Mielivallaton – Punamusta Liekki #13/huhtikuu 2025
Mielivallaton-kolumnipalstalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jiko Kylén pohtii ihmismieltä kapitalismin kiemuroissa tavoitteenaan vallankumouksellisen toivon ja solidaarisuuden viljeleminen.
Elämme aivomädätyksen aikakaudella, jossa hallitsematon sosiaalisen median käyttö on normi. Vapaa-ajan tuhlaaminen vastentahtoisesti videovirtaan juuttuneena on jaettu kärsimys, josta vitsaillaan yksilöiden itse aiheuttamana väistämättömänä modernina ongelmana. Radikaalivasemmistossa toiset näkevät somen välttämättömänä järjestäytymisen työkaluna ja aktivismin alustana, toiset datakapitalistisen riiston areenana ja fasistien leikkikentänä – usein nämä näkökulmat eivät edes sulje pois toisiaan. Somen myrkyllisyyden ymmärtämiseen ei kuitenkaan riitä yksilöiden, yhtiöiden eikä kapitalististen toimintalogiikoidenkaan kritiikki yksinään. Some tuhoaa yhtä aikaa sekä autonomian että yhteisöllisyyden, eikä voi koskaan toimia vallankumouksellisen järjestäytymisen perustana.
Sääntely ei poista sortoa
Tarvittiin Elon Muskin natsitervehdys siihen, että Trumpin salaliittoteoreetikko-miljardööri-bestiksen omistamaan X-nimiseen roskispalopalveluun vihdoin kohdistettiin edes murto-osa sen ansaitsemasta paheksunnasta. Lisäksi Metan ja Googlen kaltaisten somejättien kritiikki on yleistynyt, mutta paheksunta kohdistetaan yleensä joko yhtiön yksittäiseen kapitalistiomistajaan, epäreiluuksiin käyttäjiä kohtaan, tai vääristyneeseen kilpailuasetelmaan, jossa valta on keskittynyt muutamalle suuryritykselle. Ratkaisuksi esitetään somejättien toiminnan tiukempaa sääntelyä, kovempia rangaistuksia ja ylivallan purkamista. Lisäksi vaaditaan somekäyttäytymisen tervehdyttämistä ja oikeudenmukaisuutta eri sisältöjen näkyvyyteen. Suurimmat somealustat nykyisellään piilottavat esimerkiksi Palestiinaan ja vasemmistolaisiin aatteisiin liittyviä tunnisteita sekä sallivat misinformaatiota, vihapuhetta ja vähemmistöjen halventamista. Sääntelyn vaatiminen on helppo keino jatkaa oman somettamisen oikeuttamista ja välttää kauhistuttava ajatus siitä, että some olisi mätä ei ainoastaan yksityiskohdissaan vaan perusrakenteissaan.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa sosiaaliset mediat perustuvat kapitalistiselle logiikalle, eikä sortoa voida reformoida oikeudenmukaisuudeksi. Kyse on huomiotaloudesta, jossa omistajat tekevät voittoja riistämällä käyttäjien aikaa ja myymällä sitä mainostajille. Parhaiten menestyvillä alustoilla ihmiset eivät päätä itse mitä haluavat nähdä, vaan ottavat passiivisina vastaan kaiken algoritmien tarjoileman. Autonomian riistäminen ei ole korjattava lieveilmiö vaan somealustojen toiminnan perusperiaate. Someen jumittuneina luovumme yhteisöjen rakentamisesta, energiasta, toimintakyvystä ja hyvinvoinnista; ylipäätään jo valmiiksi yhä enemmän loppuun poltetuista voimavaroista, joille olisi elintärkeää käyttöä oikean elämän järjestäytymisessä, hoivassa, ja vastarinnassa.
