Mielivallaton – Punamusta Liekki #14/toukokuu 2025
Mielivallaton-kolumnipalstalla Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jiko Kylén pohtii ihmismieltä kapitalismin kiemuroissa tavoitteenaan vallankumouksellisen toivon ja solidaarisuuden viljeleminen.
Vasemmistolaiset ovat viime vuosina pyrkineet ottamaan vapun omakseen muistuttamalla, että kyseessä on kansainvälinen työläisten päivä, joka juhlistaa työväenliikkeen saavutuksia kahdeksantuntisesta työpäivästä järjestäytymisvapauteen. Mutta miksi juhlistaisimme työläisyyttä – siis palkkaorjuuteen alistumista, oman ajan, energian ja autonomian luovuttamista omistavan luokan voittojen kerryttämiseksi? Mikä merkitys on työläisyyden juhlimisella, kun niin monet kärsivät työttömyydessä tai työkyvyttömyydessä?
Ei vapautta palkkatyön alla
Marxilaisittain työläisten asema kapitalismissa käsitetään palkkaorjuutena ja pakkotyönä, koska työläinen ei toteuta itseään tai omia tarpeitaan vaan tekee työtä ainoastaan välineenä työn ulkopuolisten tarpeiden tyydyttämiseksi – olemme vapaita vain työn ulkopuolella, ja siten työssä toimimme vain pakotettuina (Marx, 1844). Työn pakkoluonteen pitäisi olla itsestään selvää jo sen perusteella, että työn ulkopuolista aikaa kutsutaan vapaa-ajaksi, jolle vastakohtana on siten ei-vapaa, kahlittu, vangittu aika. Marxin mukaan palkkatyö on vieraannutettua työtä, koska työprosessi sekä sen tuotteet irrotetaan eli vieraannutetaan työntekijästä, siis häneltä riistetään oman työvoimansa hallinta. Vieraannumme itsestämme, yhteisöistämme ja koko ihmislajista, kun luovutamme työmme kauppatavaraksi ja työskentelemme vain välittömien tarpeidemme täyttämiseksi ilman vapautta itsemme toteuttamiseen ja todelliseen yhteiskuntaa muovaavaan ja ylläpitävään yhteistyöhön.
Globaalisti harvat etuoikeutetut tekevät työtä, jossa he kokevat toteuttavansa itseään. Palkkatyön riistoluonne tulee ymmärtää rakenteellisella tasolla – vaikka yksilöt kokisivat hallintaa ja jopa vapautta suhteessa työhönsä, perimmiltään kaikki palkkatyö perustuu riistoon eli siihen, että kapitalisti anastaa aina osan työläisen tuottamasta arvosta omien voittojensa kasvattamiseen eikä siten koskaan maksa työläiselle palkkana hänen tuottamaansa arvoa kokonaisuudessaan (Marx, 1865). Niin kauan kuin selviytymisemme riippuu palkkatyöstä, emme voi olla vapaita. Niin kauan kuin ihmiskunnan työvoimaa ohjaavat talouskasvun ja pääomien kasaamisen tavoitteet, niin kauan kuin ihmiskunnan enemmistön työ on vähemmistön kontrolloimaa, ihmiset eivät voi toteuttaa ihmisyyttään eikä ihmiskunta toteuttaa luovaa, muuttavaa ja rakentavaa potentiaaliaan.
Työväen kahleista kumoukselliseen potentiaaliin
Suomen nykyinen hallitus harjoittaa luokkasortoa pyrkien politiikallaan kurjistamaan köyhien, sairaiden ja työttömien oloja samalla kun rikkaat rikastuvat entisestään. Yhä useampi työtön joutuu köyhyyteen, jossa rahat eivät riitä ruokaan, lääkkeisiin tai asumiseen. Työttömyys on kapitalismissa välttämätöntä. Työtä vailla olevien ihmisten joukko on kapitalistille varareservi, joka varmistaa, että alistettavaksi valmista työvoimaa on aina saatavilla eikä kapitalisti ole palkkojen tai työolojen parantamista vaativien työläisten armoilla vaan voi tarvittaessa korvata harmin aiheuttajat kuuliaisemmilla kandidaateilla. Työttömät ovat olennainen osa työväkeä; he elävät alistettuina, riippuvaisena omistavasta luokasta siinä missä työssäkäyvätkin. Palkkatyön ulkopuolella sosiaalituilla eläminen on kaukana joutilaisuudesta työnhakuvelvoitteiden ja muun tukien saamisen edellyttävän byrokratian myötä. Riippuvaisuus valtiosta tukiensaajana on yhtä lailla autonomian riistävä riippuvuussuhde kuin palkkatyöläisyys. Työstäkieltäytyminen ja omasta tahdostaan tuilla eläminen voi antaa vapautta ja hallintaa yksilöille, mutta tämä ei ole ratkaisu luokkasortoon yhteiskunnallisena rakenteena, josta kukaan ei voi todellisesti omilla valinnoillaan irtisanoutua.
