Viisas yhteisö kasvaa tyhmistä kysymyksistä

Otettu Punamusta Liekki #11/helmikuu 2025:stä

Mielivallaton-kolumnipalstalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jiko Kylén pohtii ihmismieltä kapitalismin kiemuroissa tavoitteenaan vallankumouksellisen toivon ja solidaarisuuden viljeleminen.

Huomasin hiljattain, että en yleensä uskalla olla avoimesti eri mieltä tai kyseenalaistaa muiden ajatuksia yhteisössämme, vaikka tiedän meidän vaalivan moninaisuutta ja rohkeaa keskustelukulttuuria. Ajattelin aluksi, että vastaavan yleisen itsesensuurin takana on konfliktin pelko ja haluttomuus aiheuttaa tovereille epämukavuutta. Pian kuitenkin huomasin, että en oikeastaan ole huolissani muiden ärsyttämisestä vaan siitä, että tulen kysyneeksi tai sanoneeksi jotain “tyhmää”. Välttelemme oman tietämättömyytemme ja epätäydellisyytemme paljastamista varsinkin yhteisöissä, joissa haluamme tulla hyväksytyiksi ja kuulua joukkoon. Älykkyyteen kohdistuvaksi tulkittu vähättely on erityisen satuttavaa siksi, että kyse on pysyvänä henkilökohtaisena heikkoutena pidetystä ominaisuudesta. Itsesensuurissa onkin siis kenties kyse enemmän oman egon kuin toisten mukavuuden suojelusta.

Pelottava tyhmyys

Siinä missä useiden vähemmistöjä halventavien sanojen käyttö haukkumasanoina on muuttunut harvinaiseksi, ableistinen eli vammaisuuden tai toimintakyvyn perusteella alentava nimittely on arkipäiväistä. Siis vaikka nykyaikaisten vammaisuutta kuvaavien diagnoosinimikkeiden käyttö haukkumasanoina pitkälti tunnistetaan ongelmalliseksi, vastaavien termien vanhentuneiden muotojen käyttö on normalisoitua. Haukumme huoletta itseämme ja muita tyhmäksi, idiootiksi, vajaaksi tai hitaaksi. Harva tuntee kyseisten sanojen väkivaltaista eugenistista historiaa. 

Antiikin kreikassa idios tarkoittaa omaa tai yksityistä, ja idiootti on kansalainen, joka ei osallistu politiikkaan tai julkiseen elämään1. 1800- ja 1900-luvuilla idiootista ja imbesillistä tuli lääketieteellisiä termejä, joilla viitattiin synnynnäiseen puutteelliseen älykkyyteen2. Antiikin merkityksen voidaan tavallaan nähdä säilyneen – idiootit katsottiin hyödyttömiksi ja suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä pitkälti kuvaa edelleen valtavirtaista suhtautumista psyykkisesti tai älyllisesti poikkeavina pidettyihin ihmisiin.

Erilaisten “vajaan älykkyyden” diagnoosin saaneita on sterilisoitu, lukittu vuosikymmeniksi laitoksiin vasten tahtoaan, pahoinpidelty ja tapettu instituutioissa, jotka väittävät huolehtivansa heistä, marginalisoitu ja jätetty kuolemaan sairauksiin tai köyhyyteen. Vuonna 1934 hyväksyttiin Suomessa muun muassa älykkyystesteihin perustuva sterilisaatiolaki, joka ajoi suomalaisen rodun puhdistamista estämällä esimerkiksi “vajaamielisiä” ja “mielisairaita” lisääntymästä34. Vaikka idiootti, tylsämielinen tai imbesilli eivät ole enää käytössä lääketieteellisinä diagnooseina, niillä kuvattuihin ominaisuuksiin perustuva sorto on kaikkea muuta kuin kadonnut, ja rotuhygieenisiä käytäntöjäkin on edelleen nähtävissä. Esimerkiksi ADHD tai autismikirjon diagnoosi estää sukusolujen luovuttamisen, ja psykiatrinen diagoosi voi olla peruste hedelmöityshoitojen epäämiselle.

