Mielivallaton – Punamusta Liekki #24/kesäkuu 2026
Mielivallaton-kolumnipalstalla Jiko Kylén tutkii vasemmistolaisen liikkeen heikkoja kohtia ja piileviä mahdollisuuksia tavoitteenaan kumouksellisen potentiaalin kahleita purkavan itsekritiikin vaaliminen.
Naiseuden muokkaamisen ja rakentamisen trendit kasvavat yhä suuremmaksi ja näkyvämmäksi bisnekseksi käsi kädessä kapitalismia ylläpitävän liberaalifeminismin kanssa. Naiseuden kanavoinnin kategoriat samaan aikaan lisääntyvät ja kaventuvat tarjoten itsekontrollointiohjeiden kokoelmia, joista jokaiselle löytyy omiin tarpeisiin sopivat mahdottomat mallit tavoiteltaviksi. Sosiaalisen median ulkonäkötrendit on helppo huomata kaupalliseksi huijaukseksi. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu jokapäiväisestä näkymättömiin jäävästä sukupuolityöstä.
Sukupuolijärjestelmä rakentuu yksilöiden sukupuolityöstä
Sukupuoli kokonaisuudessaan voidaan ymmärtää työn muotona. Mieskeskeisessä yhteiskunnassamme on vain yksi sukupuoli, ja kaikki muu on ponnistelua vaativaa erottautumista siitä. Kaikki sukupuolet ovat jatkuvista teoista koostuvaa käytäntöä, mutta ei-maskuliinisten toiseutettujen sukupuolten tekeminen on vaikeampaa, kontrolloidumpaa ja siten näkyvämpää. Maskuliininen ja feminiininen sukupuolityö tuottavat toisensa kieltojen kautta – maskuliinista on olla toimimatta feminiinisesti ja feminiinistä on olla toimimatta maskuliinisesti. Käyttäytymisen, ulkonäön ja vuorovaikutuksen normit vaativat jatkuvaa sukupuolen tuottamista. Esimerkiksi miehille sallittua huolettomuutta ja välinpitämättömyyttä niin käyttäytymisessä kuin ulkonäössä paheksutaan naisten kohdalla itsensä laiminlyömisenä tai vastuuttomuutena. Samalla maskuliininen ulkonäkö on naisilla hyväksyttyä (ja seksualisoitua), kun taas feminiininen ulkonäkö on miehiltä niin kiellettyä, että jopa tietyn vaatekappaleen käyttäminen riittää naurunalaiseksi tekemiseen johtaen pahimmillaan väkivallan uhkaan. Alemman, toisen sukupuolen ilmentäminen on mieskeskeisen yhteiskunnan todellinen uhka.
Sukupuolityö ei pelkisty yksilöiden itseoptimointiin vaan tapahtuu aina vuorovaikutuksessa. Hoiva, huolenpito, järjestelytyö, seksuaalinen ja emotionaalinen työ ovat vain muutama esimerkki naiseutta rakentavista käytännöistä. Feminismiksi brändätyt naiseustrendit keskittyvätkin seksuaalis-romanttisiin suhteisiin ja vallankäyttöön niiden sisällä. Siinä missä tradwife eli perinteisen vaimon trendi toimii vastareaktiona liberaalifeminismille, niin sanottu pimeän feminiinin (dark feminine) trendi kehottaa naisia vaalimaan vallankäyttöä, villeyttä ja rohkeutta hyläten kiltteyden, hoivan ja muiden miellyttämisen. Trendiä markkinoidaan tyrkyttämällä houkuttavilla ja pelottavilla otsikoilla varustettujen videoiden kautta naisille maksullisia oppaita siitä, kuinka saada miehet koukkuun olemalla vaikeasti tavoiteltava ja välinpitämätön. Alistumisen sijaan ihmissuhteiden tarkoitukseksi tulee saada toinen alistumaan. Miehet pysyvät siis edelleen miesten keskiöstä poistamisella brändätyn naiseuden ihanteen keskiössä, kun tavoitteeksi tulee miesten kanssa vuorovaikuttamisesta kieltäytyminen tai ainakin sen tarkka valvonta ja optimointi.
Sukupuolen tuotantoprosessien haltuunotosta sukupuolen lakkauttamiseen
Pimeän feminiinin ihanteeseen liittyvät myös liberaalifeministien kannanotot siitä, miten mahtava maailma olisi, jos naiset ohjaisivat miehiin suuntaamansa ponnistelun sen sijaan uraansa tai niin sanottuun itsensä kehittämiseen. Kapitalismi hyötyy hallintalogiikasta, jossa yksilöiden tehtävä on jatkuvasti valvoa ja parantaa suoriutumistaan tuottavuuden maksimoimiseksi. Autonomian valheelliset narratiivit vakuuttavat henkilökohtaisen menestymisen edustavan taistelua patriarkaattia vastaan. Kyseinen taistelu jää tietysti muiden kuin miesten harteille, ja sukupuolet asetetaan yhä vahvemmin kaksijakoisesti vastakkain. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden rajojen venyttäminen ei riitä patriarkaatin synnyttämien ongelmien poistamiseen. Sukupuolityöstä kieltäytyminenkään ei ole sukupuolittuneessa yhteiskunnassa kasvaneelle mahdollista.
