Runo – Punamusta Liekki #14/toukokuu 2025
mun hullut huulet haluaa vaan suudella
maata
aamukasteella
tuoksuuko se elämältä
kun pienet eläimet syövät kuolleita
tuolla alhaalla
maata
piikkipensaassa
kun sataa kaatamalla
olisin silloin elossa
mun hullu pää haluaa huutaa
mun verinen sydän
ei pysy paikallaan
miten se voisikaan
kun olen osa kaikkea
ja aurinko nousee
ja nousemmeko mekin
käsikkäin rinnakkain
rinta täynnä
verta ja elämää
Jiko Kylén
sinun pitää tuntea
kylmät sadepisarat piiskaamassa kasvoja
kuuma hiekka varpaiden välissä ja
jäinen käsi sinun palavalla otsalla
mene sinne missä kaikki tulee maasta
ja hengitä mullasta elämä
juokse niin että jalkasi muuttuvat tuleksi tai
laula niin kovaa että äänesi katoaa
makaa ruohossa ja unohda kaikki kun
kovakuoriaiset tutkivat hiuksiasi
maista jotain niin tulista että kielesi palaa ja
tanssi kunnes pääsi on pyörällä
nukahda koko päiväksi ja hikoile painajaisissa
joille naurat aamulla
rakenna palikkatorni ja kaada se
katso kun taideteos syntyy ja kasvaa ja
jää kesken
silitä taiteilijan selkää
ja rakasta häntä joka ei ansaitse
särje palasiksi
maljakoita ja sydän
hyvästele katkerasti ja vajoa
jää makaamaan maahan joka ottaa aina
vastaan
kirjoita runo ilman riimejä
jota kukaan ei koskaan lue
ajattele kaikki mitä pelkäät
ja tee siitä majakkasi
ajattele kaikki mikä rikkoo sinut
ja tee siitä taistelusi
aikaa ei voi hukata,
vain löytää
Jiko Kylén