Otettu Punamusta Liekki #10/joulukuu 2024:stä
Teksti: Árpád Kovács
Punamusta Liekki haastatteli uruguaylaista anarkistijärjestö FAU:ta. Pyysimme heitä esittelemään FAU:ta, sen historiaa, toimintaa ja tavoitteita ja sekä pohtimaan suomalaisten yritysten vaikutuksia Uruguayssa.
Esitelkää organisaationne!
FAU (Federación Anarquista Uruguaya) on anarkistinen poliittinen järjestö, joka perustettiin 1940- ja 1950-lukujen anarkistisen militanttien keskuudessa käytyjen pitkien ja laaja-alaisten keskustelujen jälkeen vuonna 1956. Järjestöä perustettaessa tavoitteena oli työväenluokan ja kansan keskuudessa vaikutusvaltaansa menettämässä olleen anarkismin elvyttäminen. Espanjan vallankumousprosessi (1936-1939) ja siitä saadut kokemukset huomioitiin analyysissä, kuten myös Uruguayn ja Latinalaisen Amerikan todellisuus Yhdysvaltojen selvän vaikutusvallan varjossa.
Puheissa oli anarkismin elvyttäminen antamalla sille ajankohtaisuuden elementtejä, jotka tuolloin puuttuivat tietyistä anarkistipiireistä, joissa osa ryhmistä käpertyi itseensä ilman yhteiskunnallisia kiinnekohtia tai yhteyksiä kansaan ja joissa kirjoja ja toverien sanontoja pidettiin ”pyhinä totuuksina”. Ensisijainen tavoite oli tästä sulkeutuneisuudesta irtautuminen. Toisaalta militanttia anarkismia myös pyrittiin integroimaan osaksi työväenliikettä. Monet militantit anarkistit kuuluivat työväenliikkeeseen, eikä näiden tovereiden päivittäisiä arjen huolia ja vastoinkäymisiä edes tiedostettu sulkeutuneissa piireissä.
Osa tätä prosessia oli vuonna 1905 perustetun anarkistisen ammattiyhdistysliiton FORU:n (Federación Obrera Regional Uruguaya) vuoteen 1950 mennessä selkeänä näyttäytynyt vaikutusvallan väheneminen, jonka seurauksena työväenliike jakaantui kolmeen leiriin. Nämä leirit olivat sosialistisesti suuntautuneet työnantajamyönteiset, kommunistisesti suuntautuneet ja ”taistelutahtoiset” ammattiliitot, joista viimeksi mainittuja kutsuttiin myös solidaarisuusliitoiksi. Anarkistitoverit kuuluivat näihin taistelutahtoisiin liittoihin. Solidaarisuusliitoilla oli johtava rooli tämän ajanjakson tärkeimmissä lakoissa, ja ne työskentelivät aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeen yhdistymisen puolesta. Myös FAU hyödynsi näitä kokemuksia alkuaikoinaan.
Kuulumme anarkismin spesifistiseen suuntaukseen, espesifismoon, joka syntyi Latinalaisessa Amerikassa tarpeesta korostaa anarkismille elintärkeitä poliittista järjestäytymistä ja kokonaisstrategiaa sovellettuna kunkin yhteisön tarpeisiin. Espesifismolle on ominaista laatia työsuunnitelmia ja toimia konkreettisessa, todellisessa yhteiskunnassa. FAU:n 1960-luvulla aloittama aseellinen siipi tunnettiin nimellä OPR 33 (Organización Popular Revolucionaria 33 Orientales).
Espesifismo anarkismin suuntauksena on siis kehittynyt FAU:n hyvin konkreettisista kokemuksista, joiden strateginen päämäärä on hyvin selkeä ja perustuu seuraaviin lähtökohtiin: vallankumouksellinen toiminta ja vallankumouksellinen kansanvalta.
