaltioiden diplomaattinen ja aseellinen tuki.
Valtio alkaa jo heti proletariaatin diktatuurin myötä siirtämään toimintojaan laajemmalle yhteiskunnalle, eli kuoleutumaan. Kun poliittinen päätöksenteko ja tuotantovälineet ovat työläisten hallussa ja lisäarvon riiston määrä laskee, myös valtiovallan pakkokeinojen tarve vähenee. Valtion perinteiset poliittiset tehtävät voidaan siirtää yhteiskunnan hallinnollisiksi tehtäviksi ja niiden myötä myös parlamentarismi kuoleutuu. Pääoman yksityisomistuksen lakkauttamisen ja entisen omistavan luokan alistamisen myötä proletariaatti lakkauttaa porvariston ja myös itsensä luokkana. Työtä tehdään vielä palkkaa vastaan, mutta raha korvataan kertakäyttöisillä työkupongeilla, joita ei voi pääoman ja rahan lailla kerryttää.
Täysi siirtymä sosialismiin ei kuitenkaan ole mahdollista niin kauan, kun vallankumous pysyy vain yhden, tai jopa muutaman maan sisällä. Kehittyneen finanssi- ja monopolikapitalismin myötä imperialismi on levittäytynyt joka maailmankolkkaan löytääkseen uusia markkinoita, tuotantovälineitä ja halpaa työvoimaa. Aihe on laaja, ja sitä tullaan käsittelemään omassa teorianurkassaan, mutta olennaista on, että kapitalismista on kehityksen myötä tullut kiistattomasti maailmanlaajuinen talousjärjestelmä. Kyse ei ole enää pelkästään yhden maan sisäisestä luokkaristiriidasta, vaan maailmanlaajuisen pääoman ja työväen luokkasodasta.
Proletariaatin diktatuurin on pakko vallankumoustaan suojellakseen pitää yllä sotajoukkoja, joiden pystyssä pitäminen puolestaan vaatii lisäarvon keräämistä työläisiltä ja johtaa välttämättä vieraantumiseen yhteiskunnasta. Samalla lailla kuin porvarillisen diktatuurin valtiokoneisto vahvistuu luokkaristiriitojen kärjistyessä, käy sama proletariaatin diktatuurille globaalien ristiriitojen myötä. Valtion lopullinen kuoleutuminen ja täysi kehitys sosialismiin ja siitä kommunismiin vaatii siis lopulta vallankumouksen leviämistä ja koko maailmanlaajuisen kapitalismin murskaamista.
Luettavaa:
- Karl Marx: Gothan ohjelman arvostelua (1875)
- Friedrich Engels: Anti-Dühring (1878)
- Friedrich Engels: Perheen, yksityisomistuksen ja valtion alkuperä (1884)
- V.I. Lenin: Valtio ja vallankumous (1917)
Huhtikuun numerossa käsiteltiin valtiota anarkistisen teorian valossa.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!