Mielivallaton – Punamusta Liekki #19/joulukuu 2025
Mielivallaton-kolumnipalstalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jiko Kylén pohtii ihmismieltä kapitalismin kiemuroissa tavoitteenaan vallankumouksellisen toivon ja solidaarisuuden viljeleminen.
Marraskuun ensimmäisellä viikolla sosialismi sai Suomessa suurimman mediahuomioryöpyn vuosiin. Kohu sai alkunsa sosialistisen nuorisojärjestön, Vasemmistonuorten, sosialistisen työryhmän julkaisemasta sosialistisesta pamfletista. Syytökset vallankumoukseen kiihottamisesta levisivät läpi sosiaalisen median. Tuntuu uskomattomalta, että pienen työryhmän someen julkaisema pamfletti päätyi Iltalehden tietoon ja ylitti uutiskynnyksen. Yllättävää ei kuitenkaan ole se, kuinka kirjoitukset valjastettiin kauhukuvien luomiseen. Moralisoivat väkivaltasyytökset ovat tehokas keino hyvesignalointiin ja nykyjärjestelmässä normalisoidun väkivallan peittämiseen.
Sosialismi yhdistettiin tuhoon ja diktatuuriin
Iltalehti uutisoi 4. marraskuuta Sosialismista-nimisestä pamfletista1. Jutussa siteeraattiin pamfletin osioita tuotantovälineiden haltuunotosta, todettiin sosialismin historiassa epäonnistuneen ja pohdittiin, onko Vasemmistonuoret menossa kommunistisempaan suuntaan2. Tuntuu absurdilta, että lähinnä perinteistä Marxia ja Leniniä referoiva teoriapamfletti nousee kohuksi samalla kun totuudenmukainen uutisointi oikeista elämän ja kuoleman kysymyksistä, kuten kansanmurhista, ympäristökriisin kiihtymisestä tai Suomen hallituksen sortopolitiikan seurauksista loistaa poissaolollaan. Sosialistinen pamfletti sai nostetta Demarinuorilta3 ja Kokoomusnuorilta4, jotka kauhistelivat marxilaista retoriikkaa väkivaltaisena, tuhoisana ja diktatuuriin johtavana vaatien niin Vasemmistonuoria kuin Vasemmistoliittoakin irtisanoutumaan vallankumouksellisuudesta. Sittemmin Iltalehden toimittaja juoksi Vasemmistoliiton puheenjohtajan perässä eduskuntatalon käytävällä kommenttia vaatien, johon puheenjohtaja tietysti totesi, että Vasemmistonuorten pamfletista kannattaa kysyä heiltä itseltään5. Myös Vallankumoukselliset kommunistit kyseenalaisti pamfletin sisällön sijaan nuorisojärjestön veljeilyä porvarillisen puolueen kanssa sekä järjestön ja puolueen puheenjohtajien hiljenemistä pamfletista6. Ajatus nuorisojärjestön tai sen ryhmien autonomisuudesta vaikuttaa hämmästyttävän joitain tahoja melkeinpä yhtä paljon kuin niin sanottu vallankumousretoriikka Kokoomusnuoria.