Uruguayn Siviilis-sotilaallisen diktatuurin (1973-1985) ja Argentiinan diktatuurin (1976-1983) aikana FAU kärsi ankarasti, Yhdysvaltojen tukeman Amerikan eteläisen niemimaan diktatuurien Condor-sortosuunnitelman puitteissa. Järjestöömme kohdistuneen ankaran vainon aikana useita kymmeniä tovereita katosi, vangittiin ja karkotettiin. Kaikesta huolimatta jonkinasteinen toiminta jatkui. Diktatuurin päättymisen jälkeen FAU organisoitiin uudelleen, ja se järjesti ensimmäisen, tärkeän julkisen tapahtuman vuonna 1986. Siitä lähtien aina tähän päivään asti olemme aktiivisesti pyrkineet integroimaan anarkismin ideoita ja arvoja laajasti osaksi yhteiskunnan eri rintamia osallistuen yleisiin ja paikallisiin kansantaisteluihin.
On tarpeen nostaa esiin itsestään selvä, mutta FAU:n historiaan tai anarkismiin tottumattomalle suomalaiselle yleisölle tärkeä seikka: Anarkistisena järjestönä FAU ei osallistu mihinkään vaaliprosessiin, eli emme äänestä kansallisissa vaaleissa. Täten emme ole vaalipoliittinen puolue, vaan poliittinen järjestö, jolla on vallankumoukselliset aikeet.
Mitä haluatte kertoa meille nykyisistä toiminnastanne ja sen painopisteistä?
Käytännön tasolla poliittiset käsityksemme näkyvät pyrkimyksessämme kehittää järjestöämme sekä insertiopolitiikassa (politica de inserción) ja laajemminkin strategiassa, jolla lähestymme kansanjärjestöjä ja -taisteluita. Osana insertiopolitiikkaa suuntaamme strategiamme kansanliikkeiden sisällä tapahtuvaan kehitykseen ja siihen, että arvomme ja toimintatapamme integroituvat osaksi yhteiskuntaa. Muistakaamme, että Uruguayn ammattiyhdistys- ja kansanliikkeellä on yhtenäinen rakenne ja perinne ammattiyhdistys-, opiskelija- ja osuuskuntaliikkeen tasolla. MIlitaristisen anarkismin perinne ja erityisesti FAU:n militanttius ovat olleet luomassa tätä rakennetta.
Viime aikoina olemme aktiivisesti osallistuneet konflikteihin ja lakkoihin koulutuksen, liikenteen ja kalastuksen saralla, olemme vastustaneet uusliberaalin ja sortavan politiikan etenemistä ja laajenemista uusille alueille, toimineet kansanäänestyksissä sekä toimineet aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustamisessa ja monimuotoisissa naapurustotoimissa. Pyrimme kasvattamaan järjestömme ja aatteemme vaikutusta näiden toimien sekä kansanliikkeessä kehittämiemme päivittäisten toimien kautta. Emme hahmota poliittista järjestöämme etujoukkiona, vaan ihmisiä ja järjestöjä eteenpäin kuljettavan veneen voimanlähteenä, veneen, jossa jaamme elämän ilot ja surut, toiveet ja unelmat. Olemme kaukana siitä, että pitäisimme itseämme ”Jumalan valittuina”, kuten kaikki vasemmistolaiset vallankumouksen etujoukkioon itsensä asemoivat järjestöt tekevät.
Toisaalta kehitämme julkaisuja, joissa esitämme kantojamme ja analyysejämme: Lucha Libertaria on teoreettis-poliittinen lehti (yksi tai kaksi numeroa vuodessa) ja FAU:n Carta Opinión puolestaan ilmestyy säännöllisemmin ja kerää laajaa lukijakuntaa militanttien piirissä ja kansanliikkeissä.
Entäpä laajemmat tavoitteenne?