Transviha ja anti-gender -ideologia syntyvät näkyväksi tehdyn ja omaksi otetun sukupuolityön uhasta. Transseksuaalinen marxismi käsittelee sukupuolen tuottavia prosesseja, jotka transitioituminen tekee näkyviksi ja määrittelee uudelleen (Lee, 2021). On vaikeaa kuvitella transitioitumista suurempaa omaehtoista itsensä muuttamisen ja tuottamisen prosessia. Transitioituminen on äärimmäistä toimijuuden omaksi ottamista, koska sukupuoli on syntymästä asti pakotettu ja luonnollisena iskostettu instituutio, jonka rikkominen opitaan mahdottomaksi – siis hyvin samalla tavalla kuin kapitalismi opitaan. Kommunismiin siirtyminen on täten kollektiivista transitioitumista ja sen myötä sukupuolen abolitionismia eli lakkauttamista (Lee, 2021).
Sosialismin rakentaminen vaatii universaalia feminiinisyyttä
Käsitys sukupuolesta työnä tekee näkyväksi sukupuolen pysymättömyyden – ei pelkästään yksilöiden vaan koko sukupuolen tuotantojärjestelmän tasolla. Tällöin voimme tarkastella potentiaalista valtaamme työprosessin subjekteina sekä sukupuolen tuotannon uudelleenjärjestämisen mahdollisuuksia. Abolitionismi ei ole sortavan järjestelmän yhtäkkistä murskaamista vaan sen tarpeettomaksi, tyhjäksi ja lopulta olemattomaksi tekemistä jotain uutta rakentavan (sukupuoli)työn kautta. Ciara Creminin (2021, 2025) sukupuoliabolitionististen teorioiden mukaan kommunistisessa yhteiskunnassa kaikki ihmiset olisivat feminiinisiä, koska feminiinisiksi määritellyt piirteet edustavat universaalia ihmisyyttä. Sukupuolen lakkauttaminen on siis itse asiassa maskuliinisuuden lakkauttamista, koska kommunistisen yhteiskunnan vaalimat inhimilliset ja elämää ylläpitävät käytännöt, kuten hoiva, välittäminen ja empatia, ovat feminiinisiä (Cremin, 2025). Täten feminiinisyyttä tuottavaa sukupuolityötä voidaan ajatella hyödyllisenä ja rakentavana vallankumoustyönä, kun taas maskuliininen sukupuolityö on luonnollisia taipumuksia vastaan taistelevaa vieraannuttavaa työtä.
Creminin mukaan feminiinisyys on voima, jonka haltuunotto lopulta johtaa maskuliinisuuden kuoleutumiseen. Naiset eivät siis murskaa patriarkaattia kieltäytymällä feminiinisiksi määritellyistä käytännöistä, päin vastoin. Feminiinisyys on levitettävä kaikkien saataville, ja tällainen solidaarinen, jakava työ ilmentää nimenomaan feminiinistä käytäntöä. Maskuliinisuutta ilmentävien ihmisten laiminlyönti tai vihaaminen puolestaan ylläpitää ja tuottaa patriarkaalisia vastakkainasettelun ja alistamisen käytäntöjä. Feminiininen patriarkaattia vastustava kamppailu rakkauden, vastavuoroisuuden ja hoivan puolesta ulottuu kaikkiin sukupuoliin. Sukupuolta ei voida lakkauttaa, jos hylkäämme miehuutta ilmentävät ihmiset. Sen sijaan pyrkimyksenä on kollektiivinen feminiinisyyden vaaliminen. Järjestelmää hienosäätävän sukupuolireformismin sijaan tarvitaan sukupuolivallankumousta – järjestäytynyttä ja strategista taistelua kohti yhteiskuntaa, jonka olosuhteet vaalivat patriarkaattia tarpeettomaksi tekeviä hoivan, vastavuoroisuuden ja autonomian verkkoja.
Lähteet:
- Cremin, C. (2021). The future is feminine: Capitalism and the masculine disorder. Bloomsbury.
- Cremin, C. (2025). The spectral woman: Transfeminity and the abolition of gender. Pluto Press.
- Lee, R. (2021). Judith Butler’s scientific revolution: Foundations for a transsexual Marxism. Teoksessa J.J. Gleeson & E. O’Rourke (Toim.), Transgender Marxism. Pluto Press.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!