Pääkirjoitus – Punamusta Liekki #15/kesäkuu 2025
Vasemmiston yhtenäisyyttä käsitellään usein siitä näkökulmasta, miten eri organisaatiot tulevat toimeen keskenään tai miten monia organisaatioita on mukana.
Mutta olisiko hedelmällistä käsitellä vasemmiston yhteistyötä myös päämäärien näkökulmasta? Mitkä ovat ne yhteisesti jaetut tavoitteet, joita kohden kuljetaan?
Tällä hetkellä on näkyvissä radikaalivasemmiston piirissä vahvemman verkostoitumisen pyrkimyksiä. Esimerkkeinä mainittakoon avointen anarkistiryhmien kokoontuminen Tampereella ja Lanka-verkoston organisoima Kommunistien yhtenäisyys -tapahtuma Lahdessa.
Oulussa ollaan radikaalivasemmiston verkostoitumisessa siinä mielessä pitkällä, että täällä on jo vuodesta 2021 toiminut laajapohjainen radikaalivasemmistolainen verkosto TAIVO. TAIVO ei ole ainoastaan kommunikaatioverkosto, vaan sen jäsenet kokoontuvat fyysisesti samaan tilaan viikoittain ja järjestävät yhdessä monenlaista toimintaa – muun muassa pohdintoja yhteisistä päämääristä.
Konkreettisena osoituksena yhteistyön hedelmistä on paitsi arvoisan lukijan parhaillaan lukema julkaisu, myös tänä vuonna laaditut toverillisen tilan periaatteet. Tulevalle kaudelle TAIVOssa on suunnitteilla poliittisen ohjelman laatiminen. Se olisikin jo historiallinen saavutus, sillä anarkistien ja kommunistien viimeisimmästä yhteisestä ohjelmasta lienee jo jonkin verran aikaa – pitääköhän mennä ihan ensimmäiseen internationaaliin asti?
Mielenkiintoinen historiallinen vertailukohta on, että Budapestin oma “TAIVO” eli Galilei-piiri kokoontui vuosikymmenen ajan ennen Unkarin 1919 vallankumousta. Se näytti vaikuttavan positiivisesti eri radikaalivasemmistolaisten elementtien yhteistyöhön vallankumouksen aikana ja sen jälkeen. Unkarin 1919 vallankumous onkin hyvä esimerkki vallankumouksesta, joka ei kaatunut sisäisiin ristiriitoihin, vaan puhtaasti ulkoiseen, ylivoimaiseen sotilaalliseen hyökkäykseen ensimmäisen maailmansodan voittajien toimesta.
Vasemmiston yhteisten päämäärien löytäminen edellyttäisi sitä, että vasemmistolaiset liikkeet, järjestöt ja puolueet pitäisivät näkyvästi esillä päämääriä, joihin he viime kädessä tähtäävät. Tämä koskee myös vasemmistolaisittain orientoitunutta ympäristö- ja rauhanliikettä. Näin pride-kuukauden alkajaisiksi voi todeta, että tätä edistäisi, että myös kaikki erilaiset vähemmistöjen ja ylipäätään ihmisoikeuksien puolesta kamppailevat toimijat kirkastaisivat omaa suhdettaan kapitalismin ja kansallisvaltion vastaiseen taisteluun.
Yhteisten päämäärien kirkastaminen ei tarkoita sitä, ettei erilaisia painopisteitä saisi tai pitäisikin olla. Viimekätiset päämäärät olisi kuitenkin tärkeää olla selvillä ja esillä.
Radikaalivasemmistolle päämäärien avoin esillä pitäminen näyttää olevan kuitenkin haastavaa. Taisteluiden pirstaloituminen on ollut vallalla jo pitkään. Hajallaan olevien tavoitteiden selkiyttämisen lisäksi on pakko miettiä, miten avoimesti omista tavoitteista nykykontekstissa voi viestiä. Laittaako tavoitteeksi kapitalismin ja kansallisvaltion lakkauttaminen ja niiden korvaaminen palkkatyöstä vapaalla järjestelmällä? Ainakaan jos puoluerekisteriin tähtää, ei näitä tavoitteita voi julkisesti kirjoittaa auki. Vasemmistoa kohtaan kovenevassa ilmapiirissä on muutenkin järkevää miettiä, kuinka vallankumoukselliseksi itsensä julistaa.
Toisaalta juuri nämä porvarivaltion kannalta ei-toivotut tavoitteet ovat ne, jotka voisivat yhdistää koko terveellä tavalla radikalisoitunutta vasemmistoa.
Olisikin suotavaa, jos vähintään radikaalivasemmistolla olisi turvallisia kanavia, joiden kautta kommunikoida kitsastelematta ja itseään sensuroimatta tavoitteistaan ja päämääristään ja miksei myös toimintamuodoistaan.
Kesäkuun numeron myötä Punamusta Liekki jää kesätauolle. Toivotamme hyvää verkostoitumisen kesää! Tavataan taas syyskuussa.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!