Keskeisin tavoitteemme on yhteiskunnallinen vallankumous. Pyrimme saamaan aikaan vallankumouksellisen murroksen maassamme ja maanosassamme, jotta kansamme miehet ja naiset voivat rakentaa toisenlaisen yhteiskunnan. Tätä varten työskentelemme rakentaen niin sanottua kansanvaltaa, eli kykyä järjestäytyä, tehdä päätöksiä ja ottaa elämä omiin käsiin. Tämä on pitkän aikavälin strategiamme. Meidän on työskenneltävä sen saavuttamiseksi päivä päivältä, kaikella toiminnalla ja päivittäisillä toimilla, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jokainen taistelu tai tehtävä edistää päämäärää, kunhan sillä vain on merkitystä ja se perustuu ihmisten toimijuuteen ja suoran toiminnan menetelmiin.
Tässä mielessä kansanjärjestöjen vahvistaminen on tavoite, jonka eteen työskentelemme, sillä mitä enemmän yhteiskunnalliset järjestöt vahvistuvat ja niiden jäsenmäärät, kokemus, taistelutahto ja organisoituminen vahvistuu, sitä pidemmälle kohti vallankumouksellista, perinpohjaista yhteiskunnallista muutosta etenemme. Luonnollisesti, väestön ja väestöryhmien elintason nostaminen taistelun ja keskinäisen avunannon avulla on osa tavoitteitamme ja toimintaamme. Tämä vahvistaa kansanjärjestöjä ja kansalaisten itseluottamusta todistaen, että taistelu kannattaa.
Uruguayn anarkismin tunnettu ulottuvuus on espesifismo. Voisitteko kertoa tarkemmin siitä ja sen näkymisestä toiminnassanne?
Kuten olemme jo aiemmin todenneet, poliittinen käsityksemme heijastuu kehittämäämme insertiopoliittiseen malliin, jonka ideana on läpäistä yhteiskunnan kaikki osa-alueet. Yksi toimintamme propagandistisista päälinjoista on ollut ”vahvan kansan rakentaminen” tai ”kansanvallan rakentaminen”, jossa painotetaan kansalaisjärjestöjen vahvistamista. Tämä kuvastaa klassisesta vasemmistolaisesta toiminnasta poikkeavaa tapaamme olla asemoimatta itseämme vallankumouksen etujoukkoon ja siitä on myös mahdollista lukea strategiassamme.
Emme väitä, etteivätkö poliittiset järjestöt olisi tärkeitä, tottakai ne ovat. Meidän tapauksessamme emme voi kuvitella vallankumouksellista prosessia ilman Organizacion Especifista -järjestöä, mutta emme korvaa tai johda muita kansanjärjestöjä. Ymmärrämme, että yhteiskunnallisen vallankumouksen keskeinen elementti on järjestäytynyt kansa, ja poliittinen järjestö on osa kansaa ja vallankumousta strategiansa ja erityisten vastuidensa kanssa.
Tässä mielessä edistämme toimia ammattiyhdistysten ja naapurustojen tasolla (eli sosiaalisessa integroitumisessa), mikä mahdollistaa taistelutahdon lisääntymisen ja kansanjärjestöjen kasvun, niiden koordinoinnin sekä vahvistaa yhteisiä tiloja, jotka heijastavat periaatteitamme: solidaarisuutta, suoraa toimintaa, suoraa demokratiaa, yhteiskunnan perustaan osallistumista ja niin edelleen.
Samoin järjestämme joka toinen vuosi Latinalaisen Amerikan autonomisten kansanjärjestöjen kokouksen (ELAOPA), joka on kokous, jossa punotaan yhteen toverien eri puolilla maanosaa kehittämää ja tekemää työtä anarkismin vakiinnuttamiseksi.
Miten anarkismi näkyy Uruguayn yhteiskunnassa? Kuinka se on otettu vastaan?