Monet pamflettia somessa ja kommenttipalstoilla kauhistelleet ihmiset eivät selkeästi olleet sitä lukeneet, vaan tyytyivät Kokoomusnuorten ja Iltalehden jakamiin tulkintoihin. Pamfletissa ei nimittäin mainita väkivaltaa tai edes luokkasotaa. Luulisi tietysti olevan itsestään selvää, että valtiolta rahoitusta saavan nuorisojärjestön toiminta on väkivallatonta. Kysymys kuuluu, oliko väkivaltakauhistelu tosissaan kaiken kaikkiaan pelkkää kohunlietsontaa, vai oliko pamfletissa oikeasti jotain yllättävää tai pelottavaa. Iltalehti kyseenalaisti “taisteluretoriikan” hyväksyttävyyttä suomalaisissa kasvaneen sodan pelon ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisaation viitekehyksessä. Kaikki edellämainitut pamfletin kritisoijat käyttivät hyväksi myös radikalisaation pelkoa, rinnastaen rivien välissä äärivasemmistolaisuuden äärioikeistolaisuuteen kehystääkseen oman ideologiansa kultaiseksi keskitieksi. Suurimman säikähdyksen pamfletissa siis aiheutti puhe vallankumouksesta. Tai oikeastaan pelkkä kyseisen sanan mainitseminen. Suuri osa pamfletin sisällöistä, esimerkiksi sukupuolijärjestelmän ja ydinperheen kumoaminen tai globaalien riistosuhteiden purkaminen ei pamfletin kritisoijia kiinnostanut. Ehkä feminismi tai dekolonisaatio eivät pelota ihmisiä tarpeeksi; niitä on vaikeampi valjastaa konkreettisiin uhkakuviin toisin kuin tuotantovälineiden haltuunottoa.
Väkivaltasyytöksiä väkivaltaisen järjestelmän puolustajilta
Syvin pohjanoteeraus olivat Kokoomusnuorten ja Demarinuorten esittämät harhat niin sanotusta “väkivallattomasta” oikeusvaltiosta tai yhteiskunnasta. Tuntuu mahdottomalta ajatella sitä todellisuudesta vieraantumisen tasoa, jolla kapitalistinen yhteiskunta ja valtio näyttäytyy väkivallattomana, oikeudenmukaisena tai demokraattisena. Väkivaltamonopoli, eli poliisi ja armeija, ovat valtion välttämätön elinehto työväenluokan vastarinnan tukahduttamiseksi, yksityisomistuksen ja omistavan luokan aseman suojelemiseksi. Köyhiin, sairaisiin, vammaisiin ja muihin marginalisoituihin ryhmiin kohdistuvaa rakenteellista väkivaltaa on nykyinen hallituksemme jatkuvasti syventämässä. Julmimmalta väkivallalta on tietysti helppo piiloutua etuoikeuksien taakse – emme näe sitä globaalin etelän ympäristön ja ihmisten riistoa, jolla kapitalismia rikkaissa valtioissa ylläpidetään. Väkivallattomuuden väitteet kumpuavat tietoisuuden puutteen sijaan kaiketi nuorten porvaripoliitikkojen taitavuudesta lajissaan (eli valehtelussa), jonka avulla pyritään hyväksikäyttämään massojen puutteellista luokkatietoisuutta.
Missään vaiheessa väkivallattomuuden vaatijat tai julistajat eivät määritelleet, mitä he oikeastaan tarkoittavat väkivallattomuudella. Käsittääkö se henkisen tai verbaalisen väkivallan? Miten väkivaltaisuus poistetaan? Kuinka väkivallattomuuden vaatijat toteuttavat ylistämänsä demokratian ihanteen samalla, kun määrittelevät ylhäältä käsin hyväksyttävät vastarinnan muodot? Väkivallattomuuden vaatimus paljastuu absurdiksi ideaksi viimeistään näiden kysymysten kautta. Vallankumouksellisuus ei ole abstrakti arvo tai ihanne, vaan yhteiskunnan kehityksen tieteellisestä analyysistä loogisena lopputulemana kumpuavaa strategista toimintaa. Seuraavaksi kysymykseksi herää, uskovatko vallankumouksellisuuden kauhistelijat tosissaan siihen, että kapitalistinen järjestelmä ei lähivuosina romahda omaan mahdottomuuteensa? Tietysti porvarit vastustavat viimeiseen saakka luokkatietoisuuden kasvamista proletariaatissa. Kenties oikeisto alkaa olla huolissaan siitä, että yhä isompi osa ihmisistä alkaa menettää uskoaan elämäänsä jatkuvasti kurjistavaan ja luonnontieteellisiä realiteetteja laiminlyövään politiikkaan. Ehkä äänekkäimmät kritisoijat ovat huomanneet, että pamfletissahan on oikeasti kyse massoja hyödyttävästä ideologiasta.
