Otettu Punamusta Liekki #12/maaliskuu 2025:stä
Kirjoittaja: György Szerbhorváth, PhD
Marraskuun alussa Serbian toiseksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa sijaitsevan rautatieaseman katos romahti. 15 ihmistä sai surmansa. Surua seurasi viha, sillä tragedia johtui korruptoituneen hallinnon toiminnasta. Remontti oli toteutettu hätiköiden ja huonosti: kiinalaiset sijoittajat ja serbialaiset yritykset eivät olleet noudattaneet rakennusmääräyksiä, koska lähestyvän vaalikampanjan vuoksi heitä painostettiin avaamaan rakennus yleisölle.
Koko rakennusprojekti vaikutti lähinnä farssilta. Koska korruption merkit olivat silmiinpistäviä, raportoimme siitä tutkivan journalismin Átlátszó.hu-sivustolle. Seurasin kotikylästäni käsin, kuinka rautatieaseman vanha julkisivun katos purettiin ja uusi rakennettiin – mutta betoni unohdettiin valella vedellä kuuman kesän aikana. Sen takia uusi katos jouduttiin purkamaan, ja jälleen rakennettiin uusi… Kaikki nauroivat.
Marraskuussa kukaan ei enää nauranut. Vastuullisten sijasta alettiin pidättää uhreille oikeutta vaativia mielenosoittajia. Silloin tulivat opiskelijat. Ensin saarrettiin yliopistot. Opiskelijoiden seuraan liittyivät pian lukiolaiset, opettajat ja yliopiston professorit. Pian joukko laajeni entisestään: maanviljelijät traktoreineen, tavalliset kansalaiset, vanhemmat, lapset, isoäidit.
Opiskelijat aloittivat satojen tuhansien ihmisten mielenosoitukset Belgradissa ja Novi Sadissa, kaikissa suurissa kaupungeissa ja jopa pienimmissä kylissä. Valitettavasti me unkarilaiseen vähemmistöön kuuluvat emme oikein ottaneet vielä kunnolla kantaa. Omassa kylässäni meitä mielenosoituksessa oli ensin 15, sitten 30. Pienimmissä yhteisöissä vallitsee näköjään edelleen pelko.
Mutta marssi ei pysähdy, vaan suuria mielenosoituksia järjestetään edelleen. Serbian kansalaiset, jotka tukevat opiskelijoita, toivottavat mielenosoittajat tervetulleiksi kaikkialla juhlallisin menoin ja valmistavat heille juhla-aterioita. Uskomaton energia on päässyt valloilleen huumorin ja hyväntuulisuuden saattelemana. Serbia ei enää ole sitä, mitä se oli.
Me vanhempi sukupolvi emme ole onnistuneet tai uskaltaneet vapauttamaan maata, jota hallitsevat korruptio, rikollisuus ja valtion kanssa kietoutunut mafia. Vallitsevan korruption ja älyttömyyden todisteeksi riittää, kun katsoo valtiollisia ja kaupallisia tiedotusvälineitä. Presidentti Aleksandar Vučić – jolla perustuslaillisesti on hyvin vähän valtaa – pitää joka päivä tunnin mittaisen luennon, jossa hän uhkailee mielenosoittajia ja kansalaisia samalla, kun hänen kannattajansa kirjaimellisesti ajavat mielenosoittajien päälle kaduilla. Hallinto vie omia nöyryytettyjä ja nöyristeleviä kannattajiaan omiin mielenosoituksiinsa, joissa heille maksetaan 50 euron verran päivärahaa ja kaupan päälle annetaan voileipää. Turhaan.
Serbialaiset opiskelijat ovat jo lähes neljän kuukauden ajan näyttäneet Serbian parhaat, kauniimmat kasvot. Miten tämä päättyy? En tiedä, mutta olen toiveikas.