Anarkismilla on pitkä historia uruguaylaisessa yhteiskunnassa. Eurooppalaisista maahanmuuttajista koostuneet anarkistitaistelijat perustivat maan ensimmäiset ammattiyhdistykset vuonna 1870, ensimmäisen ammattiyhdistysliiton vuonna 1905 (Federación Obrera Regional Uruguaya, FORU) ja organisoivat ensimmäisen lakon jo ennen vuoden 1915 suurlakkoa saavuttaen kahdeksantuntisen työpäivän. Lakko, suora toiminta, järjestäytyminen ja ruohonjuuritason demokratia ovat asioita, jotka kehittyivät luonnostaan työläisten ja uruguaylaisen yhteiskunnan keskuudessa. Nämä periaatteet ovat säilyneet, ovat edelleen suurelta osin juurtuneet yhteiskuntaan, ja niiden ansiosta työntekijät voivat myös ottaa ehdotuksemme helpommin vastaan, ehdotukset voivat levitä ja jotkin niistä voivat menestyä.
Tietenkin meillä on vastassamme muita poliittisia liikkeitä ja ammattiyhdistysliikkeitä, jotka uskovat ja saarnaavat vaalikampanjoinnin puolesta sekä ehdotuksia, joissa ei korosteta järjestäytyneen kansan voimaa. Toisaalta on totta, että anarkismin yli 150-vuotinen historia yhteiskunnassamme tekee asioista hieman helpompia.
Itse asiassa FAU:n perustamisen taustalla vuonna 1956 oli muun muassa tarkoitus elvyttää ja päivittää anarkismia, joka oli jo noina vuosina menettämässä vaikutusvaltaansa. FAU onnistui jossain määrin antamaan jatkuvuutta tuolle historialle ja olemassaololle.
Lopuksi toistan: Anarkismin pitkä perinne antaa meille mahdollisuuden kamppailla nykyään kansanliikkeissä vaikuttavien reformistisia ja mukautuvia suuntauksia vastaan ja tekee ehdotuksistamme toteuttamiskelpoisia. Kerromme selkeästä poliittisesta linjastamme niin, että ihmiset ymmärtävät sen.
Anarkistina oleminen ei ole helppoa missään. Mitkä ovat teidän kohtaamianne erityisiä haasteita?
Tärkeimmät haasteet ovat ihmisten toimijuuden vahvistaminen ja yhteistyön kasvattaminen. Tietenkin myös poliittisen organisaation on kasvettava ja kehityttävä tätä varten. Nämä haasteet ovat ikuisia ja ajattomia, mutta tällä hetkellä voimme varmasti mainita taistelun ja pyrkimyksen edetä oikeiston ja sen ideologisten käsitysten kasvua vastaan yhteiskunnan ytimessä ja pyrkimyksen rikkoa tietty yhteiskunnallinen hiljaisuus, joka on syntynyt viime vuosina, jo ennen pandemiaa, joskin pandemia on auttanut syventämään sitä. Tarvitsemme järjestäytynyttä ja jatkuvasti mobilisoitua kansaa.
Voimme todeta, että tietyllä poliittisella tasolla tärkeä haaste on kasvattaa kansainvälisellä tasolla yhteistyötä niiden ryhmien ja järjestöjen kanssa, jotka pyrkivät kehittämään espesifismoa poliittisena käsitteenä. Tämä johtaa laajempaan kansainväliseen solidaarisuuteen.
Suomalaisilla yrityksillä ei ymmärrettävistä syistä ole hyvää mainetta Uruguayssa. Lukijamme haluaisivat kuulla mielipiteenne tästä.
Syyt suomalaisten yritysten huonoon maineeseen Uruguayn kansan keskuudessa eivät ole vaikeita ymmärtää. BOTNIA on tärkein täällä toimiva suomalainen yritys. Kuten ehkä tiedätte, se tuottaa sellua ja paperia. UPM:llä on täällä Uruguayssa kaksi jättimäistä sellutehdasta, jotka käyttävät huomattavan paljon vettä toimintaansa ja palauttavat sen suurimpiin jokiin (Rio Uruguay ja Rio Negro) huomattavan kemikaalipitoisena. Ne saastuttavat, siksi huono maine. Lisäksi yritykset ovat viimeinen lenkki vuodesta 1987 lähtien toteutetussa, Uruguayn metsätalouslain edistämässä mallissa, jonka nojalla maata metsitettiin yli miljoonan hehtaarin edestä. Muistakaamme, että Uruguayn pinta-ala on hieman yli 16 miljoonaa hehtaaria. Paperitehtaita varten kasvatetut eukalyptuspuut imevät suuren osan sadevedestä, pohjavedestä ja vesistöistä aiheuttaen suuria ongelmia maaseudulle ja vesistöille. Vuonna 2023 Uruguaylla oli ongelmia juomaveden riittämisen kanssa, kun kotitalouksien vesijohtovesi oli suolaista metsätalousmallin pahentaman vakavan kuivuuden jälkeen.