Inhimillinen vuorovaikutus ei ole hyväksi taloudelle
Joskus somesta puhutaan tiedonvälityksen demokratisoijana sillä perusteella, että kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin millä tahansa asialla. Kuitenkin nykyinen somejättien oligarkia on kaukana varhaisen internetin vaalimista kansan hallitseman median ihanteista. Suosituimmat somealustat perustuvat kuva- ja videosisällöille, ja näkyvyyden saamista hallitsevat rasistiset, seksistiset ja ableistiset ulkonäköihanteet. Nostetta voi saada myös tekstipohjaisilla kannanotoilla, mikä on kuitenkin kaukana vapaasta ajatusten vaihtamisesta. Katselukertoja saadakseen sometekstin on oltava välittömästi huomion kiinnittävä ja sensaatiomainen mutta samalla pureskelematta nieltävä eikä liian vaarallinen vallitsevalle järjestykselle.
Suuri osa tekstipohjaisesta somettamisesta tapahtuu kommenttikentissä, joiden nöyryyttämistaistelut perustuvat yksilökeskeiselle valtapelille, hyökkäämiselle ja puolustautumiselle. Kyse ei ole vain siitä, että somen käyttäjinä omassa heikkoudessamme jäämme koukkuun hetkellisten voittojen ja mielihyvänousujen tavoitteluun ja siten uusinnamme kyseisiä toimintalogiikoita; somen algoritmit on rakennettu nostamaan julkaisuja, joissa kommenttisota käy kiivaimpana. Somessa menestyy itsevarmalla ja järkkymättömällä monologilla; sisällön laadulla tai totuudenmukaisuudella ei oikeastaan ole väliä, kunhan se joko aiheuttaa raivoreaktion tai pönkittää katsojien egoa vahvistamalla heidän valmiita mielipiteitään.
Perusteellinen pohdinta tai vapaasti virtaava tutkiskeleva keskustelu ei ole tehokas huomion kiinnittäjä. Pitkäjänteiset, hitaat, ajattelua ja prosessointia vaativat, lukijan uskomuksia ja käsityksiä haastavat tekstit eivät ole tehokkaita lisäarvon tuottamisessa. Kun kehot eivät ole samassa tilassa emmekä näe toistemme reaktioita reaaliajassa, kommunikointi ei voi olla vastuullista tai rehellistä. Sosiaalisessa mediassa viestiminen on väistämättä vieraantunutta ja vieraannuttavaa.
Yhteisöistä yleisöiksi
Monet yksinäiset, allekirjoittanut mukaan lukien, ovat kokeneet somen ainoana mahdollisuutena ystävien hankkimiseen ja yhteisöjen löytämiseen. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa internetin foorumit ja nettiyhteisöt olivat edes nimellisesti keskustelua ja yhdessaoloa varten, nykyisen sosiaalisessa median asetelmana on yhteisöjen sijaan yleisö ja esiintyjät. Sivustot eivät edes väitä rohkaisevansa yhdessä ajattelemiseen tai dialogiin, vaan toimivat nimensä mukaisesti performatiivisuuden alustoina. BlueSkyt, Mastodonit ja muut vaihtoehtoiset somet, jonne Zuckerbergin ja Muskin tukemisesta kieltäytyjät ovat viime aikoina julistelleet siirtyvänsä, eivät ratkaise somen tuhoisuuden juurisyitä. Tuorein lupaus on Pixelfed, joka voittoa tavoittelemattomana, avoimen lähdekoodin alustana on vapaampi kapitalismin sortologiikoista ja siten synninpäästö yksilöille, jotka haluavat jatkaa infopostaamista paremman väen keskuudessa. On kuitenkin kyseenalaista, mitä tarkoitusta someaktivismi palvelee alustalla, jonka käyttäjämäärät ovat marginaalisia ja koostuvat jo valmiiksi samanmielisistä ihmisistä.