Työ on perustavanlaatuinen vasemmistolaiset kamppailut yhdistävä teema, jonka kumouksellinen potentiaali on avain kapitalisminvastaisen joukkovoiman rakentamiseen. Työ on keskeinen näkökulma ympäristöliikkeessä: suurin osa planeetalla tällä hetkellä tehtävästä työstä on paitsi yhteiskunnallisesti tarpeetonta myös tuhoisaa planeetallemme. Mikäli ympäristölle haitalliset työt lakkautettaisiin, vapautuisi työvoimaa ympäristökriisin vaikutusten hillitsemiseen, korjaamiseen ja estämiseen sekä aktiiviseen luonnon ennallistamiseen. Työ on keskeinen näkökulma feminismissä: naisvaltaisten alojen matalapalkkaisuus ja työsyrjintä ovat perinteisiä feministisiä kysymyksiä, ja queer-feministit puhuvat myös sukupuolesta työn muotona, jatkuvana sukupuolen tekemisenä, jota säätelevät alistava kontrolli ja sisäistetyt normit. Työ on keskeinen näkökulma kolonialismin purkamisessa: rikkaiden maiden yltäkylläisyyden mahdollistaa muiden maiden työvoiman ja luonnonvarojen riisto globaalin kapitalismin alla. Palkkatyö on konkreettinen esimerkki niin sanotun länsimaisen modernin demokratian valheellisuudesta. Työläisellä ei ole päätösvaltaa oman työpaikkansa asioihin, puhumattakaan siitä, mitä hänen työnsä tuotteilla tehdään tai mitä ylipäätään tuotetaan ja miten. Työläisyys ei siis ole yksittäinen tai erillinen vasemmistolainen teema, vaan vasemmistolaisen taistelun yhteen kokoava akseli.
Joukkovoima rakentuu erojen tunnistamisesta
Työväenliikkeen historia ja perinteet ovat arvokkaita, mutta vaatimuksemme ja käsityksemme työstä on päivitettävä vastaamaan todellisuutta ja tunnistamaan sorron moninaisuudet. Voidaan miettiä, halutaanko välttämättä puhua työläisistä vai esimerkiksi Marxin käsittein proletariaatista eli omistamattomasta luokasta tai työväenluokasta. Jälkimmäiset käsitteet tekevät näkyvämmäksi sen, että puhumme maailman enemmistöstä – kaikista, jotka ovat kapitalistiluokasta riippuvaisia ja pakotettuja myymään työvoimansa. Työläisyys tulee ymmärtää myös dekolonisaation ja feminismin näkökulmista. Kolonialististen rakenteiden purkaminen ja kansainvälinen solidaarisuus on globaalin työväen kumouksellisen potentiaalin toteuttamisen ja kapitalismin kaatamisen edellytys. Rikkaiden kapitalististen maiden työväelle olennaista on taistella valtioidensa kolonialistista politiikkaa vastaan sekä tukea muiden maiden työläisiä heidän pyytäessään solidaarisuutta taisteluihin vallan tasapainojen muuttamiseksi ja alistussuhteiden purkamiseksi.