Kaiken kukkuraksi Uruguayn hallitus allekirjoitti UPM:n kanssa salaisen sopimuksen sen toisen, jo toiminnassa olevan tehtaan rakentamisesta ja valtio rahoitti rautatien rakentamisen yhtiön käyttöön selluloosan kuljettamiseksi Montevideon satamaan ja kemiallisten tuotteiden kuljettamiseksi maan keskiosissa sijaitsevaan tehtaaseen. Rautatie maksoi kaksi miljardia dollaria, jotka valtio antoi UPM:lle sen sijaan, että olisi investoinut ne kiireellisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin, kuten asumiseen, työhön, terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
Toisaalta nämä yritykset maksavat maassa hyvin alhaisia veroja ja tekevät miljoonavoittoja. Niiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen koko metsätalousketjussa on hirvittävää.
Lopuksi on syytä huomauttaa, että nämä yritykset luovat työpaikkoja rakennustöiden aikana, mutta laitosten normaali toiminta työllistää vain vähän ihmisiä.
Siksi UPM:ää syytetään tästä kaikesta Uruguayn kansan resurssien ja rikkauksien ryöstämisestä. Se on vastuussa tilanteesta yhdessä Uruguayn peräkkäisten hallitusten kanssa. UPM on myös osana yritysten “sosiaalipolitiikkaa” kehittänyt koulutuspolitiikkaa ja esitellyt maan sisäosissa sijaitsevissa kouluissa ja lukioissa toteutettavaa hankettaan väestön tuen saamiseksi, mikä on myös tuomittu voimakkaasti. UPM on osa uuskolonialistista politiikkaa kaikkine siihen liittyvine seurauksineen, mukaan lukien valtioiden väliset vapaakauppasopimukset.
Keiden kanssa teette yhteistyötä? Millaisia muotoja tämä yhteistyö on saanut?
Teemme yhteistyötä useiden sisarjärjestöjen kanssa Etelä-Amerikassa ja kansainvälisesti. Jaamme kokemuksiamme ja etsimme yhteisiä strategioita. Kun kuka tahansa toveri on koska tahansa vaikeuksissa ja pyytää solidaarisuutta, pyrimme tukemaan ja tarjoamaan apuamme.
Täällä Latinalaisessa Amerikassa olemme mukana CALA:ssa (Coordinación Anarquista Latino Americana) yhdessä CAB:n (Coordinación Anarquista Brasilera) ja FAR:n (Federación Anarquista de Rosario, Argentiina) kanssa, ja aiomme laajentaa tätä koordinointia myös muihin järjestöihin ja maihin.
Kansainvälisellä tasolla osallistumme koordinointiin lukuisten järjestöjen kanssa, ja olemme esimerkiksi julkaisseet yhdessä huomattavan määrän tekstejä ja kannanottoja.
Lopuksi triviaali kysymys. Suomessa olemme menossa kohti talvea. Millainen sää Montevideossa on tällä hetkellä?
Haha, hyvä kysymys. Täällä on kevät, sää on miellyttävä, välillä hieman tuulinen ja sateinen, mutta enimmäkseen poutainen. Odotettavissa on kuuma kesä. Ilmastonmuutoksen ja kaivostoiminnan vaikutukset tuntuvat täällä jo nyt, kuten olemme jo maininneet.
Toverit, paljon kiitoksia mahdollisuudesta antaa haastattelu. Iso halaus ja Arriba los y las que Luchan! Eteenpäin, ken taistelevat!