Älyn palvonta tukahduttaa poikkeavaa ajattelua

Vaikka kielenkäytön muuttaminen ei poista rakenteellista sortoa, sorrettuja ryhmiä halventavien termien normalisointi normalisoi myös sortavia rakenteita viestimällä, että kyseinen ominaisuus on epätoivottu. Samaistaessamme tyhmyyden tai hulluuden huonouteen paitsi ylläpidämme älykkyyteen perustuvaa rakenteellista sortoa, myös tukahdutamme erilaisia ajattelun, toimimisen, tietämisen ja käyttäytymisen tapoja – yleensä juuri niitä visioita ja kokemuksia, joiden tuhoamiselle kapitalismi ja kolonialismi rakentuu.

Kun sanomme hallituksen leikkauksia idioottimaisiksi, Yhdysvaltojen presidenttiä ääliöksi tai diktaattoreita psykopaateiksi, esitämme psyykkisen tai älyllisen poikkeavuuden syynä sille, että joku ylläpitää sortoa ja käyttää valtaa väärin, mikä ei tietenkään vastaa totuutta. Nimittely piilottaa sen tosiasian, että sortajat ovat laskelmoivia yksilöitä, jotka keplottelevat oman etunsa ajamiseksi. Persujakaan ei äänestetä tyhmyyden vaan helpon oman egon korottamisen vuoksi – populismi perustuu yksinkertaistamiseen, ei vähäiseen älykkyyteen. Itsensä tyhmäksi haukkuminen on helppo tapa välttää rehellinen ja perusteellinen itsekritiikki ja kestävä toiminnan korjaaminen. Ensi kerralla kun tunnet itsesi idiootiksi, mitä jos miettisit, olitko kenties hajamielinen, harkitsematon, kiireinen, uupunut, ajattelematon, itsekäs, tai jotain muuta täysin luonnollista, olosuhteista riippuvaista ja muutettavissa olevaa?

Radikaali uteliaisuus haastaa hegemonian

Merkittävintä taloudellista ja poliittista valtaa käyttävät ihmiset eivät ole saaneet asemaansa älykkyydellä vaan etuoikeuksilla ja hyväksikäytöllä. Jotkut kuvaavat yhteiskuntaamme anti-intellektuelliseksi viitaten asiantuntijoiden ja älymystön väheksyntään, joka ilmenee muun muassa rokotevastaisuutena, ilmastotieteen kieltämisenä sekä yleisinä kulttuurisina arvostuksina, jotka opimme jo koulussa nörttien ja hikipinkojen halventamisena. Liiallinen kiinnostus autonomiseen tiedonhankintaan ja kriittisen ajattelun kehittämiseen on vaarallista kapitalistiselle hegemonialle. Siksi älykkyys kapitalistisessa yhteiskunnassa rajataankin tarkoittamaan ei ajattelun syvyyttä tai monipuolisuutta vaan nopeutta, tuottavuutta ja kuuliaisuutta. 

Muutosta ajavan ja kestävän yhteisön on kutsuttava paitsi konfliktia ja rohkeaa ihmettelyä myös riskialtista uteliaisuutta. Ei ole sattumaa, että historiassa vajaamielisiksi ja hulluiksi on ensi kädessä leimattu yhteiskunnalliset kapinalliset, jotka ovat rikkoneet kuuliaisuuden normeja. Vallankumouksellinen ajattelu vaatii tiloja, joissa selitetään itsestään selvänä pidettyä, sanoitetaan vaiettua ja elvytetään tukahdutettua. Vain tietämisen normeja rikkovat, kaikenlaisia kokemisen, tietämisen ja tuntemisen tapoja kutsuvat tilat voivat luoda vallankumouksellista viisautta.

  1. Kokkinidis, T. (17.6.2024). The ancient Greek meaning of the word “idiot”. Greekreporter. ↩︎
  2. Kline, W. (n.d.). Mental deficiency: idiot, imbecile and moron. EugenicsArchive. ↩︎
  3. KK 32/2019. Kirjallinen kysymys virallisesta anteeksipyynnöstä pakkosteriloinnin uhreille. (Hanna Sarkkinen /vas ym.) ↩︎
  4. Hietala, M. (2009). Eugeniikan ja rotuhygienian tausta ja seuraukset. Tieteessä tapahtuu, 27(8). ↩︎