Monkeriaan mietteitä – Punamusta Liekki #15/kesäkuu 2025
Monkeriaan mietteitä -palstalla Oskari Haapsamo analysoi paikallista kulttuuritarjontaa tavoitteenaan kannustaa lukijoita yhteiskuntakriittiseen reflektioon taidetta peilinään käyttäen.
Vallankaappauksen soundtrack
(Soundtrack to a Coup d’Etat) Belgia—Ranska—Alankomaat, 2024
Ohjaus ja käsikirjoitus: Johan Grimonprez
Yle Areenassa 31.3.2027 saakka
Vuonna 1960 ilmestyi John Coltranen Giant Steps. Kappaleen tunnetuimmassa nauhoituksessa pianisti ei tahdo pysyä virtuoottisen saksofonin perässä. Tämä ei estänyt kappaleen nousua ylistetyksi jazz-klassikoksi. Samaan aikaan vuonna 1960 Kongon demokraattinen tasavalta pyristeli siirtomaaherrojen otteesta kansainvälisen pääoman tukahduttavaan syleilyyn. Kongon tapahtumista kertova, vuonna 2024 ilmestynyt Johan Grimonprezin ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Vallankaappauksen soundtrack istuttaa katsojan pianojakkaralle.
Lähes täysin arkistokuvan, vanhojen radionauhoitusten ja diplomaattisista dokumenteista poimittujen otteiden varaan rakentuva tutkielma etenee jazzin rytmittämänä. Kerronnan tavat ja tasot – konkreettinen ja symbolinen, kuva ja musiikki, leikittelevä ja vakava – kietoutuvat kahden ja puolen tunnin ajan yhteen unenomaisena, mutta intensiivisenä montaasina.
Asiasisältönsä puolesta teos on poliittinen trilleri, joka käsittelee Kongon demokraattisen tasavallan siirtymistä kolonialismista uuskolonialismiin. Valkokankaan kuulaalle matolle askeltavat vuorotellen valtionpäät isoine ja pienempine kätyreineen ja 1960-luvun jazz-tähdet.
Yhtenä elokuvan juonteena käsitellään Yhdysvaltain jazz-lähettiläiden avulla toteuttamaa pehmeää ulkopoliittista vaikuttamista; vallankaappauksia ja vihamielisinä pidettyjen valtiojohtajien salamurhia kelpasi suunnitella – ja toteuttaa – Kongon pääkaupungissa, Leopoldvillessä (nyk. Kinshasa) vierailleen Louis Armstrongin tahtiin. Kongon presidentti, panafrikkalainen Patrice Lumumba murhattiin vain kolme kuukautta Armstrongin kiertueen jälkeen. Sointukuvio on tuttu C, I, A.
Elokuvan lähteytys on pakahduttavaa, mutta vielä hämmästyttävämpää on, kuinka loputtomilta tuntuvat, epälineaarisesti esitetyt tapahtumat nivoutuvat implikaatioita ja vivahteita pursuavaksi runsaudensarveksi. Tässä piilee myös kunnianhimoisen dokumentin heikkous: massiivista 150-minuuttista elokuvaa on lähes mahdotonta sulattaa yhdellä katsontakerralla. Grimonprez pitää punomansa langat kuitenkin hyppysissään ja tarina johtaa vääjäämättä sen keskeisimmän henkilön, suurvaltoja ja -yrityksiä uhmanneen Lumumban kuolemaan.
Coltranen Giant Stepsin rytmillinen kone pysyy käynnissä kontrabasson ja rumpujen voimalla. Vallankaappauksen soundtrack puolestaan osoittaa, kuinka pääoma tahdittaa maailmaa. Elokuva ei jumiudu 1960-luvulle, vaan näyttää, kuinka globaalin pohjoisen Afrikan-ryöstöretki ei 2020-lukuun mennessä osoita päättymisen merkkejä.
Dokumentti lainaa katkelman Nikita Hruštšovin Yhdistyneiden kansakuntien istunnossa pitämää puhetta: “Kaikki eivät vielä ole tiedostaneet voimaansa ja totuutta. Siksi he seuraavat yhä eilispäivän hirttäjiään”. Historia on osoittanut, ettei asia kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kongon demokraattinen tasavalta ja lukuisat muut maat nähdään edelleen raaka-ainevarastoina ja paikkoina, joihin saasteet ja räikein ihmisoikeuksien polkeminen voidaan ulkoistaa.
Juurensa 1400-luvulle tai sitäkin varhaisempaan aikaan juontavaa riistoa on aikakaudesta riippuen oikeutettu erilaisin silmänkääntötempuin. Vallankaappauksen soundtrackin kuvaamien tapahtumien aikaan savuverhona käytettiin kylmää sotaa, nykyisin vapaata markkinataloutta. Rasismi on ollut mukana alusta saakka ollen edelleen keskeinen alistamisen väline.
Vallankaappauksen soundrack jää pyörimään päähän. Grimonprez ei pelkää olla yhteiskunnallisesti kantaaottava, mutta katsojan kontolle jää, seuraako dokumenttia itse improvisoitu vallankumouksen soundtrack.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!