Teorianurkka – Punamusta Liekki #17/lokakuu 2025
Punamustan Liekin teorianurkassa käsitellään vallankumoukselliselle teorialle keskeisiä käsitteitä radikaalivasemmiston erilaisten ideologisten perinteiden näkökulmista.
Suorana jatkona edellisen numeron teorianurkalle jatkamme vielä tavaran parissa. Tällä kertaa opimme, missä piilee hyöty tavaran tuottamisesta varta vasten sen vaihtoa varten. Vastauksesta paljastuu kapitalistisen talousjärjestelmän ydin ja myös sen keskeisin ristiriita. Jo pelkästään jutun nimestä voi päätellä, että pieneen tekstiin on sullottu paljon teoriaa. Siksi on erityisen suositeltavaa perehtyä tähän kaikkeen tarkemmin lukemalla lopussa listattua kirjallisuutta.
Tavarat eivät voi itse mennä markkinoille, eivätkä itse vaihtaa itseänsä. Niinpä tavaran omistajat ovat vaihdantaprosessille välttämättömiä. Vaihtokaupassa prosessin molemmat osapuolet suostuvat ottamaan tavaran toiselta ja antamaan vastineeksi omansa. He siis tunnistavat toisensa tavaranomistajina.
Kaupankäyntiä helpottaa huomattavasti erikoinen tavaran muoto, jonka tarkoituksena on toimia muun tavaran arvon mittarina sekä tavaran kiertokulkuvälineenä. Kyseessä on raha.
Kiertokulkuvälineenä raha mahdollistaa hyödyketuotannon – käyttöarvon tuotannon vaihtoa varten – jonka perusmuotoa voi kuvailla kaavalla T – R – T, tavara – raha – tavara. Kaavassa omistaja vaihtaa tavaraa, jota hänellä on mutta jota hän ei tarvitse, rahaksi. Sen jälkeen hän vaihtaa rahan tavaraksi, jota tarvitsee. Esimerkiksi leipuri, joka myy leipää ja ostaa saamallaan rahalla vaatteita, toimii kyseisen kaavan mukaisesti.
Kaava T-R-T oli ennen kapitalismin syntyä vallitseva tavaran kiertokulun ja hyödyketuotannon muoto. Kapitalistisessa talousjärjestelmässä kaava on kuitenkin kääntynyt nurin. Porvari eli pääoman omistaja ostaa ja tuottaa rahallaan tavaraa, ja myy tavaran saadakseen rahaa. Mutta miksi? Jos porvari ostaa sadalla eurolla tavaraa ja myy sen sadalla eurolla pois, hän ei ole hyötynyt koko stuntista millään lailla. Vastaus näkyy kaavasta, joka näyttäytyy muodossa R – T – R’ eli raha – tavara – raha’. Kaavan heittomerkki kuvastaa rahamäärän kasvamista alkuperäisestä. Tätä kutsutaan lisäarvoksi. Porvarit siis käärivät voittoja hyödyketuotannosta, mutta mistä lisäarvo oikein tulee?
Arvo ei suinkaan synny tyhjästä. Kaavassa R – T – R’ on näkymättömänä porvarille elintärkeä tavaran muoto – työvoima – jota palkkatyöläiset myyvät porvarille rahaa vastaan. Työvoima on tavarana ainutlaatuinen, sillä se luo uutta arvoa tuotantoprosessissa. Puuvillasta ja langasta saa työvoiman avulla paidan, jonka arvo on siihen käytettyjä raaka-aineita suurempi.
Saadakseen paidan myynnistä voittoa, porvari ei kuitenkaan voi maksaa työläisellekaikkea hänen tuottamaansa arvoa takaisin. Sen sijaan palkka määräytyy työvoiman vaihtoarvon mukaan, mikä puolestaan määräytyy sen ylläpitämiseen (eli työläisen elossa ja työkykyisenä pitämiseen) tarvittavien kustannusten mukaan. Tuotantoprosessissa syntyvä lisäarvo on siis palkkatyöläisen tekemää kompensoimatonta työtä.
Kirjallisuutta:
- Karl Marx, Palkkatyö ja Pääoma (1849)
- Karl Marx, Pääoma 1 osa (1867)
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!