Otettu Punamusta Liekki #9/marraskuu 2024:stä
Kirjoittaja: Aarni Hirvonen
Pidin tämän syksyn alussa alustuksen anarkismista ja sen uruguaylaisesta versiosta Radikaaliklubissa, joka on yksi Tampereella järjestetyistä edistyksellisistä keskustelufoorumeista. Erilaisia klubeja aina antikapitalismista ja luonnon monimuotoisuudesta queeraiheisiin ja kansainväliseen solidaarisuuteen on pidetty vuoden päivät. Anarkistina uruguaylainen espesifismo-suuntaus antoi paljon eväitä järjestäytymiseen tilanteessa, jossa Tampereella ei ole yhtä anarkistista organisaatiota, kuten on esimerkiksi Oulussa tai Helsingissä. Espesifismossa onkin kyse ennen kaikkea huolellisesta järjestäytymisestä.
Espesifismo on pitkän anarkokommunistisen tradition jatkumaa ja sen muoto Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka maailmassa on ollut pitkään espesifismon teoriaan tukeutuneita anarkististeja, varsinaisesti ensimmäinen järjestö, joka puhui espesifismosta ja julistautui espesifistiseksi järjestöksi, oli Uruguayn anarkistinen federaatio (FAU). Vahvan anti-imperialistinen järjestö muotoili espesifismon pääajatukset: erityisen anarkistisen organisaation ja vahvan tukeutumisen paikallisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Myöhemmin suuntaus levisi myös muihin Etelä-Amerikan maihin ja erityisesti brasilialaiset anarkistit ottivat sen omakseen.
Espesifismo painottaa kahta asiaa: toimimista laajasti yhteiskunnallisissa liikkeissä sekä erityistä anarkistista organisaatiota. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat luonteeltaan spontaaneja nousuja, eikä niillä ole automaattisesti antikapitalistista tai anarkistista luonnetta. Vaikka esimerkiksi vuoden 2023 opiskelijavaltaukset saivat antikapitalistisia värejä itseensä, tähtäsivät ne lopulta välttämättömimmän saavuttamiseen: hallituksen koulutus- ja asumistukileikkausten perumiseen. Liike tulee vallankumoukselliseksi vasta, kun se agitaation ja koulutuksen kautta radikalisoituu. Anarkistisen organisaation tärkein tehtävä on edesauttaa joukkoliikkeiden radikalisoitumista ja tulemista vallankumouksellisiksi. Tähän perustuu niin suullinen ja kirjallinen agitaatio kuin teon propagandakin.
Yhteiskunnallista kamppailua käydään paitsi liikkeiden kautta ja yhteiskunnassa ylipäätänsä myös liikkeiden sisällä. Tällainen kamppailu näyttäytyy ennen kaikkea kamppailuna autoritaaristen ja antiautoritaaristen tendenssien välillä. Koska emme elä täydellisessä anarkistisessa utopiassa, on hyvin todennäköistä, että liikkeisiin syntyy erilaisia mikro- ja piilohierarkioita sekä autoritaarisia menettelytapoja. Anarkistien ja muiden antiautoritäärien tehtävänä onkin siis olla mukana purkamassa näitä hierarkioita ja jatkuvasti heijastelemassa omaa sekä muiden toimintaa. Yhteiskunnan auktoriteettien purkaminen lähtee liikkeiden omien hierarkkisten rakenteiden purkamisesta.
Espesifismo suuntauksena on yllättävän heikosti tunnettu eri maiden anarkistien keskuudessa. Kuitenkin se pohjautuu tunnettujen anarkistien kuten Mihail Bakuninin ja Errico Malatestan näkemyksiin organisaatiosta, joten sen lähteet ovat tunnettuja. Espesifismo antaa työkaluja järjestäytymiselle ja toimimiselle liikkeissä. Mikäli haluaa tutustua syvemmin espesifismon käsityksiin organisaatioista ja liikkeistä, kannattaa lukea läpi esimerkiksi Rio de Janeron anarkistisen federaation Social anarchism and Organisation. Terveisiä Tampereelta vielä kerran ja ¡Viva la anarquía, camaradas!