Otettu Punamusta Liekki #9/marraskuu 2024:stä
Kirjoittaja: Sippo Kähmi
Myöhään illalla 17. lokakuuta Pireuksen satamassa Ateenassa COSCO-yhtiön työläiset löysivät rahtikontainerin, joka sisälsi ammuksia Israelin asevoimille.
Välittömästi työväki päätti saartaa kontin estäen sen kuljettamisen kohteeseensa, jossa sen sisältöä käytettäisiin Palestiinan kansanmurhan toteuttamiseen. Paikallisen ENEDEP-ammattiliiton jäsenet kutsuivat koolle mielenosoituksen, johon osallistui eri liittojen jäseniä ja kaupungin asukkaita.
Aktiivinen blokkaustoiminta tuotti tulosta, sillä työläisten saarrettua konttia koko yön, rahtialus Marla Bull joutui lähtemään ilman ammuskuljetusta. Tapaus osoittaa konkreettisesti, miten järjestäytynyt työväenluokka kykenee toimimaan sotaa ja kansanmurhaa vastaan suoralla toiminnalla.
– Teemme selväksi, että oli se sitten hallitus, COSCO-yhtiö tai kuka hyvänsä, joka haluaa tahrata kätensä verellä, he eivät saa työläisiä rikoskumppaneikseen, sanoi Markos Bekris ENEDEPistä.
– Nyrkkimme koholla taistelemme kansojen rauhan puolesta, kansojen veljeyden puolesta. Kreikka ei osallistu sotaan!
***
Tapaus ei ole yksittäinen ilmiö, vaan osa laajempaa työväen solidaarisuusrintamaa. Palestiinan kansanmurhan viimeisimmän verisen vaiheen käynnistyttyä viime vuoden lokakuussa, Palestiinan ay-liike julkaisi vetoomuksen tukitoimista koko maailman työväelle. Siihen on vastattu monin tavoin.
Esimerkiksi myös Espanjassa, Italiassa ja Belgiassa satamatyöläiset ovat kieltäytyneet israelilaisten tavaroiden ja aseiden lastaamisesta ja purkamisesta. Intiassa liitot kieltäytyivät työvoiman viennistä Israeliin. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa suuret ammattiliitot vaativat asevientikieltoa Israeliin, ei pelkkää tulitaukoa. USA:ssa ja Australiassa liitot ovat myös tukeneet yliopistovaltausliikkeitä Palestiinan puolesta. Tapaukset osoittavat, että työväen antimilitarismi ei ole pelkkää historian havinaa, vaan tämän päivän elävä, kansainvälinen liike.
Suomen ay-rintamalla on sen sijaan ollut häpeällisen hiljaista. Ainoan poikkeuksen on toistaiseksi muodostanut Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7, joka otti hiljattain kantaa Palestiinan asian puolesta. NATO-jäsenyyden myötä Suomessa vallitsee laajasti militarismin ja kansallisen sovinismin ilmapiiri, joka ulottuu kansalaisyhteiskunnasta poliittiseen vasemmistoon saakka.
***
Luokkakantaiset antimilitaristit Suomessa eivät ole jääneet asian suhteen toimettomiksi, vaan ovat päättäneet järjestäytyä vastavoimaksi joka paikkaan ulottuvalle militarismille. Viime vuonna toimintansa aloittanut Työväen antimilitaristit ry piti ensimmäisen järjestäytymiskokouksensa tämän vuoden lokakuussa Helsingissä.
Uusi rauhanjärjestö pohjaa toiminnassaan aatteellisesti kapitalismin vastaisuuteen, toisin kuin liberaali pasifismi. Se katsoo, etteivät tämän päivän sodat ole vain pahaa, huonoa politiikkaa, vaan kapitalistisen kilpailun ja pääomien kasautumisen synnyttämä ilmiö.
Työväen antimilitarismi hylkää taantumuksellisen, työväenluokan etujen vastaisen sodan, jossa luokkamme joutuu kuolemaan hallitsevan kapitalistiluokan eduksi, ja pyrkii toimimaan perusteiltaan toisenlaisen maailman puolesta.
Palestiina- ja esimerkiksi Kurdistan-solidaarisuuden ohella järjestö katsoo sotilasliitto NATOn ja DCA-sopimuksen mukanaan tuoman sotilaallisen toiminnan vastustamisen välittömäksi tehtäväkseen.
Järjestö ei ainoastaan vastusta Suomen NATO-jäsenyyttä, vaan ajaa NATOn lakkauttamista kokonaisuudessaan, konkreettisena osana imperialismin ja lopulta globaalin kapitalismin voittamista, rajat ylittävänä internationalistisena järjestäytymisenä. Tavoitteena on luoda yhteyksiä toisiin proletaarisiin antimilitaristeihin eri puolilla maailmaa, erityisesti sotaa käyvissä maissa, ja luoda tietoisuutta joka ei perustu valtioiden vaan työväenluokan etuun.
Työväen antimilitaristit ry kutsuu taantumuksellisten sotien vastaiseen toimintaan kaikki nykyisen järjestelmän sortamat, riistämät ja alistetut. Työväenluokalla on edelleen tänään mahdollisuus pysäyttää sodat kieltäytymällä töistä, tarkoitti se sitten laajoja lakkoja tai kieltäytymisiä työskentelystä tiettyjen tahojen kanssa. Se vaatii järjestäytymistä ja antimilitaristisen hengen luomista työväenliikkeen piirissä.
Kirjoittaja on Työväen antimilitaristit ry:n puheenjohtaja.