Valtasuhteiden epätasapainoja on myös työläisten välillä. Kapitalismi pysyy yllä hajottamalla työväkeä teennäisiksi vastakkaisiksi kategorioiksi. Perinteisesti työväenliikkeen yhteydessä puhumme palkkatyöstä eli niistä rajatuista työn muodoista, jotka kapitalismissa määritellään tuottaviksi. Vähemmälle huomiolle jää palkaton, uusintava, perinteisesti naisten tekemä työ, jonka laiminlyömisestä esimerkiksi Silvia Federici (2010) on Marxia kritisoinut. Federicin mukaan uusintavan työn arvoa ei voida redusoida ainoastaan työvoiman biologiseen uusintamiseen – hoiva- ja kotityö sekä kasvatus, perheiden ylläpitäminen ja seksuaalinen työ ovat kapitalistiselle pääoman kasaantumiselle välttämätöntä riistettyä työtä. Suunnatkaamme tänä työläisten päivänä huomiomme heihin, jotka tekevät perustavanlaatuiset työt ympärillämme, omissa yhteisöissämme. Tarkastelkaamme, kuka hallitsee yhteisöjämme ylläpitävän uusintavan työn prosesseja, kuka päättää työn määrästä, ajasta, tavoista, tekijöistä, kenellä on kontrolli työn tuotoksista, millaista työtä tehdään ja miksi? Rohkenen väittää, että monissa vasemmistolaisissa yhteisöissä vastauksia näihin kysymyksiin ei suuri osa osallistujista tiedä. Emotionaalinen ja sosiaalinen työ sekä käytännöllinen järjestelytyö jää usein näkymättömäksi ja kasautuu yksittäisille henkilöille, jolloin saatamme ylläpitää riiston mikrokosmosta omassa yhteisössämme. Antikapitalistinen suhtautuminen työhön on jatkuva poissoppimisen prosessi. Sortorakenteiden purkamiseen voidaan kuitenkin pyrkiä suunnitelmallisella ja kollektiivisella työn hallinnoinnilla ja jakamisella, jossa haastetaan esimerkiksi perinteiset sukupuoliroolit ja yksin ahertamista ihannoiva työmoraali. Näin pyrimme kumouksellisen työn yhteisöihin, joissa jokainen tekee kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan.
Vappu on edelleen protesti
Työläisvapun kunnianpalautuksessa tärkeintä on muistaa juhlan alkuperä yhteisessä taistelussa. Kansäinvälinen työläisten päivä juontaa juurensa 1800-luvun lakkoihin ja mielenosoituksiin, joissa työväki järjestäytyi vaatimaan kahdeksan tunnin työpäivää. Protesteihin vastattiin poliisiväkivallalla ja häirinnällä, mutta taistelutahto ei hiipunut – päinvastoin. Vuonna 1889 Toinen internationaali halusi kunnioittaa Haymarketin työläisprotestin pommituksesta syyttöminä kuolemaan tuomittujen mielenosoittajien muistoa ja perusti kansainvälisen työläisten mielenosoituspäivän, jota tänään vietämme. Juhlan historia on hyvin ajankohtainen mielenosoittajiin kohdistuvan poliisiväkivallan ja häirinnän lisääntyessä samalla, kun hallitukset Suomessa ja maailmalla normalisoivat mielenosoittajien demonisointia sekä mielenosoitus- ja lakko-oikeuden tukahduttamista.
Monissa työväenliikkeen perustavissa taisteluissa anarkistit, kommunistit ja muut sosialistit organisoivat ja marssivat yhdessä. Yleislakot ja suurmielenosoitukset rakennettiin ideologiset rajat ylittävällä yhteistyöllä, mistä nykyvasemmistonkin on syytä muistuttaa itseään. Työläisyyden palauttaminen vasemmistolaisen retoriikan keskiöön on arvokasta, mikäli käytämme sitä korostamaan perimmäistä tavoitettamme maailmasta, jossa ihmiskunta kaikessa potentiaalissaan on vapautettu palkkatyön kahleista, työ välineineen ja tuotteineen on yhteisessä hallinnassa, jokainen tekee kykyjensä mukaan ja saa tarpeensa mukaan. Vapun taisteleva historia muistuttaa, että kansainvälinen työläisten päivä ei ole pelkkä juhla vaan voimanosoitus ja protesti – eikä ainoastaan surkeita työoloja ja sortopolitiikkaa vaan myös koko kapitalistista järjestelmää ja porvariston valtaa vastaan, autonomian, solidaarisuuden ja sosialismin puolesta.
Mielivallaton toivottaa uusintavien kumoustöiden täyteistä vappua kaikille maailman proletaareille!
Lähteet
- Marx, K. (1844). Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset.
- Marx, K. (1865). Työpalkka, hinta ja voitto.
- Federici, S. (2010). “The Reproduction of Labour-power in the Global Economy, Marxist Theory and the Unfinished Feminist Revolution”.
Onko sinulla palautetta? Voit lähettää sen osoitteeseen punamusta.liekki@proton.me!