Yleinen selitys somekeskustelukulttuurin myrkyllisyydelle on anonymiteetin mahdollisuus. Ei kuitenkaan tarvitse vilkaista kovinkaan moneen Kalevan tai Ylen uutisten kommenttiosioon todistakseen, että ihmiset ovat hyvin valmiita olemaan kusipäitä ihan omalla naamallaankin. Some tappaa kommunikaation vapauttamalla meidät vastuusta; kun oletuksena on, että viesteihin vastataan välittömästi tai vähintään heti alustalla käytäessä, ei ole tarpeen keskustella yhteydenpitoon liittyvistä henkilökohtaisista tarpeista ja mieltymyksistä. Kuten esiintyjän ja katsojan suhteelle on tyypillistä, somessa ihmisten välillä ei ole luottamusta tai henkilökohtaisesti sovittuja pelisääntöjä. Emojien ja reaktionappien ansiosta tunteita ja ajatuksia ei tarvitse edes sanoittaa. Odotamme toisiltamme säännöllistä läsnäoloa, oikea-aikaista ja oikean sävyistä viesteihin vastailua ja postausten kommentoimista. Somekeskustelun vaatimuksista poikkeamista syyllistetään termeillä kuten “ghostaaminen” tai “ignooraaminen”, jotka viittaavat keskustelusta häviämiseen tai viestien laiminlyömiseen. Käytännössä termit perustuvat oletukseen siitä, että liian pitkäksi tulkittu vastaamisaika on tarkoituksellinen henkilökohtainen loukkaus. Tunnemme syyllisyyttä oman viestittelyjaksamisemme hupenemisesta tai riittämättömän ystävällisistä reaktoista, ja diagnosoimme itsellemme sosiaalisesti uupuneiksi tai osaamattomiksi.
Todellisuudessa someviestintä on kaukana inhimillisestä vuorovaikutuksesta, eikä somekokemuksemme ja -käytöksemme kerro oikeista ihmissuhdetaidoistamme tai -tarpeistamme. Emme uuvu somesta siksi, että emme välitä ihmisistä tai asioista tarpeeksi. Some on tehty uuvuttamaan ja lamauttamaan; juuri autonomiamme ja energiamme riistämällä somejätit jyräävät markkinoilla.
Some ei rapauta demokratiaa ainoastaan yhtiöiden hegemonia-asemilla ja epäoikeudenmukaisilla sensuurikäytännöillä. Päätöksenteko, suunnittelu tai ideointi some- ja pikaviestikeskustelussa ei ole vain kasvottomuudessaan kuormittavaa ja kohtuuttomasti aikaa vievää; se myös väistämättä luo vallan ja vastuiden epätasapainoja, koska keskustelua johtavat ne, jotka sattuvat ehtimään ja jaksamaan pysyä kärryillä viestivirrassa. Viestimuotoisten ajatusten sisäistäminen ja omien ajatusten tiivistäminen ymmärrettäväksi tekstiksi ennen kuin keskustelu ehtii siirtyä toiseen aiheeseen on monille kuormittavaa, jopa mahdotonta.
Ihmiset ovat viestineet kirjallisesti vuosituhansia, enkä ylistä kasvokkaista vuorovaikutusta minkään kuvitellun luonnollisuuden perusteella. Joissakin tapauksissa kommunikointi onnistuu paremmin kirjallisesti. Kasvotusten tapahtuva yhteisöjen ja toiminnan rakentaminen ei ole saavutettavaa kaikille, minkä takia etäyhteydet ja viestittelyt ovat tärkeä inklusiivisuuden mahdollistaja. Yksi mahdollinen johtopäätös on jatkaa lisäarvon tuottamista somejäteille sillä perusteella, että se on ainoa keino saavuttaa massat, järjestäytyä ja saada kumoukselliselle propagandalle näkyvyyttä.
