Otettu Punamusta Liekki #11/helmikuu 2025:stä
Jo kylmän sodan aikana piti olla aika naiivi uskoakseen, että Venäjän (jota Neuvostoliitoksi silloin kutsuttiin) tavoitteena olisi edistää proletariaatin asiaa tai Yhdysvaltojen agendana olisi edistää demokratiaa ja vapautta.
Kylmän sodan aikana Venäjällä oli sentään ainakin nimellisesti jalompia tavoitteita. Nyt puheet fasismista kuulostavat lähinnä irvokkailta, ja jäljellä on peittelemättömät pyrkimykset pönkittää omia nationalistisia suurvaltaintressejä ja kuvitelmia. “Erikoisoperaatio” Ukrainassa on tästä hyvä esimerkki.
Yhdysvallat on ihan viime päiviin asti pitänyt kiinni kulisseista jonkinlaisena demokratian esitaistelijana. Nyt Trumpin toisen kauden alettua tämäkin naamio on vihdoin pudonnut. Trumpin puheissa Panaman ja Grönlannin haltuunotosta ei ole jäännöksiäkään idealismista, vaan puhe on häpeilemättä Yhdysvaltojen edusta.
Saman voi todeta Kiinaa unohtamatta. Kiinan puheisiin Taiwanista ei enää pitkään aikaan ole sisältynyt minkäänlaista viittausta sosialismiin, vaan puhe on puhtaasti kiinalaisen kansallisvaltion pyrkimyksistä.
Uskollisen vasallivaltion pääministerinä Petteri Orpo kiiruhti silottelemaan Trumpin imperialistisia puheita todeten, että kyseessä on vain Trumpin tapa puhua. Todellisuudessa Trumpin puheet ja sen seuraukset ovat hyvin vaarallisia. Ensinnäkin Yhdysvalloilla on hyvin pitkä historia puuttua jopa väkivaltaisesti muiden maiden asioihin omien intressiensä suojaamiseksi. Toisekseen kiiruhdettaessa puolustamaan näitä raakalaismaisia puheita aggressio normalisoituu. Jatkossa on yhä vaikeampi puuttua myöskään siihen, kun Venäjä tai Kiina vastaavia paukuttelee.
Vallankumouksellisen taistelun näkökulmasta tällaiset naamioiden putoamiset ovat hyvä asia. Kun kylmän sodan aikana tarvittiin naiviutta uskoa suurvaltojen puheita edistyksestä, nyt asettuminen minkä tahansa suurvallan puolelle vaatii jo melkoisen määrän itsepetosta.