Saksassa nuoret asevelvollisuutta ja militarismia vastaan

Puheenvuoro – Punamusta Liekki #26/marraskuu 2026

Maailmansotien militarismin aave liikkuu Euroopassa. Saksan liittokansleri Friedrich Merz ilmoitti toukokuussa 2025 aikomuksesta laajentaa Bundeswehrin armeija Euroopan vahvimmaksi¹. Saksan puolustusministeri Boris Pistorius (SPD) vaatii puolestaan, että Saksan pitää olla “sotavalmiudessa” (kriegstüchtig) vuoteen 2029 mennessä². Saksan asevarustelumenot ovat lähivuosina jopa lähes biljoona euroa.

Suomen valtiovarainministeri ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purraa huolettaa militarismin sijaan saksalaisten nuorten puolustustahto. ”Saksassa toteutettujen kyselyiden tulokset kansalaisten ja maassa asuvien maanpuolustustahdosta ovat suorastaan järkyttäviä”, hän totesi suurlähettiläspäivillä Helsingissä. Hänen mukaansa saksalaisten yhteenkuuluvuuden tunne on myös mennyttä. Syynä on voimakas maahanmuutto³. Purra on täysin samoilla linjoilla kuin saksalainen veljespuolue Vaihtoehto Saksalle (AfD), joka on nostanut tunnuksen ”paluumuutosta” (remigratio), joka sisältää vaatimuksen maahanmuuttajataustaisten ja ulkomaalaisten karkoittamisesta.⁴

Sveitsiläinen valtalehti Neue Zürcher Zeitung (NZZ) on Purran tapaan huolissaan saksalaisten nuorten vähäisestä innostuksesta militarismiin ja sotimiseeen. Lehti vaatiikin, että Saksan ”on pakotettava kansalaisensa aseisiin”. Tässä media ja aseteollisuus lyövät kättä. Artikkelin kirjoittaja oli aiemmin asevalmistaja Heckler & Kochin tiedottaja⁵.

”Miksi en koskaan taistele maani puolesta”

Saksalainen Ole Nymoen on julkaissut paljon huomiota herättäneen teoksen “Warum ich niemals für mein Land kämpfen würde” (”Miksi en koskaan taistele maani puolesta”)⁶ Teoksessa hän ottaa kantaa asevelvollisuuden palauttamista vastaan ja vastustaa Saksan Kriegstüchtigkeit-tavoitetta.

Teoksen motiivista hän toteaa RBB24:n haastattelussa: “Olen seurannut Ukrainan sodan uutisointia erittäin tarkasti. Olin kauhuissani siitä euforiasta, jolla toimittajat, täysin ulkopuolisina, seisoivat kuin katsojat jalkapallo-ottelussa kannustamassa toista osapuolta, vaikka tilanne oli kuolettavan vakava ja tuhannet ihmiset kuolivat ja tappoivat toisiaan joka päivä. Eikä siksi, että heillä olisi mitään ongelmia keskenään, vaan koska heidän maansa ovat vihollisia. Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että en henkilökohtaisesti tekisi niin.”

“Sanot, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu Saksassa levenee, eivätkä he halua sotia tällaisen solidaarisuuden puutteen vuoksi”, toteaa haastattelija ja esittää kysymyksen: ”Voidaanko Saksa todella jättää sotilaallisen hyökkääjän armoille tästä syystä?” Nymoen vastaa: “Haluan vain huomauttaa, että on outoa, että samat ihmiset, jotka jatkuvasti valittavat pakolaisista, sosiaaliavustusten saajista ja yhteiskunnan köyhimmistä jäsenistä, vaativat ihmisiltä yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta sodan aikana. Heidän argumentissaan on selvästi jotain vikaa.”

Jatkokysymys liittyi toteamukseen: “Toinen argumenttisi on, ettet halua taistella maasi puolesta, koska oma henkesi on sinulle tärkeämpää kuin sen kansakunnan säilyminen, johon kuulut. Miten se tulisi ymmärtää?” Hän vastaa: “Sopimukseen voi ehkä päästä toisen valtiovallan kanssa, mutta ei kuoleman kanssa. Kuolema ei neuvottele.” Häneltä tiukattiin myös sitä, “mitä tekisit, jos sinut 27-vuotiaana ukrainalaisena pyydettäisiin puolustamaan maatasi?” “Yrittäisin paeta. Ja jos valtio ei päästäisi minua, piiloutuisin pakkovärvääjiltä. Satojatuhansia kertoja miehet sulkevat itsensä asuntoihinsa ja varoittavat toisiaan keskusteluryhmissä asevelvollisten saapuessa paikalle, koska muuten he sieppaavat ihmisiä kadulla. Yrittäisin vain nähdä, pystyisinkö jotenkin selviämään tästä sodasta loppuun asti.”⁷

