Otettu Punamusta Liekki #12/maaliskuu 2025:stä
Teksti: Árpád Kovács, Mirjami Rautio
Suomalainen paikallispolitiikka ei välttämättä lähemmin tarkasteltuna täytä demokratian kaikkia tunnusmerkkejä. Perusongelmana on kapitalismiin ja kansallisvaltioon kytkeytyvä vieraantuminen kollektiivisesta päätöksenteosta. Svante Malmström on pitkään ollut mukana kommunalistisessä liikkeessä, joka korostaa paikallisyhteisöjen ratkaisevaa roolia demokratian peruspilarina. Punamusta Liekki kysyi hänen näkemyksiään paikallisvaalien alla.
Paikallispolitiikan suurimpana ongelmana Svante Malmström näkee sen, että nykyisen poliittisen vallan perustava entiteetti on kansallisvaltio. Malmström on kommunalistiksi itsensä määrittelevä oululainen, joka toimii aktiivisesti kommunalistisissa verkostoissa ja on ollut kääntämässä ja tulevaisuudessa myös kustantamassa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Poliittista valtaa tuottaa siis ensisijaisesti kansallisvaltio. Kommunalismissa tämä on aivan toisin, eli valta pohjautuu aina paikallisyhteisöjen päätöksille.
Kommunalistisen näkemyksen mukaan vallan tulisi aina nojata paikalliselle tasolle – naapurustojen, yhteisöjen tai työntekijöiden päätöksenteolle. Päätösten tulisi pohjautua paikallistasolla käydyille keskusteluille, ja paikallistason tulisi ohjata imperatiivisen mandaatin kautta myös laajemmassa piirissä käytävää yhteiskunnallista päätöksentekoa. Imperatiivisella mandaatilla tarkoitetaan, että valittu edustaja on velvollinen noudattamaan saamaansa tehtävää. Suomessakin toteutettavaan edustukselliseen demokratiaan verrattuna tämä on merkittävä ero.
Kommunalistisen liikkeet teoreetikkoina Malmström mainitseen Murray Bookchinin ja Abdullah Öcalanin. Liikkeestä käytetään usein myös termiä munisipalismi, varsinkin kun puhutaan sen soveltamisesta käytäntöön eri paikoissa.
Paluu demokratian juurille
Selvittääkseen asiaa Malmström palaa sanan ‘politiikka’ merkitykseen. Polis on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa kaupunkia. Antiikin ajan Ateenassa asiat päätettiin suoran demokratian menetelmin. Kansalaisen määritelmä oli toki hyvin rajattu ja koski vain vapaita miehiä. Silti ajatus aktiivisesta kansalaisvaikuttamisesta ja -päätöksenteosta jäi elämään.
Nyt harjoitettava politiikka sen sijaan on valtiollista toimintaa, eikä politiikkaa ole meillä sanan varsinaisessa merkityksessä juuri lainkaan. Valta, politiikka ja demokratia olisi siis ajateltava kokonaan uudelleen – tai oikeammin olisi palattava demokratian juurille. Nimittäin nimenomaan paikallistaso on se, missä demokratia sijaitsee!
“Me olemme Oulu”
Tarvittaisiin siis varsinainen mentaalinen käänne siinä, miten miellämme demokratian. Millainen haaste tällaisen käänteen aikaansaaminen olisi?
Malmström kuvaa, että Pohjoismaissa hidasteena on se, että täällä ajatus “hyvinvointivaltiosta” elää edelleen vahvana kuvana ihmisten mielessä, vaikka jo vuosikymmenten ajan hyvinvointivaltiota on järjestelmällisesti tuhottu, eikä siitä ole jäljellä kuin rippeet.
“Miellämme itsemme kuluttajiksi ja veronmaksajiksi. Sen lisäksi miellämme itsemme ensisijaisesti valtion, emme kaupungin kansalaisiksi”, Malmström selostaa.
Kommunalistista ajattelutapaa voi yrittää hahmottaa myös nimeämisen kautta. Nykyisen kaupunkien nimet, kuten Oulu, Turku tai Rovaniemi, hahmotetaan vahvasti maantieteellisten tai hallinnollisten seikkojen kautta. Mutta jos asukkaat aidosti nousisivat kaupunkia hallinnoivaksi voimaksi, voisi myös nimen merkitys muuttua. Tällöin ei “Oulu” olisi enää vain paikka, jossa asumme – tällöin me itse olisimme Oulu.
Myös Kaupungintalon nimen voisi muuttaa Kaupunkilaisten taloksi. “Kaupunkilaisten talo olisi paikka kaupunkilaisten äänelle, keskusteluille ja kollektiiviselle päätöksenteolle niin kuin demokratiassa kuuluu”, Malmström kuvailee.
