Otettu Punamusta Liekki #6:sta
Kirjoittaja: Aki Alaraatikka
Suomessa puhutaan siitä, kuinka Israel murhaa lapsia NYT. Ampuu aseettomia siviilejä NYT. Estää ruoan- ja vedenjakelun Palestiinaan NYT. Tämä on tietty hyvä juttu, mutta ongelmallinen tällaisessa puheessa on sana ‘nyt’.
On totta, että Israel tekee kaikkea tuota nyt. Mutta sanomalla ‘nyt’ luomme illuusion siitä, että kyseessä olisi poikkeus Israelin toiminnassa. Todellisuudessa Israel on tehnyt tuota kaikkea perustamisestaan asti.
Jos puhumme siitä, että Israel murhaa lapsia ‘nyt’, se antaa valheellisesti ymmärtää, että se mitä Israel tekee palestiinalaisille, olisi jotenkin ohimenevää. Ajattelemme Israelin fasistisen toiminnan olevan ongelma ‘nyt’, ja kunhan vääjäämättä uutisointi aiheesta taas loppuu syystä tai toisesta, me unohdamme Palestiinan kansanmurhan. Haluamme tai emme.
Jos huonosti käy, Palestiinan kansanmurha tulee jatkumaan. Uutisoidaan siitä tai ei. Tässä huonon onnen hypoteettisessa tulevaisuudessa, kun 15 vuoden päästä siitä kirjoitetaan taas etusivuilla, tullaan Suomessa taas käyttämään sanaa ‘nyt’. Et tietenkään sinä lukija. Sinähän muistat, että vuosina 2023-2024 Israel murhasi lapsia.
Mutta entä se 10-vuotias naapurin lapsi, joka ei lue uutisia nyt vuonna 2024? Hän tulee käyttämään sanaa ‘nyt’. Ei vain siksi, että hän ei lue uutisia vuonna 2024, vaan koska me tulemme unohtamaan kansanmurhan ja täten emme kykene välittämään tietoa kansanmurhasta lapsillemme. Ihan kuten tieto kansanmurhasta ei välittynyt meille vuoden -24 aikuisille. Koska emme saaneet perimätietoa kansanmurhasta omilta vanhemmiltamme. Jotka eivät saaneet perimätietoa omilta vanhemmiltaan. Jne.
Israel hyötyy siitä, että puhumme sen harjoittamasta lapsenmurhista kuin se olisi ohimenevää. Koska ohimenevän me unohdamme. Se minkä me unohdamme, käytännössä lakkaa olemasta. Silloinkin kun se jatkuu yhtä armottomana kuin aina.
Korjataksemme aikaisempien sukupolvien virheet meidän pitää muistaa kansanmurha. Vaikka media lopettaa uutisoimasta siitä, me muistamme sen. Muistamme sen suremalla sitä, ettei se ole loppunut vieläkään.
Puolen vuoden tai vuoden päästä kun solmitaan tulitauko, emme erehdy luulemaan huojennuksen halussamme, että se tulitauko tulee johtamaan rauhaan. Sen sijaan toteamme, että tämä tulitauko tuskin johtaa siihen, ja pidämme Palestiinan ajatuksissamme. Niin kauan kuin Israel on olemassa, se uhkaa Palestiinaa.
Puhuessamme mielenosoituksissamme, emme huuda: “Israel murhaa lapsia nyt!”
Huudamme: “Niin kauan kuin Israel on olemassa, se murhaa Palestiinan lapsia!”