Monelle ukrainalaiselle Nymoenin esittämä näkemys on todellisuutta. Heinäkuussa 2024 pelkästään Saksassa asui 239 650 ukrainalaista 18–60-vuotiasta miestä. Kaikki heistä eivät ole paenneet asepalvelusta. Poikkeuksen tekevät kolmen alaikäisen lapsen ukrainalaiset isät, jotka saavat edelleen laillisesti poistua maasta. Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta poistettiin Ukrainassa 24. helmikuuta 2022. Sen jälkeen yhden vuoden aikana Ukrainan rajoilla estettiin 11 000 pakoyritystä. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yli 100 000 ukrainalaista sotilasta karkasi yksiköistään sodan alkamisen jälkeisten 38 kuukauden aikana. Tammikuun puolivälissä 2026 Ukrainan puolustusministeri ilmoitti, että oikeuslaitos tutkii 200 000 “luvatonta karkuruutta”. Kaikkiaan armeijan viranomaiset etsivät kahta miljoonaa miestä, jotka välttelevät palvelusta rintamalla. Ukrainan armeijan 68. prikaatin upseeri sanoi: “Jotkut sanovat: Vietän mieluummin kuusi vuotta vankilassa kuin kuolen rintamalla.” Ensimmäistä kertaa Ukrainan historiassa karkuruus on yleisin rikos.⁸

Bundeswehr, asevelvollisuus ja ilmastoaktivismi

Saksan armeijan kenraalimajuri Kurczyk on huolissaan nykyisestä nuorison kyvykkyydestä asepalvelukseen. Ongelmana on se, että armeijan tehtävänä on kasvattaa väkivallan ammattilaisia nuorista, joille yhteiskunta on 30 vuoden ajan opettanut väkivallattomuutta päiväkodista lähtien. “Meidän on opetettava nuorille, miten väkivallan käyttö oikeasti toimii”, toteaa kenraalimajuri Kurczyk. Hän toteaa suoraan, että armeija tarvitsee nuoria, “jotka ovat valmiita tappamaan ja tulemaan tapetuiksi tarvittaessa”.⁹

Yllättäen kenraaliraalimajuri Kurczyk nostaa esimerkiksi ilmastoaktivistit, jotka hänen mukaansa edustavat tahtoa toimia “korkeampien tavoitteiden” puolesta. Bundeswehr tarvitsee näitä nuoria, “jotka pysyttelevät kaduilla vakaumuksesta” ja sanovat että me olemme “viimeinen sukupolvi”. He toteavat, että jos ”emme tee jotain nyt, maapallo tuhoutuu”. He seisovat vakaumuksensa takana. Kenraaliraalimajuri Kurczyk toteaa, että ”pidän tästä päättäväisyydestä”. Hän vertaa Bundeswehriä ja ilmastoaktivisteja: “Tavoitteet ovat erilaiset, mutta henkilökohtaisen sietokyvyn ja ryhmän sietokyvyn kannalta ne ovat täysin vertailukelpoisia.” Kummankin periaatteina ovat toveruus, lojaalisuus, luottamus ja yhteenkuuluvuus. Niinpä hänen mielestään “Bundeswehr ei ole kovinkaan toisenlainen kuin ilmastoaktivistijärjestöt. Hän ei pohdi järjestöjen välistä eroa. Toisen tehtävänä on opettaa tappamaan ja toinen yrittää pelastaa maailman. Tavoitteena on välineellistää ilmastoaktivismi militarismin vankkurien eteen.

Koululaisten lakkoliike – ”Emme halua tykinruoaksi”

Saksassa CDU/CSU/SPD-hallitus pyrkii palauttamaan pakollisen asevelvollisuuden kaikille miespuolisille kansalaisille. ”Uusi asevelvollisuus”-laki edellyttää, että kaikki vuonna 2008 syntyneet miespuoliset kansalaiset – myös mieheksi siirtyneiden transsukupuolisten henkilöiden – on osallistuttava kutsuntoihin 1.1.2027 alkaen. Se ei vielä velvoita asepalvelukseen. Hallitus on asettanut tavoitteet Bundeswehrin tavoitekasvusta vuoteen 2035 mennessä. Jos tavoitteita ei saavuteta, niin tämän “kysyntäperusteisena asevelvollisuutena” tunnetun toimenpiteen osalta lainsäätäjä voi määrittää satunnaisen valinta- tai arpajaisjärjestelmän varmistaakseen tarvittavan joukkojen vahvuuden saavuttamisen.

