Hullujen johtajien pelko tappaa toimijuuden

Oliko meidän vallanpitäjät nyt hulluja, psykopaatteja vai pedofiileja? En enää pysy perässä, kun diagnoosi muuttuu joka päivä. Viime kuukausien vasemmistoilmapiiriä on määrittänyt järkytys pahojen ihmisten turmelemasta maailmasta. Vallanpitäjät, heidän kannattajansa ja oikeastaan koko maailma tuntuu monen mielestä niin sanotusti hullulta ja sairaalta. Toinen toistaan räikeämmät vallan väärinkäytösten ilmentymät toimivat juuri kuten niiden on tarkoitus. Maailma alkaa tuntua niin epätodelliselta ja kaukaiselta, että sen muuttamisesta tulee mahdottomuus. Continue Reading

Sosialismista, tai Kuinka Ylittää Uutiskynnys Teoriapamfletilla

Marraskuun ensimmäisellä viikolla sosialismi sai Suomessa suurimman mediahuomioryöpyn vuosiin. Kohu sai alkunsa sosialistisen nuorisojärjestön, Vasemmistonuorten, sosialistisen työryhmän julkaisemasta sosialistisesta pamfletista. Syytökset vallankumoukseen kiihottamisesta levisivät läpi sosiaalisen median. Tuntuu uskomattomalta, että pienen työryhmän someen julkaisema pamfletti päätyi Iltalehden tietoon ja ylitti uutiskynnyksen. Yllättävää ei kuitenkaan ole se, kuinka kirjoitukset valjastettiin kauhukuvien luomiseen. Moralisoivat väkivaltasyytökset ovat tehokas keino hyvesignalointiin ja nykyjärjestelmässä normalisoidun väkivallan peittämiseen. Continue Reading

Vasemmistolaisuus ei ole kivaa

Vasemmistossa on viime aikoina ilmaistu pyrkimyksiä irtaantua ominaispiirteistämme – häpeästä, syyllisyydestä ja muusta yleisestä ankeudesta. Pontus Purokurun lanseeraama vasemmistoveron käsite on saanut ihmiset jakamaan kokemuksiaan vasemmistolaisuuden rajoittavuudesta ja epämukavuudesta, mutta monet ovat myös torjuneet ajatuksen ja kertoneet kokevansa vasemmistolaisuuden vain kivana ja helppona. Molemmissa tapauksissa vasemmistolaisuuden ydin – kamppailu vallitsevaa järjestelmää vastaan – on kadotettu. Continue Reading

Meillä ei ole muuta menetettävää kuin diagnoosimme

Mielisairaudesta kehityshäiriöksi, häiriöstä henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi, supervoimaksi, itsemäärittelyn työkaluksi. Itsensä esitteleminen psykiatrisilla diagnooseilla on yhä tavallisempaa. Ihmiset asemoituvat ylpeydellä ja avoimesti autistiksi, ADHD- tai OCD-piirteiseksi tai “nepsyksi” ilmaisten, että kyseessä on olennainen osa heidän minuuttaan, samanlainen tai jopa tärkeämpi piirre kuin vaikkapa sukupuoli tai ikä. Sorron työkaluiksi alun perin rakennetut lokerot valtavirtaistuvat omistetuiksi identiteeteiksi – tai hyväksynnän saamisen keinoiksi. Continue Reading