Munisipalistisia esimerkkejä maailmalta
Kunnallista päätöksentekoa on aikojen saatossa voimakkaasti keskitetty. Myös aluehallinto on haukannut merkittävän osan kunnallisen päätöksenteon kentästä. Tämä on Malmströmin mielestä valitettavaa. Asioiden institutionaalinen muuttaminen paremmaksi on vaikeaa. Miten saada aikaiseksi liike, joka muodostaa uhan vallitsevalle systeemille?
Malmstöm kertoo esimerkkejä munisipalistisista etenemistavoista eri puolilla maailmaa. Osallistava budjetointi alkoi Brasialiasta, jossa sen takana oli vahva sosiaalinen liike. Siellä se sai aikaan ison muutoksen, vaikka myöhemmin ja muualle vietynä osallistavat budjetoinnit ovatkin usein vesittyneet ja muuttuneet ylhäältä ohjailluiksi, näytösluontoisiksi toimiksi.
Espanjassa vuonna 2015 syntyneen Barcelona en Comú -liikkeen vaikutuksesta toteutettiin useita uudistuksia osallistavan budjetoinnin, kaupunkisuunnittelun ja verkkoalustoja hyödyntävien kansalaisehdotusten parissa. Napolissa annettiin paikallisyhteisöille hallintaoikeus rakennuksiin, joita ne olivat ottaneet yhteisöllisiin tarkoituksiin. Mississippissä sijaitsevassa Jacksonissa munisipalistista liikettä rakennetaan osuuskuntien ja työntekijöiden itsehallinnon kautta, ja strategia perustuu niihin.
Yhdistävänä näissä kaikissa on rakentaa valta paikallisesti ihmisille, paikallisyhteisöjen varaan, Malmström kiteyttää.
Asukastuvat ja osallistavat budjetoinnit kosmeettisina ratkaisuina
Mutta palataan Ouluun. Malmströmin kritiikin mukaan Oulussakin käytössä olevat osallistavat budjetoinnit, asukastuvat ja muu lähiödemokratia vaikuttavat lähinnä kosmeettisilta yrityksiltä luoda mielikuvaa asukasdemokratiasta.
“On varmasti ihmisiä, jotka rehellisesti pyrkivät vahvistamaan kuntademokratiaa, mutta konflikti edustuksellisen ja suoran demokratian välillä on väistämätön: molemmat eivät voi toteutua.”
Ero kommunalistiseen näkemykseen on valovuosien mittainen. Muutoksen perusta olisi kansalaisyhteiskunnan aidossa vahvistamisessa: kaikki päätökset taloudellisista, koulutuksellisista, terveydenhuollollisista tai infrastruktuuriin liittyvistä asioista tulisi alistaa paikallisyhteisöjen pohdittavaksi ja päätettäväksi.
Malmström huomauttaa, että tätä kohti pyrittäessä ihmisten olisi saatava sellaisia yhteyksiä, joissa he voivat oppia yhteiskunnallista vaikuttamista ja päätöksentekoa. Olisi tärkeää myös tuoda näkyvin niitä ulottuvuuksia, jotka yhteiskunnassamme vielä edelleenkin perustuvat yhteisesti jaetulle, “yhteismaalle”. Suomalaisessa perinteessä tätä “yhteismaata” edustavat esimerkiksi jokaisenoikeudet, talkoot sekä yhdistykset – onhan Suomen ainakin aiemmin sanottu olevan yhdistysten luvattu maa.
Kunnallisvaalit on mahdollisuus propagoida uutta ymmärrystä
Malmström toteaa, että vaaleihin on hyvä suhtautua kriittisesti. Hän kuitenkin näkee, että vaaleilla on kansallisella ja toisaalta paikallisella tasolla iso ero. Tämä selittyy näiden erilaisesta historiallisesta taustasta.
Malmström myös huomauttaa, että valtiollisen vallankäytön ja paikallisen itsehallinnon välillä on aina ollut olemassa konflikti. Malmström näkeekin, että vaikka nykyisiä kuntia ja kaupunkeja vahvasti ohjataankin kapitalistisen talouden ja kansallisvaltion kautta, olisi niitä mahdollista radikalisoida autonomisempaan suuntaan.
“Vaalien aikana ihmiset ovat avoimia poliittisille aiheille. Se olisi myös radikaaleille mahdollisuus tuoda esiin uutta ymmärrystä demokratiasta”. Ainakin propagandamielessä vaalit kannattaisi siis Malmströmin mukaan hyödyntää.
Korjaus 14.4.2025 21:43: “jokamiehenoikeus” korjattu muotoon “jokaisenoikeus”.