Asepalveluksen nykyaikaistamislain muutoksen myötä tuli voimaan huomaamatta se, että miljoonien nuorten miesten on saatava Saksan asevoimilta lupa pitkäaikaiselle ulkomailla oleskelulle. Kaikkien 17–45-vuotiaiden miesten on hankittava lupa armeijalta, jos he haluavat poistua Saksasta yli kolmeksi kuukaudeksi – riippumatta siitä, onko kyseessä lukukausi ulkomailla, työ tai pidempi matka. Tämä vaatimus on nyt pysyvä, eikä se rajoitu jännittyneisiin tai puolustustilanteisiin eli konkreettiseen sotilaalliseen uhkaan. Miljoonille nuorille miehille Saksassa on toistaiseksi epäselvää, miten uusi matkustuslupavaatimus toteutetaan käytännössä – ja mitä tapahtuu, jos he eivät yksinkertaisesti tiedä siitä.¹⁰

Kymmenet tuhannet koululaiset lakkoilevat jo syyskuussa 2026 neljättä kertaa uutta asevelvollisuutta vastaan. Yli 100 kaupungissa koululaiset olivat lakossa. Järjestäjien tietojen mukaan kolmen ensimmäisen lakkopäivän aikana paikalle kokoontui kunkin päivän aikana noin 50 000 nuorta. Lakkokehoituksen tunnuksina ovat: “Emme halua päätyä tykinruoaksi”¹¹ ja “Emme jää toimettomina seuraamaan, kun meidät ja ystävämme määrätään sattumanvaraisesti tappamaan ja kuolemaan.”

17-vuotias berliiniläinen koululainen August sanoo, ettei hänellä ole ”mitään halua sotaan” eikä hän halua päätyä ”tykinruoaksi” valtioiden välisissä konflikteissa. Aktivisti Lisa selittää, että liike ei kohdistu pelkästään itse asepalvelukseen, vaan myös kutsuntoihin ja Bundeswehrin mainontaan kouluissa. Tähän liittyy myös sosiaalipoliittinen motiivi: aloite asettaa aseistautumisen vastakkain koulutuksen, kulttuurin ja terveydenhuollon leikkausten kanssa.¹²

Lakkolaiset näkevät, että pakolliset kutsunnat ja sen yhdessä tehdyt lääkärintarkastukset ovat askel kohti asevelvollisuutta. Asevelvollisuuden kieltäytyminen on yksinkertaisesti erittäin keskeinen aihe nuorten keskuudessa. August toteaa, että “oppilaiden kohdalla tilanne on seuraava: joko he vastustavat asevelvollisuutta periaatteessa ja ymmärtävät heti, että se on meidän etujemme vastaista, tai he ovat juuttuneet isänmaallisuuteensa tai nationalismiin eivätkä yksinkertaisesti näe yhteyttä militarisoitumisen – eli sen, että miljardeja sijoitetaan puolustukseen – ja niiden puuttumisen välillä koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmissä.” Hänen mukaansa “suurin osa tukee koululakkoa. Mutta se ei tarkoita, että kaikki osallistuvat siihen, koska valitettavasti meillä ei vielä ole riittävää kattavuutta tavoittaa kaikkia.

Fridays-for-Future-mielenosoituksiin osallistuminen on ollut sallittua, mutta nyt koululaisia on kielletty osallistumasta asevelvollisuutta vastustaviin mielenosoituksiin.

Bertolt Brechtin varoitus

“Kun minä oli nuori mies, oli Saksassa asevelvollisuus ja sotaa alkoi, joka hävittiin. Asevelvollisuudesta luovuttiin, mutta koin sen miten se myöhemmin palautettiin ja toinen maailmansota alkoi, suurempi kuin ensimmäinen. Saksa hävisi ja perusteellisemmin kuin ensimmäisen. Asevelvollisuudesta luovuttiin jälleen. Ne, jotka toisen kerran toteuttivat asevelvollisuuden hirtettiin rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Nyt vanhenemisen aattona, kuulen, että asevelvollisuus palautetaan kolmannen kerran. Ketä vastaan suunnitellaan kolmatta sotaa? Ranskalaisia vastaan? Puolaa vastaan? Englantilaisia vastaan? Venäläisiä vastaan? Vai saksalaisia vastaan?” Brecht jatkoi vetoomuksessaan: “Elämme atomiaikakaudella, ja kaksitoista divisioonaa ei voi voittaa sotaa – mutta ne voivat kyllä aloittaa sen. Ja miten kaksitoista divisioonaa voisi riittää, kun on asevelvollisuus? Haluatteko todella ottaa ensimmäisen askeleen, ensimmäisen askeleen kohti sotaa? Viimeisen askeleen, sen kohti tyhjyyttä, me kaikki sitten otamme.” Näin kirjoitti hieman ennen kuolemaansa kuuluisa saksalainen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Bertolt Brecht. Hän vastusti tuolloin asevelvollisuuden palauttamista kummassakin Saksassa ja ehdotti kansalaisäänestystä asiasta niin Saksan liittotasavallassa ja Saksan demokraattisessa tasavallassa.

Saksan militarisoituminen on pelottava asia. Sen seuraukset ovat arvaamattomat. Brecht varoitti aikoinaan jälleenaseistamisen vaarasta seuraavasti: ”Suuri Karthago kävi kolme sotaa. Se oli yhä voimakas ensimmäisen kerran jälkeen, ja se oli yhä asumiskelpoinen toisen kerran jälkeen. Kolmannen jälkeen sitä ei ollut enää löydettävissä.” (Brechtin kirje saksalaisille taiteilijoille ja kirjailijoille Saksan liittotasavallan remilitarisoitumisen johdosta 1951)

Lähteet:

Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!