Monkeriaan mietteitä – Punamusta Liekki #17/lokakuu 2025
Monkeriaan mietteitä -palstalla Oskari Haapsamo ruotii paikallista kulttuuritarjontaa tavoitteenaan kannustaa lukijoita yhteiskuntakriittiseen reflektioon.
Näyttelyarvio
Langat
Ellen Eurenius Hallgren
06.09.2025 – 26.10.2025
Photo North – Pohjoinen valokuvakeskus, Kulttuuritalo Valve, Oulu
Ellen Laurenius Hallgrenin näyttelyssä Pohjoisen valokuvakeskuksen osin katutason alla sijaitsevat holvit muuttuvat hajoavien muistojen ja havaintojen arkistoksi. Langat on postmodernin sirpaloitumisen monumentti, joka kehottaa ottamaan askeleen etäämmälle ja tarkastelemaan, kuinka kaaoksen keskeltä nousee esiin käsitettävää.
Langat-näyttelyn teosten kuvamateriaali on peräisin taiteilijan puhelimen kuvagalleriasta, uutiskuvista, taiteilijan perheen ja tuntemattomien kotialbumeista, päälle maalatuista lääketieteellisistä teoksista ja internetvideoiden glitcheistä otetuista kuvankaappauksista. Julkinen ja yksityinen, taiteilijan omat, tuntemattomien ja yhteiskunnallisesti jaetut muistot sekoittuvat saaden alati uusia muotoja kieppuvassa kakofoniassa.
Galleriassa ei nähdä yhtään tavanomaista, kokonaista valokuvaa. Materiaali limittyy, muistoista puuttuu palasia, muistot ovat palasia. Muutamia valokuvia on painettu läpinäkyville kalvoille, joiden läpi heijastuva valo heittää seinälle vääristyneitä projektioita. Loput teokset ovat langoilla kokoon kursittuja käsitekarttojen negaatioita, joissa viivat ensi vilkaisulla yhdistämisen ja kokoamisen sijaan erottavat ja sekoittavat.
Osassa teoksista nähdään suoria ompeleita, jotka tuovat mieleen piikkilangan ja maantieteellisten karttojen kolonialistiset, luonnottomat rajat. Suorat viivat ovat väkivaltaisia pakottaessaan loputtoman monimutkaista sosiaalista todellisuutta pelkistettyihin lokeroihin.
Esillepano on erittäin onnistunutta. Näyttelyn edetessä teosten sisäinen koheesio vähenee entisestään ja neuroottinen fragmentaatio lisääntyy. Suorat viivat alkavat pehmentyä, kaareutua. Teokset muuntuvat geometrisiksi mosaiikeiksi ja mikrotasolla mosaiikin paloista alkaa erottua tuttuja piirteitä; aiemmissa teoksissa esiteltyjä palasia on leikelty uuteen muotoon. Tuttuja yksityiskohtia tarkastellessa kokonaisuus kuitenkin hämärtyy. Kokonaisuutta tarkastellessa yksityiskohdat puolestaan menettävät merkitystään.
Ahdistus yhteiskuntaa määrittävänä ilmiönä saa konkreettisen muodon Hallgrenin näyttelyssä. Taustalla häilyvä lääketieteellinen kuvasto korostaa neuroottisuutta, johon mieli saattaa eksyä yrittäessään saada selkoa fragmentoituneesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta.
Näyttelyn viimeiset teokset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden katharsikseen. Jos pyörteilevän kollaasin yksityiskohtiin uskaltaa olla takertumatta, jos katseen vapauttaa seuraamaan sekamelskan linjoja, alkaa kaoottinen kokonaisuus ottaa hahmoa.
Sirpaloituminen on tuttu ilmiö vasemmistoaktivismin kentältä. Yhteen asiaan keskittyviä liikkeitä on lukuisia. Jotta maailmaa voi muuttaa, on taustalla kuitenkin aina oltava ymmärrys yksittäisiä sirpaleita laajemmasta kuvasta ja viitekehys, josta käsin käsittää sitä. Sairautta ei voi parantaa ilman diagnoosia. Palestiinalaisten puolustaminen, metsähakkuiden tai kulttuurialan leikkausten vastustaminen ovat tietysti kaikki kunnioitettavia, tarpeellisia pyrkimyksiä. Joskus monikriisistä ahdistunut mieli kuitenkin keskittyy yksittäisiin ilmiöihin, unohtaa ottaa askeleen kauemmas ja analysoida sirpaleiden taustalla piilottelevia tekijöitä. Tällöin vaarana on juosta loputtomiin sammuttamassa yksittäisiä paloja ja unohtaa, että ne kaikki syttyvät samoista kipinöistä.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!