Iskulausetta “revolution starts from bed” (“vallankumous alkaa sängystä”) on käytetty nostamaan esiin, kuinka sosiaalinen media voi olla ainoa mahdollinen väylä järjestäytymiseen ja kumouksellisiin yhteisöihin yksilöille, joiden psyykkiset, fyysiset tai sosiaaliset voimavarat ovat vähäiset. Ableistisessa kapitalistisessa suoritusyhteiskunnassamme tämä tietysti pitää paikkansa esimerkiksi monille vammaisille tai kroonisesti sairaille aktivisteille, jotka toisaalta korostavat myös, että esteet ovat yhteiskunnallisiin rakenteisiin tietoisesti tuotettuja ja siten myös rakenteellisilla muutoksilla purettavissa. Vammattomien ihmisten on helppoa valjastaa someaktivismin mahdollisuus tekosyyksi luopua kaikille saavutettavan kasvokkaisen järjestäytymisen tavoittelemisesta. Kumouksellisissa yhteisöissä tarvitaan moniäänistä neuvokkuutta löytämään ja kehittämään kaikille kehoille ja mielille sopivia yhteisen vastarinnan ja hoivan muotoja.
Kehojen kohtaamisilla kohti autonomiaa
En usko teknokommunismiutopioihin, joissa proletariaatin hallitsema sosiaalinen media toimisi kollektivismin alustana. Radikaalilla somen tuomitsemisella saattaa ansaita primitivistin leiman, mutta kyse ei suinkaan ole haikailusta aikaan ennen somea (aikaan, joka on muuten hyvin kaukana primitiivisestä) – tunnistaessamme menneisyyteen palaamisen mahdottomaksi olennaista on se, mitä somen tuhoisuuden ymmärtäminen käytännössä tarkoittaa järjestäytymiselle. Uuden rakentamiseen pyrkivää vastavuoroista yhdessäajattelua, hidasta ja syvää dialektiikkaa, jossa osanottajat asettavat itsensä haavoittuvaisiksi oppiakseen toisiltaan ja muuttaakseen omaa ajatteluaan, päästäkseen eroon sen epäkohdista ja kasvaakseen yhdessä, voidaan harjoittaa vain kasvotusten. Vallankumouksellinen toiminta luottamuksen rakentamisesta konkreettiseen järjestäytymiseen vaatii kehollista kohtaamista ja ruumiiden yhteistä rintamaa.
Vallankumousta ei tehdä moralisoimalla yksilöitä lopettamaan somen käyttö. Pidän ikävä kyllä tarpeellisena sitä, että myös lehtemme tavoittaa ihmiset myös Instagramin syövereissä. Olisi strategisesti epätarkoituksenmukaista poistua huonoilta alustoilta moraalisista syistä, koska valitettavasti some on tällä hetkellä se paikka, jossa ihmiset parhaiten tavoittaa. Somessa käytetään niin suuri osa päivittäisestä ajasta, energiasta ja huomiosta, että sen vaikutukset ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan, ihmisyyteen ja poliittiseen mielikuvitukseen. Some kasvattaa tiettyjä ominaisuuksia ja tukahduttaa toisia ohjaten ihmisten käyttäytymistä algoritmien logiikkoihin sopivaksi.
Somen jättäminen on kannatettava valinta oman hyvinvoinnin puolesta, mutta kestävää muutosta tavoitellessamme taistelu tapahtuu yhteisöjen rakenteissa luomalla käytäntöjä, jotka priorisoivat kasvokkaista kohtaamista ja pyrkivät toimintatapojen monipuolisuuteen. Joku radikaali toimintaryhmä voisi vaikkapa perustaa aikakauslehden tai kirjakahvilan sometilin sijaan. Lopulta somen kuten muidenkin riiston työkalujen romuttaminen vaatii kapitalismin romuttamista, mikä ei kuitenkaan tarkoita odottelua, vaan somen tarpeettomaksi tekemiseen tähtäävää työtä tässä ja nyt; oikean elämän yhteisöjen rakentamista, toisistamme huolehtimista kasvotusten, propagandan levittämistä kaikkialle missä ihmiset eivät voi siltä välttyä, konkreettista suoraa toimintaa status quon horjuttamiseksi. Somevapaa järjestäytyminen on ainoa tie autonomisiin yhteisöihin, ja autonomiset yhteisöt edellytys kumoukselliselle vastarinnalle.