Kohti saavutettavaa sosialismia
Kritiikistä täytyy tietysti pyrkiä oppimaan.. Itse pamfletin kirjoittamiseen osallistuneena jaan Kokoomusnuorten puheenjohtajan huolen siitä, että julkaisussa ei käsitellä vallankumouksen käytännön toteutusta. Heikki Hiilamo Ylen kolumnissaan7 puolestaan toi esiin, että että pamfletti ei erittele 2020-luvun kapitalismin erityispiirteitä, kuten digitalisaatiota ja sosiaalista mediaa. Lisäksi huomionarvoista on, että pamfletti keskittyi nimestään huolimatta ennemminkin kapitalismiin kuin sosialismiin. Tässä pamfletissa pysyttelimme perusasioissa oman analyysin kehittelyn sijaan, mutta on ilahduttavaa nähdä, että jälkimmäisen tarve tunnistetaan. Toisaalta pamflettia on kritisoitu sen vaikeaselkoisuudesta. Osassa vasemmistoa vieraantuminen teoriasta ilmenee pakonomaisena someponnisteluna ja pitkien tekstien periaattellisena vastustamisena. On tärkeää tunnistaa, että helposti sulatettavaksi yksinkertaistettu ja somen logiikoille alistettu teoria on hyvin eri asia kuin saavutettava ja selkokielinen teoria. Nämä samaistamalla sorrutaan usein yleistäviin ja vähätteleviin oletuksiin siitä, millaista tietoa tietyt ryhmät tai ihmiset yleensä voivat tai haluavat sisäistää. Luokkatietoisuuden kasvattamiseksi ei riitä, että rojautamme kasan teoriaa pöydälle – meidän täytyy yhdessä selvitellä, eritellä, palastella ja rakennella ymmärrystämme siitä.
Joka tapauksessa pamfletin räjähdys on edelleen minulle mysteeri. Yhtäältä on positiivista, että sosialismi tällä tavalla kauhistuttaa vallankumouksellisuudellaan, siinä missä esimerkiksi joissain pohjoismaisissa sisarjärjestöissämme se on pitkälti vain synonyymi sosiaalidemokratialle. Ehkä yksinkertainen syy kohulle on Vasemmistonuorten yhteys puolueeseen, joka tuo suuremman kuuliaisuuden vaatimuksen. Ainakin opimme, että sosialismin merkitystä niin historiassa kuin nykyisyydessä on aika avata äänekkäämmin niin järjestöjen sisällä kuin julkisessa keskustelussa. Selvästi sosialistinen teoria kiinnostaa, maaperä luokkatietoisuuden viljelemiselle on yhä hedelmällisempi, ja radikaalivasemmiston tulisi tarttua kuokkaan pikimmiten.
Lähteet
- Vasemmistonuorten sosialistinen työryhmä. (2025). Sosialismista. ↩︎
- Salminen, S. ja Ijäs, J. (4.11.2025). Vasemmistonuoret: Kansan otettava tuotantovälineet pois porvareilta – “Taisteluun”. Iltalehti. ↩︎
- Kangaskolkka, E. (4.11.2025). Demarinuorten Kangaskolkka: “Vaadin Vasemmistoliitolta pesäeroa vallankumousromantiikkaan”. Demarinuoret. ↩︎
- Kirkkala, A. (5.11.2025). Kokoomusnuoret: Sosialismi on tie diktatuuriin. Verkkouutiset. ↩︎
- Kullas, J. (13.11.2025). Kohu sakenee – Minja Koskelan reaktio tallentui videolle. Iltalehti. ↩︎
- Lindell, E. (10.11.2025). Vasemmistonuorten kohupamfletti: Marxismi vai reformismi? Vallankumoukselliset kommunistit. ↩︎
- Hiilamo, H. (23.11.2025). Marx ennusti terävästi, muttei hänkään osannut kuvitella, kuinka juonikasta nykypääoma on. ↩︎
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!