Otettu Punamusta Liekki #6:sta
Teksti ja kuvat: Svante Malmström
Riian ensimmäiset anarkistiset kirjamessut järjestettiin 24.-26. toukokuuta. Kansainväliset vieraat Italiasta, Yhdysvalloista, Puolasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Suomesta, Ruotsista, Liettuasta ja Virosta toteuttivat ohjelman, joka sisälsi työpajoja, luentoja, paneelikeskusteluja ja paljon muuta. Paikalla oli 15 eri maista saapunutta kirjakauppaa ja distroa, ja illat vietettiin elävän musiikin ja seurustelun merkeissä.
Kirjamessujen pääsijaintipaikka oli ulkotiloissa syrjäisellä tontilla kaupungin laidalla rannan tuntumassa, jonne oli pystytetty baari, lava ja pieniä viihtyisiä hengailupaikkoja. Tapahtuma oli mukavan tunnelmallinen ja hyvin onnistunut, ja siihen osallistui yli sata ihmistä. Olin siellä pitämässä luentoa yhteiskuntaekologiasta, osallistumassa paneeliin sosiaalisista keskuksista, jossa kerroin kokemuksista Oulun Tanssivasta Emmasta, ja pitämässä distro-pöytää uudelle kirjakaupalle OulUtopialle.
Myöhään sunnuntai-iltana, kun kirjamessut olivat päättymässä, keskustelin muutaman järjestäjän kanssa tapahtumasta. Istahdimme sillan verannalle, samalla kun seuraava bändi aloitti settinsä hieman kauempana olevalla lavalla.
Miten kuvailisitte radikaalivasemmiston tilannetta Latviassa? Miten päädyitte järjestämään kirjamessut Riiassa juuri nyt?
Radikaalivasemmisto on Latviassa nykyään hyvin heikko, itse asiassa lähes olematon. Niin sanottu Edistyspuolue harjoittaa oikeistoliberaalia politiikkaa. Täällä ei ole mitään talonvaltauksia, ei sosiaalikeskuksia eikä juurikaan järjestöjä, jotka voisivat tarjota infrastruktuurin radikaalille järjestäytymiselle. Viimeisen vuoden tai kahden aikana Riiassa on kuitenkin alkanut syntyä liike. Palestiinan tukemiseksi järjestetyt mielenosoitukset ovat olleet tässä tärkeässä roolissa. Ne ovat onnistuneet kokoamaan vasemmistomyönteisiä ihmisiä yhteen. On myös pieni ryhmä, Zapatista Baltica, jonka kanssa olemme järjestäneet elokuvailtoja. Idea anarkistisista kirjamessuista tuli alun perin heiltä, mutta lopulta heidän roolinsa kirjamessujen toteuttamisessa on ollut melko pieni.
Monet meistä suhtautuivat aluksi hieman epäilevästi ajatukseen kirjamessuista, mutta kun tajusimme, että konseptia voitaisiin laajentaa luentoihin, työpajoihin, keikkoihin ja muuhun, huomasimme sen potentiaalin luoda kontakteja ja aloittaa yhteistyötä ryhmien ja yksilöiden kanssa sekä kansainvälisesti että paikallisesti. Halusimme esimerkiksi ottaa mukaan ja politisoida Riian punkkarit, mikä onnistuikin varsin hyvin. Monet paikalliset bändit soittivat messujen iltoina. Kaikkiaan kirjamessujen järjestämisessä on ollut mukana noin 20-25 ihmistä.
Millaisia kohokohtia kirjamessuilla koitte? Mihin olette tyytyväisimpiä?
Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä tulokseen. Vastaanotto ja tuki kansainvälisiltä tovereilta on ollut uskomatonta! On ollut upeaa olla yhteydessä niin moniin ihmisiin. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että onnistuimme luomaan niin hyvän ja ystävällisen ilmapiirin ja että onnistuimme järjestämään ruokaa ja majoituksen kaikille kansainvälisille vieraille. Messujen järjestäminen on myös ollut kollektiivillemme hyvä ryhmäytymiskokemus. Siinä mielessä, että jouduimme tekemään vapaaehtoistyötä, kuten korjaamaan sillan verannan kattoa, jossa istumme juuri nyt.
Mitkä ovat teidän suunnitelmanne tulevaisuudessa?
Välitön pääpainopisteemme on nyt saada Riiassa toimiva sosiaalikeskus käyntiin. Keräämme parhaillaan varoja sitä varten ja etsimme mahdollisia tiloja. Jatkamme myös Palestiinan protesteja ja elokuvailtoja, jotka toivat meidät yhteen. Mietimme myös muita tapoja tavoittaa lisää ihmisiä. Ehkä yritämme kirjoittaa enemmän, aloittaa podcastin tai jotain muuta. Haluamme tehdä asioita, jotka luovat yhteisöllisyyttä. Ja haluamme ehdottomasti järjestää ensi vuonna uudet kirjamessut! Tämä on vasta hyvän perinteen alku.